Huh, niimpä sitä on taas kaksi viikkoa vierähtänyt. En nytkään ehdi kauheasti jaarittelemaan, mutta ehdin pikakelauksella selostaa kaksi viimeistä viikkoa.
Kisat Rautalammilla meni superisti, Pete oli aivan tajuton. Niimpä kisakausi korkattiin tosi hyvällä nollaradalla, johon olen supertyytyväinen. Meidän ruusuke tosin jäi Rautalammille, kun en ikinä saanut sitä hyppysiini...
Viimeinen työssäoppimisviikko hujahti pikaisesti, eikä siinä ehtinyt edes heppaa sanoa. Koin muutaman ahaa elämyksen tunneilla omasta sähellyksestä hevosen selästä, sekä Peten jättämisestä rauhaan ja tekemään omat mokat ja saatiinpahan tosi hyviä hyppyjä ja pätkiä. Joten nyt operaatio Maiju lopettaa säätämisen on edessä...
Kotiin paluu sujui hyvin, ei ollut mitään ongelmia. Mutta tämä koko viikko on taas mennyt normaaliin tapaan liikenteessä, käyn vain nukkumassa kotona. Pete liikkui koko viikon rennosti, pidettiin vähän tälläinen sluibailu viikko, kun kolme viikkoa liikkui kuitenkin suht rankassakin treenissä välillä. Eilen tajusin, että pitäisi vissiin ruveta suunnittelemaan vähän kisa-aikatauluja ja treenejäkin ajatellen kisoja. Niimpä tänään poistuttiin pellolle treenaamaan peppulihaksia. Nyt olisi tarkoitus hakea lisää voimaa takapäähän: paljon hangessa, paljon mäkiä ja jumppasarjoja esteillä. Kun saadaan takapäähän lisää voimaa, saadaan laukkaa taas paremmaksi! Tän päivän hankitreenin jälkeen huomasi kyllä taas tehneensä jotain. Hevonen oli ihan hikinen ja väsähtänyt, minä olin ihan hikinen ja jalat tykkäs hyvää ja kaiken lisäksi meidän vatsapanssarista hajosi pikalukon vastinkappale... Onneksi siinä on vielä se solkisysteemi, joten ei ole paniikkia ostamaan uutta... Vaikka minut tuntien siihen ei mene kauaa...
Ilmoittelen itsestäni ja Petestä, kunhan eksyn taas avaamaan konetta!
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
lauantai 2. helmikuuta 2013
82. Masennus
Keskiviikkona: En osannut ratsastaa
Torstaina: Juoksutin
Perjantaina: En osannut ratsastaa
Tänään: En osannut ratsastaa
Huomenna: Katastrofi?
Jep, tällänen viikko. Onhan tätä voinutkin odottaa, kun kaikki on menny aika jees. Mutta hevosessa ei ole ollut mitään vikaa, se on mennyt pitkälti juuri silleen, miten olen ratsastanut. Eli aika paljon metsän puolelle...
Kaikista parasta tässä tilanteessa on nyt se, että jalkauduin lahjakkaasti tänään. Mentiin maneesissa, jossa oli esteitä. Jo heti alku käynneissä Pete nähdessään sateenkaaren muotoiset fillerit (eivät kuitenkaan ole sateenkaaret, vaan niissä lukee Safety System..), kasvoi se ensin kolmekymmentä senttiä, nosti pään kirjaimellisesti mun syliin ja sen jälkeen meni palloksi, joka tuntui sinkoavan millä hetkellä hyvänsä kaikkiin ilmansuuntiin samaan aikaan. Oikeastaan oli ihan hauska, mutta pääsi onneksi melko nopeasti asiasta yli. Ajattelin ottaa muutaman hypyn sekä muurille (joka oli siis valehtelematta 30-40cm korkea ja Pete on sen kesällä hypännyt ilman kyttäystä), että muutamalle pikku pystylle ja sarjalle, jossa oli nämä Safety System fillerit. Muurille Pete kyttäsi jo heti ekalla kerralla, en oikein tiedä mitä se siinä näki. Ehkä sitä hämäsi valkoinen puomi tai se, ettei muuria ollut koko pituudelta, mutta käynnistä jänisloikka yli. Sitten poistuin Maiju -maailmaan ja tultiin laukasta kohti muuria uudestaan ja liinat täysiä kiinni ja loikka vasemmalle.. päässäni kuului muutama voimasana siinä vaiheessa, kun laskeuduin melko pehmeästi alas ja Petelle tyypillisesti, se nykäisi taaksepäin ja tipahdin vasemman polven päälle. Hups. Ei kun takaisin kyytiin ja muutama toisto lisää, kaikki tosin ravista ja loppuun asti ratsastaen. Epäilyttävä este oli edelleen Peten mielestä. "Normaalit" esteet meni ihan ok, mitä nyt vauhtia oli välillä vähän turhan paljon. Seuraava ongelma olikin sitten sarja. Tiesin Peten kyttäävän, joten olin valmis ratsastamaan loppuun asti. Ravissa lähestyttiin ja sit tuli jäätävä jänisloikka taas, siinä katosi jalustimet ja toinen ohja, joten ajauduttiin loikkaamaan toinen osa ihan vasemmasta reunasta, äkkiä tarrauduin tukkaan kiinni ja roikuin mukana. Peten villisti laukaten sain sitten koottua itseni ja ohjat ja sain hallinan takaisin. Muutama hyvä hyppy vielä helpolle ristikolle ja voitte arvata, että jäi tosi rento ja luottavainen fiilis huomista kisakauden avausta ajatellen... Loppuraveissa Pete oli kuitenkin aika kiva ja ravasi rennosti hyvin.
