28. Hammaslääkäri ja unisia poneja

Eilen oli puteilla aamulla hammaslääkäri. Ehtivät jonkin aikaa syödä ulkona, kunnes sitten hain jonoon käytävälle, josta Pete sitten päätyi kolistelemaan karsinaansa Pyryn hammaslääkärin ajaksi. Pyry oli tosi säikkynä rauhotuspiikin kanssa, vaikka yleensä ei sano mitään. Luultavasti edelleen sähköisyys vaivaa. Tyyppi kuitenkin alkoi nuokkumaan nopeesti.

Pyryn hampaita on nyt hoidettu kaksi ja puoli vuotta säännöllisesti ja sitä ennen ilmeisesti ei, koska hampaat ei ole eläinlääkärin mukaan vieläkään sellaiset, kuin pitäisi. Sama eläinlääkäri siis raspannut aina. Parempaan suuntaan on kuitenkin menty ja eivät ole enää "todellakaan ei hyvät". Pyry sitten pääsi heräilemään karsinaan, kun oli Peten vuoro.

Pete ei ollut moksiskaan rauhotuksesta, mitä nyt tasapaino oli vähän hakusessa alussa. Petellä taas oli sitten vähän piikkejä, jotka oli aiheuttanut pieniä haavoja poskiin. Miksi en edes yllättyny, että juntti on purru poskia? Mitään sen ihmeellisempää ei löytynyt ja piikitkin saatiin pois. Myöskin syksyllä katkennut etuhammas oli eläinlääkärin mukaan oikein siisti. Eipä se ole sitä vaivannutkaan sen viikon jälkeen, kun katkesi mystisesti. Pete sai vielä rokotuksen ja pääsi sitten heräilemään karsinaan.

Olivat sitten reilu pari tuntia sisällä ja hakivat vertaistukea toisistaan, kun katselivat toisiaan. Asuvat siis vierekkäisissä karsinoissa ja näkevät toisensa seinässä olevien kaltereiden läpi (näkyy yllä olevassa kuvassa). Pääsivät vielä iltapäiväksi ulos.

Yöllä Pete ei sitten ollut syönyt kaikkia yöheiniä, oli vaan levitellyt ne ympäri karsinaa. Aamulla oli kuitenkin syönyt ulkona ihan normaalisti. On siis ilmeisesti mennyt vähän jumiin rokotuksesta tai sitten hampaat on ollu Herran mielessä oudot. Laitoin nyt kuitenkin iltaheinät heinäverkkoon, jotta ei tarvitse ihan lattialle asti kurottaa. Pete oli siis tämänkin päivän vapaalla.

Pyryllä ratsastin hetken kentällä riimulla ja naruilla. Oli ihan hauska, vaikka mitään ihmeellistä ei tehty. Kenttä kuitenkin alkaa pikkuhiljaa olemaan ratsastukunnossa, loppujen lumien sulamista odottaen..

Huomenna päästään Pyryn kanssa kunnolla hommiin ja Pete saa vielä ainakin huomisen lomailla.

27. Tilsaloma

Kevät tulee, mut tällä hetkellä on vuoden ärsyttävin aika. Ainakin hevosenomistajan kannalta, jonka hevosella ei ole tilsakumeja eikä maneesia. Putet on lomaillu nyt neljä päivää, kun tyypit ei pysy pystyssä, kun saavat kunnon tilsat. Pari päivää kentältä ei olis tullu tilsoja, mutta se on muuten niin luistinrata, ettei kumpikaan pysyisi pystyssä.

Tänään kuitenkin päätin lähteä maastoon, vaikka yöllinen lumentulo yritti mua estää. Suojitin Peten yli, kun ajattelin että pöllöenergiaa olisi ja maastovaihtoehdot oli vähissä, ettei sitten mitään haavereita tulisi. Ja mitä vielä, herra oli ihan rauhallinen. Käveli, kun piti kävellä ja ravissa oli ihan hanskassa. Päädyttiinkin myös laukkaamaan vähän, kun oli niin rauhallinen. Laukkasi myös nätisti. Pitkät käynnit kotiin ja heppa takas ulos.

