21. Paluu arkeen kuvattomana

Eli tosiaan päivitän nyt puhelimella, että jää postaus nyt tylsästi kuvattomaksi. Pahoitteluni siitä.

Tosiaan taas lomailtuamme palataan arkeen. Pojat hiihtolomaili, kun itse oli laivalla ja perjantaina juoksutin molemmat sivuohjien kanssa. Molemmat liikkuivat ihan hyvin, Petellä laukka pyöri pohjan takia aika huonosti, mutta ravi senkin edestä tosi hyvin. Pyry tasaiseen tapaan.

Lauantaina kouluiltiin sitten Peten kanssa. Pitkään aikaan tuli vähän huonompi päivä. Pohja oli kentällä melko huono ja lomailu näkyi, saatiin kuitenkin hyviäkin pätkiä. Varsinkin laukka oli molempiin suuntiin tosi hyvää, pyöri pitkiäkin pätkiä kolmitahtisena. Hyvään suuntaan siis laukkakin menossa.

Peten jälkeen lähdettiin taas Pyryn kanssa vetämään pulkkaa ja Pyrde oli taas aivan fiiliksissä. Mentiin pulkkailun jälkeen hetkeksi kentälle ja saatiin todella hyvä fiilis molemmat.

Sunnuntaina lähdettiin ryhmämaastoon kavereiden kanssa. Aluks mun piti lähteä Pyryn kanssa kontrollisyistä, mutta viime hetkellä päädyin sittenkin Peteen. Onneks päädyin, sillä Pete oli mahtava! Laukattiin kotoa poispäin pitkä pätkä keskimmäisenä todella hyvää vasenta laukkaa ja täysin rauhallisesti ja hitaasti. Takasin päin tosin sitten vähän Herra kuumeni, mutta sain loppujen lopuksi takaisin hanskaan ja pystyttiin ravaamaankin.

Maaston jälkeen päädyttiin Pyryn kanssa kentälle, mutta Pyry ei oikein keskittynyt pohjan takia. Saatiin kuitenkin loppua kohden ihan hyvä fiilis ja lopeteltiin aika nopeasti.

Tänään pojat juoksivat yhdessä irtona ja tapansa mukaan vähän nahistelivat samalla.

Kevät on selvästi tulossa, kun Pyry on ollut jo pari päivää ilman takkia ulkona! Pete joutuu vielä jonkun aikaan pitämään takkeja päällä, kun on kuitenkin klipattu. Huonolla ilmalla Pyrykin joutuu muhimaan takin alla.

Sitten infoa, eli meidän kisakausi alkaa vihdoin sunnuntaina, kun lähetään lähitallille Husöön hyppäämään Peten kanssa. Hypätään näin kauden aluksi maahankaivettuja, josta voi tulla täysi katastrofi, kun Pete ei aina ihan keskity pienillä esteillä. No, lähetään hakemaan puhtaita ratoja ja ratsastamaan loppuun asti!

20. Erikoispostaus: Pete ja vuosi täyteen

Tosiaan, tasan vuosi sitten, 20.2.2011, ostettiin Pete. Kerron nyt kuitenkin meidän koko tarinan, alkaen vuodesta 2007. Oikeasti näin Peten ensimmäisen kerran jo 2006, kun kävin ensimmäisen kerran Peten omistajan tallilla ratsastamassa. Se oli ensimmäinen kesä, kun sain palkaksi serkun hoidosta ratsastustunteja Peten tallilla. 2006 kuitenkin päädyttiin vähän rauhallisempaan ja tasaisempaan kyytiin, kuin Peteen.

2007 kesällä sain kuitenkin päättää, tuttu tapaus vai vähän haastavampi Pete. Pakko mainitä tähän väliin, että olin oikeasti ratsastanut silloin jo reilusti yli viisi vuotta. No minä sitten haasteitapelkäämättömänä sanoin että Pete tietenkin. Pete katsoi söpösti karsinastaan valkoinen tukka silmillä. Ehkä se oli se ratkaseva päätös, minkä takia vuosia myöhemmin Pete päätyi meille. No mitään aavistamatta nousin sitten selkään ja kaikki alkoi ihan hyvin. Ravia mentiin tosin kovaa, hiljempaa jos antoi vaan pitkät ohjat ja rapsutteli. Mutta sitten Pete tajusi, ettei mulla ole mitään mahdollisuuksia, jos se haluaa päättää suunnan. Niimpä se vei mua ihan mihin halusi, onneksi se oli kuitenkin perusluonteeltaan niin kiltti, että vain käynnissä. Voitte kuvitella sitä häpeän määrää, mikä mun sisällä nousi, kun hevonen vie mua käynnissä ihan mihin se halusi; keskelle kenttää, mutkitteli, käveli sinne sun tänne, varsinkin kun on ratsastanut pidempään. No loppujen lopuksi päädyttiin sitten liinan päähän ja lopputunti menikin ihan hyvin. Samana kesänä myös hyppäsin ekan kerran Petellä, tosin vähän kontrolloidummissa olosuhteissa, kun ei menty ihan Peten tahdon mukaan..



