65. Kauden kohokohta lähestyy!

Tosissaan, pikku hiljaa (oikeasti ei niin hiljaa, eikä pienesti...) valmistaudutaan lähtöön Ypäjää kohti.

Viime viikko meni ihan jees, käytiin pari kertaa koululla. Molemmilla kerroilla Pete oli aluksi vähän vänkyrä ja kaikki avut oli hakusessa. Poiketen normaalista, tällä kertaa oikean puolen avut oli ihan hakusessa. Ensimmäisellä kerralla sain jonkun ajan vääntämisen jälkeen Peten taas tosi hyväksi, mutta toisella kerralla jäi vähän hakemiseksi, vaikka muuten oli ihan ok.

Muuten sitten maastoiltiin muutamana päivänä melko rennosti ja ollaan taas päästy rentoon ja kivaan maastoiluun. Meillähän oli tässä pieni vaihe menossa, jolloin Pete olisi halunnut vetää maastossa oman pään mukaan ja jos ei saanut niin tehdä, niin näki pieniä vihreitä miehiä joka puolella. Vaihdoin sitten väliaikaisesti kovempaan kuolaimeen, että joku kontrolli pysyy matkassa (vaihdoin maastokuolaimeksikin kolmipalan estekuolaimen vaihdon yhteydessä, koska toimi sillä oikein hyvin myös maastossa). Nyt sitten vihdoin on taas saatu kontrolli mukaan ja molemmilla on kivaa metsässä, kun ei tartte koko ajan olla sinkoilemassa milloin mihinkin suuntaan.

Eilen sitten oli kolmen kuukauden kisatauon jälkeen matka kohti aluekisoja. Matka meni oikein hyvin, vaikka oli aikaisin aamuherätys kisoihin, sitten viime vuoden Ypäjä reissun. Heppa saatiin puunattua ja letitettyä ajoissa ja auton startatessa tallin pihasta 7.20, oltiin jopa 10 minuuttia aikataulua edellä. Kisapaikalla oli silti vähän turhaa luppo aikaa, vaikka olin yrittänyt laskea aikataulun fiksusti.

Rata oli siis korkeudeltaan 80cm ja mielestäni todella hyvä alueradaksi. Tiet ei ollut mitenkään turhan haastavia, mutta itse esteissä oli sitten kaikennäköisiä lankkuja ja portteja, ja meidän pelokkeeksi löytyihän sieltä myös muuri. Pieni paniikki meinasi iskeä jo siinä vaiheessa (Pete siis ei mun tietääkseni ole hypännyt kun sen 20cm korkean muurin, mikä ylitettiin leirillä, eikä munkaan muurikertojen laskemiseen tarvitse, kun yhden käden sormet...). Siinä sitten opettelin rataa samalla, kun odoteltiin pääsyä verkkaan. Vihdoin kun sinne päästiin, alkoi vähän katastrofin ainekset olla kasassa, ei Peten takia tosin. Pete oli todella hyvä sileän verkassa, vaikka joka puolelta tuli hevosia vierelle ja taakse ja eteen ja väärään suuntaan ja ja ja... Meillä nyt kuitenkin hännästä löytyy punainen nauha, niin välillä porukkaa oli turhan lähellä meidän potkuetäisyyttä (joo, Pete ei aina potki, mutta kuumuessaan saattaa ladata sitäkin lujempaa ja tarkemmin). Meinasi alkaa hirvittämään.

Maneesiin päästiin sitten hyppäämään ja siinä vaiheessa Pete tajusi mistä on kyse ja alkoi keräämään turhia kierroksia innostuksensa takia. Yllättävän hyvin pysyi hallinnassa, vaikka hösäsikin jonkin verran. Pystylle hypyt tuli aika pohjaan, mutta okserille tuli ihan jees hyppy (mun ihmetykseksi verkka oli vain yhteen suuntaan, meidän onneksi meille heikompaan, eli vasempaan, kierrokseen...). Annoin Peten kävellä ja ajattelin ottaa yhden hypyn vielä pystylle ennen, kun päästiin radan puolelle valmistautumaan. Siinä sitten vedin saapasta vielä kiinni (saapas rikki, joten valuu joskus auki ratsastaessa), ennen vikaa hyppyä, niin meidän nenän edessä toinen ratsukko vetää kuperkeikan okserin sekaan, niin ratsastaja, kuin myös hevonen. Vaikka ilmeisesti mitään pahempaa ei käynyt, sekotti se meidän loppu verkan ja luultavasti muutaman muunkin keskittymisen. No jäi sitten se vika hyppy ottamatta, kun mun piti mennä radan puolelle valmistautumaan. Tietenkin, jottei liian helpoksi keskittymistä tehtäisi, päätti tuomaristo (joo ymmärrän kyllä miksi ja ihan oikein tekivätkin) pitää 10 minuutin tauon, jotta verkkapuoli saadaan kuntoon. Mun keskittyminen meni sitten siihen ja Petekin oli kävellyt jo turhan kauan ollakseen avuilla. Menin verkkapuolelle odottamaan ja ajattelin ottaa sen hypyn nyt, että saan Peten vielä kuulolle. Nostin ravin, niin eikös kuuluteta, että jatketaan. Nonni, siihen meni vikatkin keskittymisen hippuset.