Pyryllä sitten olikin sitä energiaa. Odotan innolla, että sen kanssa pääsee kunnolla maastoon. Mentiin siis vaan lyhyt maastolenkki, mutta Pyry pelkäsi mm. lumikokkaretta. Kunhan vaan vihdoin päästäisi kunnolla töihin. Eli paljon aurinkoa ja lämpöä kehiin, kiitos! Pyry on näin karvanlähdön aikaan niin sähkönen, että pelkää ihan kaikkea harjatessa ja saattaa säpsyä ihan turhaakin. Onko jollain jotain hyviä vinkkejä, miten sähköisyys saataisiin pois? Pete kun ei ole yhtään sähköinen, kun sillä ei ole niin paljon irtoavaa karvaa.

Ja kaikki nyt ehdottaa jotain postaustoivetta, niin tulee erikoisempia postauksia meidän tylsän arjen keskelle. Kohta meillä Peten kanssa alkaa taas olemaan enemmän kisoja. Tiistaina puteilla on tapaaminen eläinlääkärin kanssa, kun hampaat laitetaan kuntoon ja Pete saa tehosterokotuksen.

26. Heräteostoksia ja lomaista arkea

Tänään ajeltiin kaverin kanssa Puuiloon hakemaan hepoille ruokaa. Putet sai uuden kivennäispussin, kun edellisestä oli vain pohjat jäljellä. Herrathan siis syövät Black Horsen Kivennäistä.

Puuilosta päädyttiin sitten Hööksiin heräteostoksille. Ikinä ei pitäisi lähteä, kun aina jotain tarttuu mukaan. Niin myös tällä kertaa. Oikeasti lähdin ruskeita yhdistelmäpinteleitä hakemaan, kun olen vähän villiintynyt pinteleiden käytön kanssa. Aina jos mennään koulua Peten kanssa, niin parin viime viikon ajan jalasta on löytyneet pintelit. Mulla ei ruskeita yhdistelmäpinteleitä ole ollut, kuin vain kaksi kappaletta, niin päädyin sitten showmasterin ruskeisiin (meiltä löytyy samat sinisenä ja ovat olleet ihan hyvät).

Se todellinen heräteostos olikin sitten oikeesti heräteostos! Olen pitkään kuolannut Petelle jotain "koulusuojia", onhan meillä eteen eskadronin neopreenisuojat, mutta haluaisin sille samallaiset suojat eteen ja taakse sellaisina päivinä, kun olen liian laiska kierittämään pinteleitä. Ja oishan ne kivannäköset, jos joskus eksytään koulukisoihin, niin verkassa jotkus hienot suojat. No hetken mietittyäni ja pari kertaa päätöstä vaihdettuani päädyin kassalle ihanien karvasuojien kanssa.

Suojat ovat sisältä lampaankarvaa ja ulkopuolelta mustaa tekonahkaa (?). Aivan ihanat ja sopivat Petelle todella hyvin, pakko oli kokeilla jo.

Koko viime viikko meni aika koulu- ja juoksutuspainoitteisesti. Lukulomalla ehtisi ratsastamaan molemmat päivittäin, mutta harvoin tulee niitä päiviä, että inspiraatio löytyisi molempien ratsastamiseen kunnolla. Yleisin syy toisen juoksutus-/maastopäätökseen on se, että toisen kanssa on mennyt joku asia huonosti. En tällöin näe järkeä alkamaan huonolla mielellä tappelemaan toisenkin kanssa. Jäisi vaan huonompi maku suuhun kaikille.

Tänään ratsastin Peten ilman satulaa, kun oli pakko päästä kokeilemaan suojia, mutta mitään oikeaa ei meidän kentällä tänään pystynyt tekemään, kun pohja oli huono ja puteilla ei ole tilsakumeja. Pete ei ollut mitenkään kauhean hyvä, kun karvanlähtö saa sen klippaamattomasta selästä tosi liukkaan. Ravipätkät meni pitkälti siihen, että kiikuin vaan kyydissä. Se mikä taas on alkanut sujumaan, ja sujui myös tänään, on käyntiväistöt. Ollaan reilu viikon ajan tehty joka päivä muutama väistö molempiin suuntiin ja pikkuhiljaa Petekin on älynnyt, mihin mikäkin jalka ja missä tahdissa juttu pitää tehdä. Tänään tuli jo ihan sujuvia väistöjä suoralla rungolla, jee! Pyry sai olla vapaalla ihan suosiolla, kun se tuskin olisi pysynyt pystyssä tilsojensa kanssa. Näytti nauttivan enemmän syömisestä kavereiden kanssa.



