Näin nopeasti sanottuna Petelle kuuluu hyvää ja se on super! Mutta mitään suurempaa meidän arjessa ei ole tapahtunut, paitsi mun villiintyminen tämän kuun puolella kun kävimme onnistuneesti kouluvalmennuksesta. Siitä joulukuun kohdalla lisää!
Jotenka päätin nyt tehdä taas vuosi postauksen ja kerätä vuoden tapahtumat yhteen, mitä on tapahtunut ja mikä on muuttunut. Ja paljon enemmän on tänä vuonna tapahtunut kuin pitkään aikaan. Joten:
Tammikuu
Pitkä odotus kohti merkitsemätöntä ajankohtaa alkoi: Pyry ei muuta mukana kesällä. Treenattiin kohti kisakautta, mutta suunnitelmat meni täysin uusiksi. Kisoja tulisi vain Petelle, vaikka suuret suunnitelmat oli molempien varalle. Pyry siirtyi vähän rennompaan käyttöön, ei enää niin vakavaa treeniä.
Pete kehittyi pikkuhiljaa ja odotukset ei ollut mitenkään suuret, varsinkaan koulupuolella. Ja niin se vaan yllätti uudestaan ja uudestaan. Lunta tuli paljon ja käytiinkin jonkun verran pellolla, kunnes lunta oli liikaa.
Helmikuu
Pyryn kanssa harrastelu jatkui ja tuntui siltä, ettei mikään toiminut ja yhteistyö ei pelannut niin kuin ennen. Asiaa pohtiessani tajusin työntäväni sitä pois läheltäni, vaikka päivittäin tein sen kanssa hommia.
Peten kanssa päästiin myös kentän pohjan sen salliessa vihdoin hyppäämään ja treenaamaan. Hyppääminen sujui hyvin ja koulupuolella tasaisen vahvasti edettiin kohti tasaista peräänantoa ja rentoutta. Laukka alkoi kehittyä sen mitä se talvisissa olosuhteissa pystyi.
Maaliskuu
Maaliskuun alussa startattiin Peten kanssa kisakausi melko onnistuneesti Husön seurakisoissa. Luokat 50cm ja 70cm. 50cm nollatulos ja 70cm turha kielto uusinnassa, joka oli ihan mun haaveilusta johtuva. Päätin, että se oli viimeinen 50cm, mitä kisattiin. Muutenkin Peten kanssa treeni sujui tasaisesti kotonakin.
Pyry siinä sivussa meni ja pikkuhiljaa päästiin takaisin fiilikseen, miten sitä pitääkään ratsastaa. Pikkuhiljaa sain takaisin innostuksen senkin ratsastamiseen.
Huhtikuu
Peten kanssa huhtikuun puolessa välissä oli ensimmäinen kisaviikonloppu, vaikka kisat olivatkin eri paikoissa eri päivinä. Lauantaina käytiin hakemassa Kalliorinteeltä voitto 70cm ja yksi puomi alas ekasta 80cm radasta. Silti jäi superfiilis päivästä. Sunnuntaina oltiin Keravalla, josta 60cm oltiin vikaan ratsukkoon asti johdossa ja sitten tulikin toinen sija. Olin kuitenkin tyytyväinen. 80cm hajosi sitten totaalisesti käsiin. Verryttelyssä verkkaokserin alla oli sateenkaaripelokkeet, jotka vai meidät vähän epävarmaksi ja radalle lähdettiin vähän sekavissa fiiliksissä. Pari ekaa estettä meni hyvin ja sitten tuli linjan ensimmäinen este alas ja toinen olikin sateenkaariokseri, johon Pete pysähtyi ja hyppäsi paikaltaan. Siinä ei ehtinyt kerätä itseään ennen sarjaa, johon Pete kielsi ja päätin lopettaa siihen. Neljä rataa oli Petelle liikaa, sen keskittyminen ja voimat loppuivat kesken. Viikonlopusta opittiin paljon ja päälimmäinen fiilis vikan radan epäonnistumisesta huolimatta oli kuitnkin hyvä.
Kuun lopussa lähdettiin sitten Keravalle Peten ensimmäisiin aluekisoihin. Ei mennyt niin kuin piti. Tipuin verkassa okserille. Sen ja sateenkaariokseri-episodin takia sain sitten okseri kammon järkättyä itselleni, joten suuret odotukset eivät radalta olleet. Fiilis oli, että este kerrallaan. Ensimmäiselle tuli kielto, kun jännitin enkä ratsastanut. Uusi lähestyminen ja yli. Toinen ja kolmas hyvin, neljäs olisi ollut okseri, joka vaan kasvoi mun silmissä, joten jätin kesken. Pettymys oli päälimmäinen fiilis, vaikka hevonen oli oikeastaan aika hyvä.
