68. Sairastelua

Heh. Täällä taas!

Päästiin viime viikolla vihdoin taas kunnon treenaamisen makuun. Käytiin pari kertaa maneesilla ja maastoiltiin. Pete alkoi olla ihan jees, oli alkuviikosta vähän vasemmalta kiinni, mutta molemmilla kerroilla maneesilla toimi alkuverkkojen jälkeen tosi kivasti. Virtaa riitti oikein hyvin, muttei kuitenkaan ollut liikaa. Työmotivaatio oli huipussaan.

Treenin piti jatkua tällä viikolla samaa tahtia. MUTTA minä, joka en ikinä ole kipeä järkkäsin itselleni tosi kivan flunssan. Kurkku ihan jäätävän kipeä, kipu heijastuu korviin ja kun kipu pääsi korviin asti ei pystynyt tehdä mitään muuta kuin popsimaan särkylääkettä ja maata milloin missäkin. Niimpä reippaana suuntasin maanantaiaamuna terveydenhoitajalle, jolta sain kolme päivää sairaslomaa. Tänään sitten suuntaan lääkärille, koska ei vielä ole ihan sellainen fiilis että kouluun viitsisi mennä tekemään tallitöitä (turhaa sinne on mennä seisoskelemaan). Kuumetta ei ole, ennemminkin alilämpöä. Mua ei oo tarkotettu sairaslomalle, alkaa neljä seinää jo ottamaan päähän, vaikka onkin kaksi koiraa viihdyttämässä (oma ja meidän vauva 10 viikkoa, toki ulkoa löytyy vielä kolmas :D), sen verran onneksi saanut joka päivä karata pois, että oon käyny Peten hoitamassa. Pete alkaa olla vähän sähköjänis, kun on seissyt kohta viikon. Onneksi se on pitkää päivää tarhassa, niin ei ihan hypi seinille. Se on hevonen, jonka vihreidenmiestenluontikyky kasvaa jo muutaman vapaan aikana, joten odotan innolla, että pääsen taas selkään! Kaiken tämän lisäksi meillä on vihdoin ajettu pelloilta viljat pois, joten pääsisi ratsastamaan sänkkäreille, toivottavasti sateet ei pilaa niitä, ennen kuin päästään Peten kanssa käymään niillä.

Kunhan päästään nyt tästä mun saikusta ja päästään treenaamaan niin pitäisi keksiä jostain klipperi ja kyniä Pete taas. Se on kasvattanut jo nyt järkyn nalleturkin, jonka kanssa treenaaminen ja varsinkin kuivattaminen tulisi olemaan talvella aika työlästä. Luvassa siis taas naku poni, kunhan saan vain aikaseksi!

Viime talven nakutyyli, samanlainen tänäkin vuonna!

Kuulumisia taas sitten, kun jotain kerrottavaa on.

67. Rennon viikon väsymys

Tiedän luvanneeni ypäjä videot tällä viikolla, joudun kuitenkin tuottamaan pettymyksen. Olen talliviikonlopun jälkeen niin kuollut, etten yksinkertaisesti jaksa alkaa tappelemaan bloggerin kanssa. Varsinkaan kun vielä huomenna herätys on ennen kuutta.

Petellä on ollut tosi rento viikko ypäjältä palautumisen ja mun koululla olevan työvuoroviikonlopun takia. Maanantaina käytiin vaan melko nopea ja rento maasto koulusatulalla, kun kokeilin siihen ostamaani karvaromaania. Satula on vähän jäänyt leveäksi, mutta on taas paremmin sopiva uuden karvan kanssa. Sitten Petellä pari vapaapäivää, torstaina käytiin ilman satulaa maastossa. Perjantaina juoksutin sivareilla ja Pete oli tosi hieno. Oli parempi juoksuttaa kuin pitkään aikaan, keskittyminenkin oli huipussaan. Lauantaina oli melko kiire päivä ja Pete sai taas vapaan. Tänään käytiin maastossa, jossa laukoissa Pete vähän kuumeni energisyyttään, mutta oli kuitenkin nöyrä pysähtymään kun sitä pyysin.

Nyt taas ensiviikolla palataan treeninmakuun, kuhan saan väaymyksen nukuttua pois (pitkää päivää, aikaset aamut ja myöhät illat alkaa nopeesti painamaan...). Lupaan latailla ne ypäjä videotkin, kuhan kerkiän!

66. Ypäjäkirous murrettu!

Pudotus - Hylky - Kielto

PAHOITTELEN, ETTÄ VIDEOT PUUTTUAVAT. NIIDEN LATAAMISEEN MENEE MILJOONA VUOTTA, JOTEN LUPAAN LAITTAA NE TÄMÄN VIIKON AIKANA OMAAN POSTAUKSEEN...

 

Torstaina lähdettiin liikenteeseen. Neljä ja puoli tuntia matkattiin Ypäjälle, jossa oltiin ilta kahdeksan aikoihin. Laitettiin Pete karsinaan pienen kävelylenkin kautta, kamat karsinan eteen (pysyttiin koko viikonloppu suht siisteinä!) ja ruuat hepalle nenän eteen.