12.3.12

25. Erikoispostaus: Kolme vuotta takana ja vain muutama kuukausi jäljellä..

Tosiaan 1.2.2009 ajettiin äidin kanssa Lohjalle minun elämäni ensimmäiseen koeratsastukseen. Suokki, jota oltiin menossa katsomaan, oli tuttujen hevonen ja siitä ei tiedetty oikeastaan mitään (millanen oli ratsastaa, miten käyttäytyi). No Lohjalla odotti karvainen ja pyöreämahainen ruuna, joka oli todella söpö. Omistaja ratsasti hetken ja sen jälkeen kipusin selkään. Hevonen tuntui todella isolta, kun olin silloin vielä Husössä käyvä poniratsastaja. Se oli kuitenkin todella kiltti ja teki kaiken, mitä pyysi. Menin hetken sileällä ja hyppäsin pari ristikkoa. Intoa löytyi, mutta paikat oli täysin kateissa. Kentältä lähdettiin sitten maastoon, missä mentiin täysiä. En pyytänyt mitään, mutta hevonen kertoi että tässä aina laukataan. Se pysähtyi kuitenkin, kun sitä pyysin. Autoon istuessani sanoin äidille, että "ton mä haluan". Niimpä alkoi tallipaikan etsintä ja armoton odotus.

14.3.2009 neljän tunnin lastausoperaation jälkeen pihassa sitten olikin Valko-Pyry, jonka kanssa on siitä asti touhuiltu. Ensimmäinen kevät ja kesä meni aika pitkälti tutustuessa. Tuli tutuksi ne jee-fiilikset, mutta myös se fiilis, kun mikään ei toimi ja mistään ei tule yhtään mitään. Kunnon kasvatus alkoi pitkälti nollasta, kun Pyry oli seisonut pitkään ennen meille tuloa. Tästä johtuen maha oli Pyryksikin iso..

Kesäkuussa suuntasimmekin sitten Husöön leirille yhdessä. Leirillä ei oikeastaan kehitytty sen enempää, mutta saatiin ensimmäinen kisakokemus. Huima 60cm esterata ja toinen sija.

Syksyllä sitten päädyttiin ekoihin "oikeisiin" kisoihin, seurakoulukisat Husössä. Luokkana HeC. Kisat meni oikein hyvin (silloisen mittakaavan mukaan) ja kotiin tultiin punaisen ruusukkeen kanssa.

Seuraava vuosi kisailtiinkin satunnaisesti Husön seurakisoja ja kotona treenattiin ehkä vähän enemmän tosissaan. Ostettiin kotiinkin kunnon esteet, että päästään niitä treenaamaan.

Viime talvi sitten jäi sileällä treenaus aika vähille, kun meillä oli pitkään kenttä lumen peitossa. Liikutus tapahtui suurimmaksi osaksi siis pelloilla (kunnes lunta oli liikaa), maastossa ja käytiin maneesilla hyppäämässä. Joten, kun kevät tuli, oltiin kisakunnossa. Aluksi ajattelin että aktivoidutaan kiertämään seurakisoja. Muutamat seurakisat käytiin hakemassa puhtaita ratoja, Eriknäsistä kaksi voittoa. Pyry alkoi vaan olemaan siinä kunnossa, että 80cm alkoi olemaan vähän pieni. Siitä matalammista puhumattakaan. Kotona kuitenkin hypättiin metrin ratoja, usein jopa yli. No kevään viimeisissä kisoissa Husössä mulle sitten kaupattiin aluelupaa ja vihdoin siihen sitten päädyin. Niimpä meidän ekat aluekisat oli heinäkuussa Husö Jump. Perjantaina mentiin 80 ja 90. Tulokset ei ollut puhtaita, mutta olin silti hyvin tyytyväinen.

Seuraavaksi suunnattiin Laaksolle SeaHorseWeekin, mistä tulokset edelleen samat virheelliset, jolloin en enää ollutkaan niin tyytyväinen. Turhat kaksi kieltoa (molemmissa luokissa yksi) ja pari puomia alas. Todella epätyypillistä Pyryä. Ajattelin että nyt tuli joku kaava meidän aluekisoihin...