Hurjan muurin ylitys (Peten tyyli on hieno!)

Ei auttanut muu, kuin yrittää tsempata rata mahdollisimman hyvin. Jo ennen lähtölinjaa Pete venkoili laukannostossa, joten ei alkanut hirveän hyvin. Kakkonen oli sitten jo muuri. Ei siinä ehtinyt sitä muuria pelätä, kun piti keskittyä ihan muuhun. Mun yllätykseksi Pete ei edes yrittänyt venkoilla mihinkään. Vähän lähti kaukaa ja nappasi sen takia yhden palasen muurista mukaan. Siitä jatkettiin kolmoselle, jonka alla oli portti (samantyyppinen, mutta erivärinen, mille kiellettiin edellisissä kisoissa keväällä ulos), ei ongelmia. Sen jälkeen pysty-okseri linja. Vähän venkoillen sinne sun tänne pystylle, mutta puhtaasti kuitenkin molemmat. Sen jälkeen oli kahden askeleen sarja. A-osan jälkeen Pete painui keskittymättömyyttään ja vauhtinsa takia vähän alas, joten otti B-osan alas. Seiska-okserille vähän mutkan kautta, mutta puhtaasti yli. Vikana oli pysty-pysty linja, joka oli vähän vino. No eikös Pete valunut vikasta ohi. Tajusin sen, ettei hevonen ole suora, muutaman sekunnin liian myöhään, joten turhaan yritin huutaa yli. Otin sitten seis, jolloin sain taas jarrut ja kaasun tasapainoon ja kontrolliin ja helposti yli toisella yrityksellä.

Mitään supersuoritusta en odottanutkaan kolmen kuukauden kisatauon jälkeen, enkä itse rataan ole tyytyväinen, suurimmaksi osaksi se oli sähellystä ja rämpimistä, vaikka hypyt oli ihan ok. Syy, miksi nyt edes lähdettiin hyppäämään oli se, ettei tälläistä rataa tulisi Ypäjällä kisatauon takia. Olen siis todella tyytyväinen päätökseen lähteä hyppäämään, koska nyt tiedän mitä odottaa ja korjata Ypäjälle ja yliturha sähellys on toivottavasti jätetty eiliseen, jotta päästään oikeita tavotteita hakemaan Ypäjältä. Olen myös supertyytyväinen Peten rohkeuteen muurille, se ei kytännyt eikä arkonut lähteä hyppäämään, vaikkei siitä ihan puhtaasti päässytkään yli. Ajatus oli kuitenkin tällä esteellä mulle tärkein!

Nyt siis lähetään Ypäjälle torstaina, perjantaina hypätään 80cm ja sekä lauantaina, että sunnuntaina 85. On siis muutama päivä aikaa korjata virheitä. Tavotteet on matalammalla, mitä vuoden alussa asetin Suomenratsujen Kuninkaallisiin, mutta selvät tavotteet silti on. Puhtaita ratoja lähdetään ensisijaisesti hakemaan, toivottavaa myös olisi hallintolaitteiden löytyminen. Toinen tavoite on siisti rata, jossa ei olisi rikkoja, eikä sähellystä. Katsotaan, miten käy!

64. Superhevonen!

Taas vierähtänyt aikaa hurjasti. En nyt ihan tarkasti kaikkea muista, mutta kirjotan sen, minkä muistan.