Huomenna tosissaan avataan kisakausi täällä seurakisoista, korkeutena 70cm. Tämän viikon treenit on nyt jättänyt vähän huonot fiilikset ja radalle lähdetään selviytymisfiiliksellä. Elikkä taas kerran lähdetään hyppäämään este kerrallaan. Ainahan voi toivoa, että yön aikana tapahtuu ihme ja huominen menisi superisti. Huomisesta lisää lähipäivinä!....
..Olettaen, että selvitään ehjin nahoin...
Torstaina: Juoksutin
Perjantaina: En osannut ratsastaa
Tänään: En osannut ratsastaa
Huomenna: Katastrofi?
Jep, tällänen viikko. Onhan tätä voinutkin odottaa, kun kaikki on menny aika jees. Mutta hevosessa ei ole ollut mitään vikaa, se on mennyt pitkälti juuri silleen, miten olen ratsastanut. Eli aika paljon metsän puolelle...
Kaikista parasta tässä tilanteessa on nyt se, että jalkauduin lahjakkaasti tänään. Mentiin maneesissa, jossa oli esteitä. Jo heti alku käynneissä Pete nähdessään sateenkaaren muotoiset fillerit (eivät kuitenkaan ole sateenkaaret, vaan niissä lukee Safety System..), kasvoi se ensin kolmekymmentä senttiä, nosti pään kirjaimellisesti mun syliin ja sen jälkeen meni palloksi, joka tuntui sinkoavan millä hetkellä hyvänsä kaikkiin ilmansuuntiin samaan aikaan. Oikeastaan oli ihan hauska, mutta pääsi onneksi melko nopeasti asiasta yli. Ajattelin ottaa muutaman hypyn sekä muurille (joka oli siis valehtelematta 30-40cm korkea ja Pete on sen kesällä hypännyt ilman kyttäystä), että muutamalle pikku pystylle ja sarjalle, jossa oli nämä Safety System fillerit. Muurille Pete kyttäsi jo heti ekalla kerralla, en oikein tiedä mitä se siinä näki. Ehkä sitä hämäsi valkoinen puomi tai se, ettei muuria ollut koko pituudelta, mutta käynnistä jänisloikka yli. Sitten poistuin Maiju -maailmaan ja tultiin laukasta kohti muuria uudestaan ja liinat täysiä kiinni ja loikka vasemmalle.. päässäni kuului muutama voimasana siinä vaiheessa, kun laskeuduin melko pehmeästi alas ja Petelle tyypillisesti, se nykäisi taaksepäin ja tipahdin vasemman polven päälle. Hups. Ei kun takaisin kyytiin ja muutama toisto lisää, kaikki tosin ravista ja loppuun asti ratsastaen. Epäilyttävä este oli edelleen Peten mielestä. "Normaalit" esteet meni ihan ok, mitä nyt vauhtia oli välillä vähän turhan paljon. Seuraava ongelma olikin sitten sarja. Tiesin Peten kyttäävän, joten olin valmis ratsastamaan loppuun asti. Ravissa lähestyttiin ja sit tuli jäätävä jänisloikka taas, siinä katosi jalustimet ja toinen ohja, joten ajauduttiin loikkaamaan toinen osa ihan vasemmasta reunasta, äkkiä tarrauduin tukkaan kiinni ja roikuin mukana. Peten villisti laukaten sain sitten koottua itseni ja ohjat ja sain hallinan takaisin. Muutama hyvä hyppy vielä helpolle ristikolle ja voitte arvata, että jäi tosi rento ja luottavainen fiilis huomista kisakauden avausta ajatellen... Loppuraveissa Pete oli kuitenkin aika kiva ja ravasi rennosti hyvin.
Huomenna tosissaan avataan kisakausi täällä seurakisoista, korkeutena 70cm. Tämän viikon treenit on nyt jättänyt vähän huonot fiilikset ja radalle lähdetään selviytymisfiiliksellä. Elikkä taas kerran lähdetään hyppäämään este kerrallaan. Ainahan voi toivoa, että yön aikana tapahtuu ihme ja huominen menisi superisti. Huomisesta lisää lähipäivinä!....
..Olettaen, että selvitään ehjin nahoin...
 |
| Todistettavasti ylitetty hengissä... |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)