 

 

Perjantaina aamu alkoi kamojen pesulla, kun olin sen jättänyt tarkoituksella kotona tekemättä. Lähdettiin hyvissä ajoin kohti estekenttää, vaikka meidän kansliareissun takia meinas pieni hoppu tulla. Hyvään aikaan oltiin kentän luona ja ehdin katsoa pari rataa ennen verkkaa. Rata oli kahdessa vaiheessa ja rata vaikutti ihan hyvältä, sarja oli todella lyhyt kaksi. Mietin jo siinä vaiheessa, että pitänee tulla ravilla sisään että puomit pysyy ylhäällä. Verkassa laukkasin suht paljon, jotta sain ylimääräisen energian karsittua hevosesta. Verkka meni todella hyvin, Pete kuunteli ja hyppäsi hyvin. En silti odottanut kovin suuria radan osalta, tekihän se edellisellä viikollakin melkein samalla tavalla ja levisi sitten radalla käsiin.

 

 

Rata kuitenkin eteni todella hyvin. Laukkojen vaihdon kanssa oli ongelmia ja useampaan otteeseen joutui ravin kautta vaihtamaan, mutta niihin en niinkään radan aikana keskittynyt. Pete ei oikein kytännyt mitään, vaikka välillä varmistelinkin ääneen kehottamalla. Sarjaa lähestyttiin laukassa, enkä sitten ottanutkaan raviin ja sehän kostautui ja B-osa tuli alas. Loppurata taas hyvin, paitsi toka vikalle Pete yritti vähän mutkitella, kun esteen alla oli valkosia laatikoita, jotka aivan varmasti voi syödä pienen suomenhevosen. Olin kuitenkin tyytyväinen rataan, sillä Pete oli hallinnassa ja ratsastettavissa koko radan ajan. Niimpä ensimmäisen päivän saldo oli yksi pudotus.

 

 

 

Lauantaille lähdin ehkä vähän turhan rennoin fiiliksin ajattelematta radan ratsastamista, vaan ehkä taas tyhmänä sorruin aikaratsastukseen, vaikka meillä tavotteet ei tällä kertaa ollut voitossa. Verkassa Pete oli taas todella hyvä, yksi hassu hyppy tuli verkkaokserille, muttei suurempia hämminkejä. Niimpä lähdettiin hyvillä fiiliksillä radalle. Arvostelu oli A.2.0, eli yhdessä vaiheessa aika ja virhepisteet ratkaisivat. Jo heti ykköselle Pete yritti mutkitella, mutta hyppäsi kuitenkin hyvin ja tuli oikeassa laukassa alas. Toka este olikin sitten okseri, jossa on punainen portti alas. Niimpä Petensyöjähirviö oli muuttanut valkoisesta laatikosta punaiseen porttiin ja jäätiin siihen, kun tökättiin kahteen kertaan sen eteen. Hyppypaikka olisi ollut ihan hyvä, mutta kun hevonen ei uskalla, eikä ratsastaja tarpeeksi käske, niin eihän siitä yli mennä. Vähän siinä alkoi sitten harmittamaan, mutta verkan puolella tuli ihan hyvät hypyt vielä, joten en jäänyt kauheasti murehtimaan enää hylkyä.

 

 

Verkasta



Ainut este, josta päästiin lauantain radalla yli.

 

 

Lauantai-iltana sitten oli vähän pakko ajatella viime vuoden kuninkaallisia, josta Pyryn kanssa otettiin ekasta radasta yksi puomi alas, tokalla kiellettiin ulos ja kolmannella valuttiin yhdestä esteestä ohi, tuloksena yksi kielto. Ajattelin, että tässä nyt sitten on joku kirous meillä päällä, että sunnuntailta tulee sitten se yhden kiellon rata. Niimpä asetin tavotteet uudelleen sunnuntaille ja mitä vaan tapahtuisi, me ylitettäisi punanen porttiokseri ja päästäisi maaliin hyväksytyllä tuloksella. Piste. Ei vaihtoehtoja, pakko olisi ratsastaa.

 

 

Sunnuntai aamuna pakattiin suurinosa kamoista valmiiksi, jotta lähtö sujuisi helposti luokan jälkeen. Verkka meni taas todella hyvin, olin tosi yllättynyt siitä, että joka päivä Pete toimi hyvin verkan puolella. Radalle lähtiessä sain onneksi suljettua mielestä sen, että kaikki muut hanatti ihan täysiä saaaden ihan hullun nopeita aikoja. Meillä oli omat tavotteet, mitä lähdettiin tältäkin radalta hakemaan. Kerrankin voin ylpeänä sanoa, että ratsastin joka esteen, myös vikan. Vaikka mun rohkaisuhuudot aiheuttikin pientä hilpeyttä katsomon puolella, niin menipähän yli! Tosissaan kakkoseste oli meille hurja portti, jolle Pete yritti jo kauempaa mutkitella, mutta muutaman MENE -huudon jälkeen teki sille oikein hyvän hypyn. Valkoiset laatikot sisältävä este tarvitsi myös vähän lisäkannustusta. Ennen viimeistä estettä päässä vaan pyöri, että ratsastaratsastaratsasta ja niin se vikakin puolipidäte meni läpi ja puhtaasti mentiin! Peten eka aluenolla ja mihin paikkaan. Olin ihan fiiliksissä koko kotimatkankin. Sijotukset jäi kauas yläpuolelle, mutta meidän tavotteet täytty ja meille tämäkin tulos oli voitto. Niimpä hymy korvissa loppuverkkojen jälkeen suunnattiin talliin ja sieltä alkoi kotimatka, joka meni taas hyvin.

 

 

Onnellinen vikalla esteellä!

 

 Meidän ypäjäkirous murrettiin jo ennen kuin se ehti kunnolla edes syntyä. On mulla hieno heppa, josta voin olla ylpeä!