Sunnuntaina veljen kanssa ajettiin Jyväskylään käymään ja mukaan tarttui Petelle uusi fleecevuorellinen sadeloimi. Merkkiä en muista, mutta Petellä on samanlainen loimi erivärisenä, joten hyväksi on todettu. Samaisella reissulla mulle tarttui mukaan sadettapitävä takki, jossa on iroittettava toppavuori. Takki on hyvin käytännöllinen, kun se on lämmin ja vedenpitävä.

Samaisena iltana tilasin Hööksiltä edellisessä postauksessa olleet sade- ja toppahousut, sekä Petelle uudet neopreenibootsit, jotka yritän pitää vähän siistimpänä, että olisi kisoihin talveksi siistimmässä kunnossa olevat suojat.

Tiistaina mulla alkoi vihdoin ja viimein koulu, joka tarkoitti meille kentän ja maneesin käyttömahdollisuuden. Joten heti tiistaina lähdettiin taivaltamaan koululle. Matka ei ole pitkä ja tulee ainakin kunnon alku- ja loppukäynnit. En odottanut mitään suurempaa onnistumista, Pete ei ole pitkään aikaan koulun kentällä ollut ja muutenkin varmaan vähän jännittäisi, joten tavoitteena oli vaan rento tutustuminen paikkaan. No aluksi jo Pete teki selväksi, että kentän laidalla naputtava sähköpaimen syö pieniä suomiputteja, jes. Noh kunnioittaapahan ainakin sähkölankoja. Kenttä meidän onneksi oli sen verran iso, että pystyttiin fiksun kokosella alueella treenaamaan ilman paimenen läheisyyttä. Mun yllätykseksi (taas vaihteeksi...) Pete oli alkujännityksen jälkeen todella super! Ikinä ei varmaan ole ollut noin hyvä ja rento. Säilytti tasaisesti tuntuman ja rentoutui ja myötäsi jopa laukassa, eikä vain muutaman askeleen mittaisia pätkiä, mitä on joskus tehnyt, vaan ihan pitkää pätkää tasaisesti. Hyvällä fiiliksellä oli kiva lähteä kävelemään kotiin. Reilu puoltoista tuntia tuli reissun pituudeksi, josta käyntiä n. tunti.

Pete viime syksynä (mulla kisakamat päällä, kun oltiin Pyryn kanssa kisoissa samana päivänä)

Keskiviikkona ajattelin, että käydään rento maasto. No maastoon mentiin, mutta rentous oli kaukana. Joka puolella oli vihreitä pieniä miehiä tai kuoppia tai mitä tahansa pelottavaa. Päästiin onneksi hengissä kotiin ja oli matkalla ihan positiivisiakin pätkiä. Kuitenkaan rento "aivot narikkaan" -maasto oli kaukana.

Torstaina taas lähdettiin matkaamaan koululle, tällä kertaa maneesille. En taas odottanut mitään lottovoittoa, vaikka pieni toive takaraivossa olikin. Kunhan vihreä lana pysyi paikoillaan, eikä tallin puolella (pikku ovi maneesista talliin oli auki) tapahtunut mitään ylitsepääsemättömän kiinnostavaa oli hevosen keskittyminen ja ratsastettavuus taas super. Mitään kummallisen ihmeellistä ei tehty, koska ajattelin pitää treenin vielä kivana molemmille (mitä se oikeasti olikin). Tasaisuus ja kuuliaisuus oli taas huipussaan ja myös laukka toimi upeasti. Huh, mikä hevonen. Nyt sitä vasta on pakko ajatella mistä mihin ollaan päästy viime syksystä... Pitäisi saada vertailukuvia tännekin näytille, vaikka se fiilis on kaikista paras, vaikka ulospäin ei yhtä suurelta muutokselta aina välttämättä näyttäisikään.

Viime hyppykerralta

Tänään matkamme kävi taas Peten vanhalle tallille hyppäämään. Pidettiin treeni aika nopeana ja esteet suhtpieninä (herranjestas, oon saanut itseluottamukseni takaisin, jee!). Tällä kertaa jo huomasin, miten pieniltä 90cm esteet tuntuivat. Tehtävät ei olleet kovin haastavia, meillä oli kolmen askeleen pysty-pysty linja, josta lävistäjälle pystylle ja siitä toiselle pitkälle sivulle okserille. Peten laukka pyöri kivasti ja odottikin ihan hyvin. Hypyt oli hyvä, samoin paikat. Yhtään puomia ei tullut alas, eikä (KERRANKIN!) räpelletty yhtäkään estettä. Näillä fiiliksillä on tosi kiva jatkaa kohti aluekisarupeamaamme. Ensi viikolla käydään kisafiiliksen hakemiseksi hyppäämässä 80cm ja sitä seuraavalla viikolla onkin jo kuninkaalliset, joihin odotukset nousivat taas vähän.

