Jos joku olisi sanonut minulle 2007 kesällä ratsastettuani ensimmäisen kerran Petellä, että se tulee joskus olemaan minun oma, olisin varmaan nauranut päin naamaa. Olen kerran hävennyt hevosen selässä ja se oli Pete. Se vei minua ihan kuus-nolla ja olin kuitenkin ratsastanut tuolloin jo kauan. Yhteistyö on onneksi kehittynyt jo ennen kuin sen ostimme ja nyt edetään hyvää vauhtia kohti tavotteitamme.
Pete tykkää tehdä töitä, mutta miellyttämisenhaluinen se ei aina ole, välillä mennään hänen ehdoillaan tai muuten ei mennä ollenkaan. Pete innostuu aina, kun oppii jotain uutta tai ymmärtää tehneensä oikein ja silloin se haluaisi tehdä samaa temppua uudestaan ja uudestaan. Maastossa Pete on vähän säpsy ja menee yleensä kovaa, ellei asiasta ensin keskustella. Ja maailman kammottavin asia on vesilätäköt.
Esteitä Pete rakastaa yli kaiken. Kentälle voi laittaa esteen pystyyn ja herra hyppää sitä pysähtymättä, kunnes esteen purkaa pois. Se innostuu aina esteistä ja keskittyy kunnolla vasta kun este nousee, muuten se on yleensä sähellystä. Ponnu ei lopu ihan heti kesken, tällä hetkellä hypännyt 135cm irtona.