2007 vuodelta ei kuvia, tämä 2009

2008 menikin sitten jo paljonpaljon paremmin. Ei menty enää niin päättömästi, vaikka Petelle ominaisesti varmasti vähän reippaasti. Sinä kesänä menin myös useamman kerran, kuin vain kahdesti Petellä. Useamman kerran koulua ja kerran esteitä. Esteet sujuivat jo paremmin, vaikka edelleen kiihdyteltiin esteille 

2008 estekerta

2009 onkin sitten se mullistava vuosi, minkä jälkeen opin oikeasti ratsastamaan ja ymmärtämään Peteä. Olin koko heinäkuun töissä Peten tallilla. Siivosin kolme karsinaa (eli kaikki), tein milloin mitäkin muita juttuja tallilla ja ratsastin keskimäärin kaksi hevosta päivässä, joista aina yksi oli Pete. Hypättiin myös, mikä meni jo huomattavasti paremmin, kuin vuosi aikaisemmin.

Kuukauden jälkeen mulla oli todella vahva side Peteen, vaikka se olikin "viimeinen kerta", kun Petellä menin. Mulla oli silloin jo Pyry ylläpidossa, joten reissut Keski-Suomeen vähentyivät huomattavasti, eikä niillä ehtinyt enää katsomaan Peteä ja muita. Monta kertaa piti käydä kattomassa, mutta se sitten aina jäi.

2011 tammikuussa sitten huomasin ht.netissä tutun naaman, kun selailin tylsyyksissäni myyntihevosia. Pete oli laitettu myyntiin. Silloin tosiaan puoliksi vitsillä heitin äidille, että ostetaan ja yhtäkkiä olinkin tehnyt omistajalle tarjouksen, jonka omistaja hyväksyi. Niimpä ajettiin wanhojen tansseja seuraavana päivänä Keski-Suomeen ja 20.2 Peten tallille. Ei mennyt kauaa, kun löysin itseni menemästä täysiä maastossa. Se oli ehkä maailman oudoin koeratsastus. Olisi saanut tapahtua jotain todellatodella suurta, ettei Peteä olisi ostettu. Tavallaan oli se jo päätetty että hevosettomana, ei kotiin palata, mutta se koeratsastus. Herranjumala. Jos sen perusteella olisi hevonen pitänyt ostaa, olisi Pete jäänyt ostamatta. Tunsin kuitenkin Peten sen verran hyvin, että tiesin sen olevan vaan päivästä, maastosta, energiasta ja Peten maastokäyttäytymisestä kiinni. Hevonen vei mua kun märkää rättiä ja pysähtyi vasta metsänreunaan. En silti epäillyt hetkeäkään, eikö siitä papereita kirjoitettaisi.



Oma 20.2.2011

Pete jäi kuitenkin asumaan vanhaan talliin ja seisoikin sen takia aika paljon. Keväällä sitä kuitenkin kävivät tutut tytöt liikuttamassa muutaman kerran viikossa, ylläpitämässä jotain kuntoa. Petellä on myös tapana alkaa pelkäämään KAIKKEA, kun sillä on liika energiaa. Kävinkin sitten koko kevään harvoin viikonloppuja Peten luona. Treenaaminen oli todella hajanaista ja sen takia edistymistä ei tapahtunut.

Kesäkuun alussa lähdettiin sitten Rautalammille leirille, joka lähensi meitä ja paransi todella paljon meidän yhteistyötä ja sidettä. Opittiin paljon asioita toisistamme ja ratsastuksellisesti kehityimme isoin harppauksin.

Heinäkuussa kehityttiin sitten taas lisää, kun olin pari viikkoa yhtäjaksoisesti Peten luona. Sen jälkeen oli fiilis, ettei halua lähteä ollenkaan kotiin. Jo silloin kasvoi idea päänsisällä Peten siirtämisestä, mutta mitään varmaa ei ollut. Kuitenkin abivuosi ja kirjotukset lähestyivät. Pete vaan oli niin paras, että harmitti suuresti jättää se Keski-Suomeen, kun ei päässyt tekemään yhtäjaksoisesti. Heinäkuun lopussa hypättiin myös meidän eka metrin este.