63. Erikoispostaus nro2: Toivelista

1. Miksi harrastan ratsastusta 
2. Toivelistani 
3. Unelmahevoseni 
4. Ratsastusurani 
5. Omat varusteeni 
6. Parhaat saavutukseni ratsastuksessa 
7. Elämäni hevonen/hevoset 
8. Mieleenpainuvimmat kilpailuni 
9. Tärkein ja turhin varusteeni 
10. Tavoitteeni ratsastuksessa 
11. Hevoseni hyvät ja huonot puolet 
12. Näin valmistaudun kilpailuihin 
13. Hevosblogeja, joita luen 
14. Minä hevosenomistajana  
15. Parhaat itsekuvatut hevoskuvani 
16. Unohtumattomin hevosmuistoni 
17. Tilannekuvia ja kommelluksia 


2. Toivelistani

Hui, tästä listasta saisi pidemmällä mietinnällä todella pitkän listan. Yritän nyt kuitenkin pitää listan suht lyhyenä, kymmenessä tavarassa. Jaan listan niihin, joita oikeasti tarvittaisiin ja niihin, joista saa kyllä unelmoida, vaikkei niitä välttämättä tarvittaisi.

Tarvittavat:

hooks.fi

Sadetta pitävä ratsastusloimi. Ei nyt ehkä kuitenkaan aivan välttämätön, sillä meidän heijastinloimi pitää melko pitkään vettä ja lunta. Kuitenkin, jos päivällä lähtee liikenteeseen niin ei nyt välttämättä laittaisi heijastinloimea päälle. Pyryllä oli tämäntyyppinen ratsastusloimi, mutta se oli Petelle auttamattoman lyhyt, niin se vaihtoi Pyryn lähdettyä omistajaa. Niimpä meillä olisi hankintalistalla tälläinen, väri ei tässä hööksin loimessa ole miellyttävin, muttei ihan kauheakaan.

hooks.fi

Topparatsastushousut. Niin hankintalistalla! Mun nykyiset toppahousut, tattinit, alkaa tekemään kuolemaa. On ne jo monta vuotta köytössä olleetkin. Tulisi varmasti kovaan käyttöön täällä Keski-Suomessa, varsinkin jos talvesta tulee yhtään kylmempi.

hooks.fi

hooks.fi

Kunnon sadevaatteet todellakin tulisivat tarpeeseen. Meillä kun ei ole maneesia, eikä kenttää, vaan tulen matkaamaan pari kilometriä aina koulun tiloihin. Tämän takia olisi kiva pysyä kuivana ainakin menomatka. Petelle olen ostanut todella hyvän Bucasin saderatsastusloimen, mutta itselläni ei ole kunnon sadevaatteita. Tyypillistä mulle, että hevosella kyllä, muttei itselläni. Nämä näyttäisivät oikein käytännöllisiltä siihen tarkoitukseen, mihin sadevaatteita haen.

Petelle pitäisi meidän miljoonan muun loimen seuraksi ostaa uusi fleecevuorellinen sadeloimi. Annoin meidän toisen fleecevuorellisen sadeloimen eteenpäin muuton yhteydessä, kun se ei mitenkäänpäin istunut Petelle ja oli vielä isokin. Tälläinen horse comfortin loimi meillä on toppaloimena ja todettu Petelle tosi hyväksi, joten tämä varmasti olisi hyvä! Sadejaksoilla kuitenkin olisi kiva saada kuivaloimi aina aamulla päälle ja loimet ei aina yön aikana ehdi kuivua, sen takia olisi toinen kappale hyvä olla...