Pyryn lähtö päivä sovittiin toukokuun alkuun ja sitä vain odoteltiin päivä kerrallaan puolesta välistä huhtikuuta asti. Maastoillen meni koko aika. Odotus oli sietämätön...
Toukokuu
5.5.2012. Tyhjyys, hiljaisuus, menetys. Eipä siinä muuta seliteltävää. Pyry koppiin ja kohti uutta kotia.
Kaikki keskittyminen siirtyi sitten lopullisesti Peteen. Lähdettiinkin heti 6.5 kohtaamaan esteradat uudelleen. Okseripelko oli suurinpiirtein selätetty kotitreeneissä, joten lähdettiin vaan ylittämään oksereita, muita odotuksia ei ollut. Ensimmäisessä luokassa Pete oli vähän kaoottinen, ei ottanut pidätteitä läpi ja laukkasi miten sattui. Uusinnassa yksi alas ja yksi Maijun eksyminen, eli voltti. Kuitenkin PÄIVÄN tavoite täyttyi, oksereista yli ajattelematta mitään! Toisen luokan 80cm radankävelyssä kattelin jo kauhulla oksereista ja harkitsin luokan jättämistä välistä. Lähdettiin kuitenkin sitten radalle katsomaan este kerrallaan mitä käy. Pete oli tosi hyvä! Täysin vastakohta edelliseen luokkaan verrattuna. Perusradalta tuli yksi alas, kun molemmat söhellettiin ponnistuspaikka ihan metsään. Olin kuitenkin todella tyytyväinen Peteen ja hyvillä mielin kotiin.
Treenattiin sitten kotona, koulupuolella alkoi olla jo hyvä fiilis. Loppukuusta olin taas järkänny parit kisat viikonlopulle. Käytiin Eriksnäsissä hyppäämässä 70-80cm luokka, jonka verkassa Pete oli super! Radalle ajattelin asioiden leviävän, mutta ei Pete jatkoi loistamista. Hämmennyin tästä niin, että valuttiin yhdestä esteestä ohi, mutta fiilis oli silti aivan super. Sunnuntaina lähdettiin Kumpumäelle, jossa voitettiin 70cm luokka ja otettiin hylkäys 80cm. Pete kuitenkin oli taas hyvin ratsastettavissa ja jäi silti tosi hyvä fiilis. 80cm rata, joka saatiin kuitenkin hypätä loppuun oli paras rata siihen mennessä ikinä.
Kesäkuu
Kesäkuun alussa sain valkolakin ja lähdettiin sitten heti leirille Rautalammille, jossa ensimmäisen kerran pitkään aikaan tajusin Peten edistyneen huomattavasti koulupuolella. Leiri meni kokonaisuutena hyvin ja viikon kohokohta oli maastoestetunti, jolla Pete yllätti kaikki! Se oli ihan fiiliksissä ja teki kaikki tehtävät mitä eteen pisti. Myös tukin, joka oli 95cm korkea, joka kerrottiiin vasta sen jälkeen kun olin sen hyvällä fiiliksellä hypännyt (hauskinta oli, että mulla meinasi mennä pupu pöksyyn seuraavalla estetunnilla, jossa mun piti hypätä 90cm pysty... hahhah varsinainen esteratsastaja..).
Leirillä huomasin Peten valuvan usein etupainoiseksi ottaessani isompia pidätteitä, välillä myös puolipidätteistä. Tällöin puomit ropisi alas ja askeleet meni sekaisin. Aloin miettimään alkaisiko gägi olla liian vahva kuolain meille. Koko ajanhan oli siis ollut tarkoitus päästä takaisin tavalliseen niveleen, kunhan jarrut löytyvät. Niimpä päätin kotona kokeilla hypätä nivelellä ja se ero, mikä hyppäämiseen tuli. Pete oli kevyt ja ratsastettavissa, eikä valunut etupainoiseksi. Vaihdettiin siis kokonaan pois gägistä.
Loppu kuu meni valmistella muuttoa kohti Keski-Suomea (tai siis Petellä Keski-Pohjanmaalle).
Heinäkuu
1.7.2012 pakattiin loput kamat ja hevonen autoon ja matkattiin pitkä matka kohti uutta kotia. Pete kotiutui nopeasti ja sai kivat suokki kaverit. Mulla meni hetki tottua uuteen kotiin, uusiin järjestelyihin. Helsingissä Pete asui puolihoidolla (eli aamu- ja iltatallit tehtiin tallin puolesta) ja talli oli suht lähellä n.10km. Täällä Pete on itsehoidolla, joten työmäärää tuli huomattavasti enemmän ja tallimatka kasvoi reiluun tuplaan entisestä. Onneksi saatiin toimiva järjestely heti alusta toisen suokin omistajan kanssa, niin että tehdään aamuja ja päiväheiniä, toisinaan myös iltoja, puoliksi. Olen tästä suuresti kiitollinen, ettei ihan kaikkea tartte hoitaa yksin.