Syyskuun alussa kävin sitten viimeisen kerran Keski-Suomen viikonloppureissulla Peten takia, kun päätettiin se sitten syyskuun aikana siirtää. Syyskuun alussa tuli ensimmäisen kerran Peten selässä oikeasti se wou-fiilis, kun se yllätti todella paljon koulua mentäessä.

Tosiaan syyskuun puolessa välissä sitten ajeltiin hakemaan Pete ja ajeltiin takasin vielä samana päivänä. Peten alku Helsingissä oli katastrofaalinen ja meinasin jo vaipua epätoivoon. Pete oli niin paljon Pyryn perään, että tuli suuria ongelmia ratsastaa Pyryä, kun Pete juoksee päättömästi laitumella. Muistan yhden aamun, kun oltiin lähdössä Pyryn kanssa kisoihin. Pete jäi huutamaan ja juoksemaan päättömästi laitumelle. Olin ihan varma, että se tulee läpi. Siellä se kuitenkin odotti, kun tultiin takasin.

Viikon sisään Pete kuitenkin rauhoittui ja yhteistyö alkoi parantua joka osa-alueella. Luottamus on kasvanut aivan tajuttomasti. Sellainenkin pieni asia, ettei joudu juoksemaan hevosen perässä tarhassa on yksi ilon asia nykyään.

Eniten Pete on kuitenkin kehittynyt tammikuun alusta lähtien. Silti meidän kehittyminen jatkuu edelleen ja odotan innolla mihin asti päästään, niin este- kuin koulupuolella. Ja varsinkin meidän välisen suhteen kanssa, kun opin lähes joka päivä Petestä jotain uutta ja se yllättää mut aina uudestaan ja uudestaan, se saa mut tykkäämään Petestä koko ajan enemmän ja enemmän.

19. ESTEITÄ!

Eilen päätin sitten sysätä kurkkukipuni hetkeksi syrjään ja hypätä Peten kanssa. Kentälle rakensin ihan vain kolme pystyä, joista sai ihan hyvän radan. Hetken hyppytauon jälkeen ajattelin aloittaa ihan helpolla, kun en tiennyt mitä pommia odottaa. Kentälle kävellessä Herran ilme kyllä muuttui, muttei mitään sen enempää. Odotin ryntäämistä, kaahottamista ja kuuntelemattomutta.. ja mitä vielä, ei mitään ongelmia. Pete käyttäytyi täysin selväpäisesti, laukkasi oikeaan kierrokseen jopa hevosmaisesti ja VAIHTOI LAUKKOJA! Siis mitä ihmettä? Petellähän siis on vielä vaiheessa laukan vaihto esteen päällä. Lähes poikkeuksetta se vaihtaa edestä kyllä, mutta takajalat jäävät ristilaukalle. Tämän takia sillä on kyllä todella vahva ristilaukka, saattaa irtonakin laukkailla pitkiä pätkiä vaihtamatta laukkaa, kun ei koe sitä tarpeelliseksi. Siis tosi kiva. Laukanvaihtamisen lisäksi mentiin vain kerran ohi, mikä oli kesällä suuri ongelma, kun ei oltu ihan yhtämieltä ylimenemisestä. Petellä oli tapana valua ohi esteestä, jos ei tuonut suorana. Nyt se on alkanut taas hypätä myös vinosti, mutta isommilla esteillä se ei anna ihan kaikkea anteeksi. Hyvä niin. Eilinen valuminen oli ihan oma vika, jäin vähän palloilemaan huonon lähestymisen jälkeen ja tunsin jo kaukaa että valuu ohi.

Mutta sen enempää selittämättä, video kertoo paljon enemmän, joten kuunnelkaa kauniit äänitehosteeni:

Tosiaan mulla on tapana jutella hevoselle hypätessä, kehua käskeä ja pyytää odottamaan. Molemmilla Puteilla tämä on todettu toimivaksi, mutta kuulosaa kisoissa varsinkin varsin hauskalta.

Peten jälkeen lähdettiin Pyryn ja kavereiden kanssa maastoon. Mentiin kaikki ilman satulaa, ravailtiin paljon ja laukattiin vähän. Pyry oli ihan innoissaan, kun sai olla johtohevosena.

Tällä viikolla ei taas ole sen kummempaa näköpiirissä Puttejen osalta, mutta itse lähden perjantaina juhlimaan koulun loppumista abiristeilylle, jei!