Haaveilutavarat:

 

Bootsit meillä alkaa pikkuhiljaa kaikki kuolemaan. Eskadronin bootsit olisi kivat, muttamutta Pete tuhoaa bootseja sitä tahtia, että turha niin kalliita on sille ostaa. Aina sitä silti saa haaveilla! Meillä siis käytössä sekä neopreeni- että komibootseja, säästä ja tarkoituksesta riippuen. Mutta luultavasti halvemmat bootsit on talveksi ostettava, molempia materiaaleja...

horsepro.fi

Uudet kisahousut alkaisi pikkuhiljaa olla kivat, ehkä ensikaudelle. Nykyiset pikeurit (en muista mikä malli) alkaa olla kovia kokeneet. Viime vuoden kuninkaallisista on muutamia mutatäpliä ja kevään Keravan alue-estekisojen verkasta on myös muisto. Housut ei vielä niin ruskeat ole, että ne jo tälle kaudelle pitäisi vaihtaa, mutta ehkä villiinnyn ja ostan jo ensikaudelle uudet. Pikeurit tulevat uudetkin olemaan, ehkä kuvan olympicit.

swhorse.fi

Aina sitä saa unelmoida. Equilinen kisatakki. Nykyistä kisatakkia etsiessä kokeilin equilinen jotakin mallia, ah. Mutta toistaiseksi saa nykyinen Pikeur hoitaa hommaa ja unelmoin vaan equilinestä, mustana tietenkin...

ratsastajainkauppahuone.fi

Ikuinen tarve, omisti sitä kuinka monta equilinen huopaa tahansa. Nykyisin mun kompastuskivi on myös esperadon ja eskadronin huovat. Onneksi olen nyt saanut iskostettua päähäni, etten tarviste tällä hetkellä yhtään uutta huopaa.. Ehkä yhden uuden kisahuovaksi ja siihen sopivan korvahupun...

www.staffansbergintalli.fi

Kisakaappi. Haluaisin todella paljon kisakaapin. Sitten palaan maanpinnalle ja ajattelen järkevästi. Meillä on ainakin tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa niin vähän monipäiväisiä kisoja, ettei olisi järkevää ostaa kisakaappia. Eikä meillä oikein ole edes kunnollista kuljetusmahdollisuutta kaapille, kun meidän trailerissakin on satulakaappi, eikä vetoautot ole pakuja. Silti, aina saa haaveilla.

Tähän loppuun vielä!
Saatiin joku aika sitten (viime kuussa) uudet upeat suitset. Suitset on käsin tehdyt ja olen itse "suunnitellut" ne. Olen aivan rakastunut! Kuvassa ei näy otsapanta, jossa on sinisiä timantteja. Suitsiin on myös toinen otsapanta, jossa keskellä on koristekuolaimet.

62. Erikoispostauslista ja ensimmäinen osa

Monessa blogissa toteutetaan erikoispostauksia tälläiseltä listalta ja ajattelin, kun meidän arjessa ei nyt oikeastaan tapahdu mitään ihmeellistä, eikä siitä ole oikein mitään kirjoitettavaa, niin teen tätä pikkuhiljaa. En kopioi listaa mistään blogista suoraan, sillä otan listalle vaan ne aiheet, joista saan tekstiä tuotettua ja ovat mielenkiinoisia!

1. Miksi harrastan ratsastusta
2. Toivelistani
3. Unelmahevoseni
4. Ratsastusurani
5. Omat varusteeni
6. Parhaat saavutukseni ratsastuksessa
7. Elämäni hevonen/hevoset
8. Mieleenpainuvimmat kilpailuni
9. Tärkein ja turhin varusteeni
10. Tavoitteeni ratsastuksessa
11. Hevoseni hyvät ja huonot puolet
12. Näin valmistaudun kilpailuihin
13. Hevosblogeja, joita luen
14. Minä hevosenomistajana
15. Parhaat itsekuvatut hevoskuvani
16. Unohtumattomin hevosmuistoni
17. Tilannekuvia ja kommelluksia



1. Miksi harrastan ratsastusta

Tämäkin tulee nyt kuvattomana, mutta yritän seuraaviin postauksiin väkertää jotenkin kuvia mukaan.
Alunperin aloitin ratsastuksen, koska perheenjäsenet ratsastivat. Olen aina tykännyt eläimistä, joten tavallaan oli itsestään selvää, että tykkään ratsastuksesta. Se, että tekee yhteistyötä monta kertaa itseään isomman eläimen kanssa, oli jo pienenä puoleensa vetävää.