Koko kuu meni melkoisesti totutellessa uuteen kotiin, eikä treenattu niin kunnolla. Maastoiltiin paljon ja huomasin Peten laukan paranevan aika roimasti, kun laukattiin pääasiassa vain suoraa tietä.
Elokuu
Elokuussa treenaaminen jatkui taas, kun päästiin koulun tiloihin treenaamaan. Pete oli parantunut mun huomaamatta ihan huimasti. Se oli ihan tajuton ratsastaa, kun käytiin maneesilla tai kentällä. Palattiin myös hyppäämisen makuun ja treenien lisäksi käytiin loppukuusta kokeilemassa miten kisaradalla käyttäydytään. Aluekisat Jyväskylässä oli melkoinen katastrofi meidän osalta, mutta olin silti tyytyväinen, että käytiin, koska sitten ylimääräset kisahöyryt oli purettu kauden kohokohtaa ajatellen.
Syyskuu
Kuunvaihteessa lähdettiin Ypäjälle Suomenratsujen kuninkaallisiin. Hypättiin pienempää luokkaa, mitä ajattelin alkuvuodesta. Mutta kisat meni todella hyvin (paitsi lauantai). Pete oli ihan tajuton ratsastaa, se vastasi apuihin ja siihen, mitä tein. Ensimmäistä kertaa se oli oikeasti ratsastettavissa koko radan ajan. Perjantain 80cm tuli yksi alas, mun moka en ratsastanut suunnitelman mukaan sarjalle. Lauantaina kielto toiselle ulos. Ja sunnuntaina kisakausi huipentui Peten ensimmäiseen aluenollaan.
Muuten syyskuu meni treenatessa sileällä. Treenit meni pääasiassa hyvin, enkä edes tajunnut editymistä mitä syyskuussa tapahtui. Olen tajunnut sen vasta näin myöhemmin.
Lokakuu
Lokakuussa treenailu jatkui ja käytiin estevalmennuksessa, joka meni vähän vaihtelevin tuloksin. Koulupuolella Pete kuitenkin kehittyi koko ajan. Mitään sen suurempaa ei lokakuun aikana tapahtunut.
Marraskuu
Perusarkea. Ei mitään kummallisempaa. Muutama ahaa elämys Peten ratsastamisesta ja harppauksin eteenpäin.
Joulukuu
Alkukuussa käytiin Kati Mallatin kouluvalmennuksessa, jossa tehtiin Petelle vaikeaa vastalaukkaa. Tehtävät sujui hyvin verrattuna kevään vastalaukkatreeneihin. Pete oli hyvin ratsastettavissa. Koin tunnin jälkeen ahaa elämyksen siitä, mikä ero Petessä on vuodessa tapahtunut. Se osaa kulkea ravissa täysin rentona tasaisessa peräänannossa (olettaen, että itse ratsastan ja istun, enkä vaan matkusta ja keiku kyydissä), myös ilman satulaa mentäessä. Laukka on parantunut huimasti, vaikka ajoittain se on edelleen vähän huonoa. Ratsastettuna se on kuitenkin kolmitahtista ja siinä on jo varaa pidentää ja lyhentää askelta. Peräänanto on vielä hakusessa laukassa, vaikka sekin löytyy ajoittain jo kivasti.
Muuten joulukuu on vietetty melko rennosti valmistautuen uuden vuoden haasteisiin.
Tavotteita vuodelle 2013
Hui, nyt kun sanon tai kirjotan nämä tänne, ni niistä tulee todellisia. Apua. Noh, kuitenkin. Tavoitteena estepuolella on käydä kisoissa, seura- ja aluekisoissa. Aloitetaan varmaan 70cm ja 80cm tasolta, mutta tavoite on siirtyä hyppäämään tämän kauden aikana 90cm. Kotona on tarkoitus hypätä sujuvasti erilaisia tehtäviä, pääasiassa keskittyä esteiden väleihin ja tasaiseen etenemiseen. Kisoja ajatellen päästä hyppäämään kotona sujuvasti metrin ratoja. Päätavoitteena syksyn suomenratsujen kuninkaalliset, sijoittuen luokissa.
Koulupuolella (hyi näiden sanominen on pelottavampaa...) ajattelin pistää tavotteeksi startata viimeistään loppu vuodesta HeB rata ja saada se hyväksytysti läpi. Noniin nyt se on sanottu. Mikähän mulla nyt viiraa tän kouluinnostuksen kanssa. Mutta päätavoite on kuitenkin ihan vaan saada sujuvaa treenausta sileällä, laukkassa peräänannon vakiutuminen ja tasaisen ratsastettavuus läpi askellajien ja erilaisten tehtävien.
Noniin.. Tälläinen romaani tällä kertaa!