18. Puolikuntoinen

Mä en ole ikinä kipeä. Olishan se siis pitäny arvata, että kun ylioppilaskokeet lähestyy ni saan jonkun sata eri kiputilaa. Eli tosiaan vasen ranne vähän rajottaa tekemistä, kurkku ihan tajuttoman kipeä ja mitäs kaikkea vielä. Tästä voi siis arvailla, että Pojatki ollu vähän rennommalla käytöllä.

Viikko on kuitenkin ollut ihan jees, ennen mun sairastumista. Pyry on ollut tosi kiva. Sain sen vihdoin ratsastettua sellaseks, kun halusin ja sen lisäks saatiin aikaseks vihdoinkin lähteä PULKKARATSASTAMAAN! Pyry oli enemmän, kuin innossaan. Se on juttu mistä se tykkää ja jos pulkkailijat tippuu kyydistä, pitää olla tosi nopeesti takasin kyydissä, sillä kyyti ei välttämättä odota. Pyry on niin fiiliksissä, että alkaa usein steppailemaan, hyvin epäpyrymäisesti. Se ei kuitenkaan sekoa mitenkään sen enempää tai lähde käsistä, vaan on koko ajan hallinnassa, mikä on tietenkin turvallisuussyistä ihan must. Ajattelin tossa, että voisi ehkä kokeilla, mitä Pete sanois pulkasta. Luultavasti ei muuta, kuin että jarrut saattaisi olla vähän hukassa.



2010

Tänään olikin alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus päästä Petellä hyppäämään, kun meidän kenttä oli siinä kunnossa että pystyy hyppäämään ja vihdoin pakkaset lauhtui, mutta päätin sitten parannella oloani, etten kuolisi ensiviikon kirjotuksiin. Harmittaa sikana, koska odotus päästä hyppäämään on kova. Viime hyppykerrasta on jo sen verran, että pikkuhiljaa pitäisi saada rutiinia takaisin ajatellen kisoja.

Kisoista tuli mieleen, että meidän kisakausi jää vähän lyhyeksi, painottuen kevääseen ja toivottavasti myös Suomenhevosten Kuninkaaliisiin, jotka ovat kauden päätavoitteena Peten kanssa. Pyryn kisat jäävät todennäköisesti nyt välistä, että saan Petelle tarpeeksi kisoja alle.


Putet tarhaili tänään hetken kahdestaan, kun kaverit oli hyppäämässä :)

Ensiviikolla on siis tosiaan taas rankempaan treeniin palautumista, kunhan saan itseni taas terveeksi ja vihdoin, sään salliessa, hyppäämistä!

17. Uusia vaatteita ja monoja

Olen pitkään himoinnut Petelle kunnon toppavaatteita, kun se tosiaan on klipattu. No viime viikolla pistin tilauksen menemään Suomen ratsutarvikkeelle ja eilen postista kipaisin hakemassa ison laatikon.

Loimet oli täydellisiä!

Ensimmäinen on Eskadronin paksu ulkotoppaloimi kiinteällä kaulakappaleella, joka on oikeesti tosi hyvä, kun pärjää Pete nyt sitten pitkään yhdellä loimella.

Toinen on aivan ihana Eskadronin sisätoppaloimi, joka on paksu ja varmasti lämmin. Kiinteällä kaulakappaleella ja mahaläpällä. Rakkaus<3
Loimistä yleisesti olen huomannut, että Petellä toimii tuhat kertaa paremmin kiinteäkaulakappaleelliset. Irtiotettavissa kaulakappale pyörähtää milloin mihinkin suuntaan. Yksi sadeloimi on todella hyvä, siinä on napakat kiinnityssysteemit, joten toimii kuin kiinteä.

Loimien lisäksi tilasin Petelle lapasuojuksen, jonka pitäisi estää lapojen hankautuminen loimien alla. Petellä alkoi nyt vähän aika sitten mennä ilkeän näköiseksi lavat, kun karvat lähti. Alkutalvesta ei hangannut yhtään, mutta viime talvena oli hankautuneet. Josko tämä nyt vähän ehkäisisi ainakin pahenemista.

 Loimien sovittamisen lisäksi puteilla oli tänään kengitys. Siinä menikin sitten koko iltapäivä ja jonkin verran iltaa, niin saivat sitten vapaa päivän. Kengitykset meni ihan hyvin, molemmat osasivat käyttäytyä hyvin. Petellä ei kaviot olleet lähes yhtään kasvaneet, joka on kumma. Syö kuitenkin biotiinia ja kaikki muut kasvaa (harja ja jalkakarvat) vähän liiankin kanssa. Pyryllä ei mitään ihmeellistä, laitettiin myös eteen kahdenkäänteen kengät, kun edelliset olivat yhdellä käänteellä.