Nyt kun tarkemmin alkaa miettimään, en edes tiedä mikä siinä niin paljon veti puoleensa. Jotenkin ratsastus oli vaan sellanen mikä kolahti. Nykyään se on niin elämäntapa, että ei sitä edes tulisi mieleen lopettaa. Oikeasti en tekisi paljon mitään, jos ei olisi hevosta tai ratsastusta. Rakennan päiväni sen mukaan, mitä Peten kanssa teen ja milloin pitää olla tallilla. Jos menen aamutalliin, niin herään aikaisin ja aamutallin jälkeen päivä menee miten menee. Olen sen verran laiska ihminen aamulla, että yleensä aamutallipäivinä suuntaan myös myöhemmin päivän aikana tallille liikuttamaan Peten. Iltatallipäivinä nukun pidempään ja yleensä käyn vain kerran tallilla, kun liikutan Peten samalla.

Varmaan osa viehätys ratsastuksessa on se, ettei ikinä tiedä mitä tapahtuu. Joka päivä on erilainen, vaikka hevonen edellisenä päivänä olisi mennyt tosi hyvin voi seuraavana päivänä mennä todella huonosti. Kaikki on kiinni siitä, miten itse ratsastaa ja tulee toimeen hevosen kanssa. Aina pitää ottaa huomioon se, että hevonen on eläin, joka reagoi erilaisiin ärsykkeisiin joskus hyvin yllättävälläkin tavalla. Jokainen hevonen on erilainen, ne ovat eri asioissa hyviä ja pelkäävät eri asioita. Se, miten yhteistyö kehittyy ja luottamus syntyy niinkin ison eläimen kanssa on hienoja suuri osa ratsastusharrastusta.

Nyt kun olen asiaa hetken pohtinut, alan vakuuttua, että pää syy, miksi harrastan ratsastusta on todellakin se yhteistyö, mitä tekee elävän olennon kanssa, joka loppupeleissä toimii oman tahdon mukaan. Autourheilussa ajat autolla, jotain voi aina käydä, mutta kaikki on siitä kiinni, mitä itse teet. Auto ei voi yhtäkkiä päättää poistuvansa paikalta tai olla kääntymättä sinne minne sitä käännät. Hevonen päättää itse, mitä se tekee. Jos sitä ei joku asia kiinnosta, ei se sitä tee. Se, että saa hevosen toimimaan miten tahtoo ja yhteistyö on saumatonta ja luottamus huipussaan, se on minkä takia ratsastana ja minkä haluaisin olevan tulevaisuus Peten ja muiden hevosten kanssa!

61. Nettikatkos jatkuu...

Kuten huomaatte, postauksia tulee harvakseltaan. Meillä edelleen netti ei toimi ja en saa veljen mokkulaa toimimaan omassa koneessa. En myöskään hirveästi viitsisi näitä kuvattomia postauksia kirjotella, kun käy vähän tylsäksi.

Pete oli viime viikon lopun vähän kevyemmällä, ei minkään syyn takia, mutta liikutus oli vähän rennompaa. Huomasi kyllä sunnuntaina. En ajatellut, että kolmipalalla tulisi jotain tappelua, kun on mennyt niin hyvin muuten. Oli kuitenkin kerännyt sen verran virtaa, että vähän jarrut oli hukassa. Tilanne oli kuitenkin todella hyvä, verrattuna viime syksyyn. Viime syksynä ois voinut olla vähän kuumottava tilanne, jos Pete olisi käynyt noin kuumana. Nyt kuitenkin sain loppujen lopuksi aina pidätteet läpi, vaikka normaaliin verrattuna viiveellä. Tänään lähdetään taas maastoon, saa nähdä mitä käy..

Nyt taas jatketaan treenaamista normaalia rytmiä, ensi viikolla päästään vihdoin treenaamaan kunnon kentälle useamman kerran viikossa, kun mulla alkaa koulu. Kolmen viikon päästä olisi sitten jo kauden päätavoite edessä, josta lähdetään hakemaan kolmea siistiä ja puhdasta rataa. Alun perin kuninkaallisissa oli tarkoitus hypätä ensimmäinen 90 rata, mutta alkukausi ja kisatauko saivat mut päättymään siihen, että jätetään yskiminen ensikauteen, eikä ruveta ahnehtimaan liikaa. Edessä siis perjantaina 80, lauantaina 85 ja sunnuntaina 85. Yritän vielä ennen kuninkaallisia käydä aluekisoissa hyppäämässä 80, jotta vähän saataisi tuntumaa kisoihin. Tarkoitus on myös käydä hyppäämässä pari kertaa Peten vanhan omistajan tallilla, ihan riippuen siitä miten saan vetoauton lainaan.

Yritän nyt muistaa kirjotella, vaikka kuvia en saa lisättyä, niin ei blogi ihan kuole!