Nyt taas päästään treenailemaan uusilla monoilla :)

16. Erikoispostaus: Elämäni hevoset

Mulla on näin koeviikon kunniaksi ylimäärästä aikaa, niin ajattelin muistella elämäni aikana mukana olleita tärkeitä hevosia.

Ensimmäinen tärkeä hevonen, tai itseasiassa poni, oli Husön ratsastuskeskuksen tuntiponi Nico. Ratsastin Nicolla tosi pitkään joka tunti, paitsi estetunnin, kun Nico ei enää hypännyt.

Nico oli todella vauhdikas ja menevä poni, jolla oikeasti aina riitti energiaa mennä. Vuoden 2006 joulun jälkeen aloin kuitenkin olla Nicolle jo vähän turhan iso, niin en sillä saanut enää mennä. 17.2.2007 kuitenkin aloin hoitamaan ponia, loppujen lopuksi kävin kolmesti viikossa hoitamassa sitä.

Nico oli hoidettaessa vähän hapan, mitä kyllä en huomannut ikinä, koska sen luonne ja asenne mua kohtaan muuttui aika nopeasti. Nico oli paras :)

Nico oli mulle todella todella tärkeä ja jos se olisi mahdollista saada takaisin mun elämään, en harkitsisi sekuntiakaan. Kesällä 2009 se myytiin kuitenkin Husöstä muualle (silloin mulla oli jo Pyry) ja nykyistä paikkaa en tiedä, se on muutamassa kodissa käynyt tässä välissä.

Nicon rinnalle 2007 syksyllä tuli keväällä Husöön muuttanut ja kesäleireillä mut vallottanut poni Prinssi. Prinssi oli muuttanut esteponin elämästä tuntiponiksi ja sopeutui alusta asti vähän huonosti hälinävaltaiseen talliin. Hoidin Prinssiä vain kerran viikossa. Prinssi kuitenkin rauhoittui ja oli todella kiltti hoitajiaan ("tutut ihmiset") kohtaan ja oikeanlaisella pelottomalla asenteella pääsi pitkälle Prinssin kanssa.

Prinssi on edelleen Husössä, mutta sen hoitamisen jouduin lopettamaan, kun lopetin keskiviikkoisin käymisen Husössä Pyryn tulon takia helmikuussa 2009.

Jossain vaiheessa yhden todella huonosti menneen tunnin jälkeen joskus päätin että nyt riittää, opettelen ratsastamaan. Kyseinen poni jolla tunti oli mennyt huonosti loppujen lopuksi vei mun sydämen. Rivaldo tai tutummin Ripa. Siinä ponissa oli vaan sitä jotain. Se heitti viikossa ainakin viisi ihmistä ainakin kaksi kertaa alas. Se veti päätä alas, oli vahva edestä ja vähän sellainen... Ripa! Siinä kuitenkin oli vaan jotain.

Menin todella pitkään Ripalla, kunnes se joutui lomalle temppujensa takia. Kun se tuli takaisin tunneille, ehdin mennä sillä vain pari kertaa, kunnes se sitten lopetettiin. Tipuin Ripalta muutaman kerran, kerran päälleni ja monta kertaa oli lähellä. Silti olisin ollut täysin 100% valmis ostamaan sen ponin, jos tilaisuus olisi vaan tullut.

No 2009 helmikuu mullisti sitten elämäni lopullisesti. Sieltä monien vaikeuksien kautta koppiin saatu hevonen sitten tuli. Odotus oli ollut pitkä, mutta siinä se sitten oli. Pyry. Tätä tuskin tarvitsee sen enempää valottaa?

2006 eteenpäin kesähepat Jetti ja Pete varsinkin kesällä 2009 ovat kuuluneet tärkeisiin ja ainakin ratsastusuraa parantaviin hevosiin. Jetti on opettanut paljon omalla tavallaan, sillä oon mennyt ekoja kertoja yksin, ilman opetusta ja ekoja kertoja yksin maastossa. Muutenkin olen monena kesänä sillä ratsastaneena oppinut siltä ratsastuksellisesti paljon. Ja Peteä tuskin tarvitsee Pyryn tapaan edes perustella!

Näiden lisäksi on tottakai kuulunut muutama muukin Husön tuntihevonen, kuten esimerkiksi Aida ja Anja. Molemmat olleet "vakkariheppoina", kun vielä kävin tunneilla.

Aida



Anja











En kertonut tarkemmin Petestä tai Pyrystä, koska mulla on suuri suunnitelma niiden tarinoiden varalle ;)