Treenattiin sitten edelleen ahkerasti, tavoitteena puhtaat Suomenratsujen kuninkaalisista. Ihan mahtava tapahtuma, oltiin perjantai ja lauantai siellä.. Perjantaina 85cm todella hyvä rata, ja jätän viimeisen esteen ratsastamatta, Pyry tulee juureen ja ottaa alas. No 90cm ajattelin että petrataan. Päästiin hyppäämään derby-kentälle, joka oli tosi siistiä. Ajattelin, että näytän kaikki erikoiset esteet. Edellinen ratsukko hylättiin, niin jäi yksi este näyttämättä. No, mitä kävi? Siihen stoppi... ja toinen. Hylätty. Olin vähän aikaa että mitä ihmettä.. Lauantaina ajattelin petrata. 85cm hiekkakentällä. Pyry oli ihan fiiliksissä, käännän yhdelle esteelle liian tiukasti ja valuttiin ohi. Loppurata puhtaasti. Rikottiimpa kaava, saatiin hieno kokemus, mutta suorituksina itselle taas pettymys.

Syksyn aikana käytiin sitten vielä kahdet aluekisat ja yhdet seurakoulukisat. Tyydyttiin kuitenkin treenaamaan kotona ja valmistautumaan seuraavaan kisakauteen. Kisakauteen, jota me ei tulla yhdessä ikinä suorittamaan. Syksyn aikana koettiin monia ahaa-elämyksiä. Sileällä työskentely tasottui ja molemmilla oli kivaa, esteitä hypättiin ihan tajuttoman sujuvasti ja korkeus sen kuin kasvoi. Ajattelin, että me näytetään kaikille vielä. Suunnittelin, että metri, mahdollisesti kymppi, on aivan realistinen tavoite. Metri piti alottaa jo keväällä kisoissa.

Tää talvi on mennyt kiireisesti. Välillä ei voimat vaan riitä kahden hevosen liikuttamiseen, tallitöihin ja lukioon. Tunnollisesti oon kuitenkin molemmat hevoset hoitanut ja liikuttanut, mitä nyt välillä vähän kevyempiä jaksoja on. Lukio sitten hoituu loppuun jos on hoituakseen (ei kyllä mä jaksan vielä nää kolme vikaa koetta, ehkä..). Tammikuussa kaikki suunnitelmat meni kuitenkin totaaliuusiks, kun selvisi ettei Pyry lähde mun mukaan Keski-Suomeen, vaan jää etelämmäks. Siitä asti jotenkin oon työntänyt Pyryä kauemmaks musta ja liikuttanut vähemmän tosissaan, viime aikoina vaatimatta oikeestaan mitään enempää.

Nyt on siis meillä edessä enää kaksi ja puoli kuukautta yhteistä matkaa. Suunnitelmissa on edelleen rennosti hyvällä mielellä liikkua ja odotetaan, että päästään hyppäämään, siitä me molemmat tykätään. Olin jo ehtinyt suunnitella vaikka mitä meidän tulevaisuuteen, "harmaannutaan yhdessä" -meiningillä, vaikka tiesin, että tää on toinen vaihtoehto siitä, mitä tulee tapahtumaan. Tavallaan tää loppu ei tullut myöskään yllätyksenä, mun täytyy nyt vaan olla se osapuoli, jonka pitää osata päästää irti.

Jottei nyt ihan negatiiviseks menis, niin ajatellaan positiivisesti, meillä on vielä se kaks ja puol kuukautta aikaa nauttia toisistamme ja sitten vasta jatketaan eri suuntiin. Pyrde mies on hieno ;)

24. Kuvia eiliseltä

Eilen otin kameran mukaan tallille, kun oli niin kiva keli. Kukaan ei kuitenkaan ollut silloin tallilla, kun ratsastin Pyryä, niin on vaan möllötyskuvia molemmista :)

Pyryn harjauksen tulos...

Harjailin Pyryä varmaan tunnin, kun se on alkanut tiputtaa talvikarvaa. Tulos oli sama, kun sen olis harjannut viidessä minuutissa, mutta tulipahan vietettyä aikaa sen kanssa kahdestaan. Mentiin sitten kentällä todella rennosti, en vaatinut oikein mitään. En nykyään vaadi siltä oikein mitään sen enempää, ehkä se johtuu siitä, että haluan säilyttää molemmilla hyvän fiiliksen tekemiseen. No ei se mitään, molemmille jäi hyvä fiilis ratsastuksesta, eikä se ollut mitään vääntämistä. Oikeastaan Pyry toimi ihan kivasti. Ennen ratsastusta myös selvitin kunnolla ja leikkasin Pyryn hännästä sellasen 15cm pois (ei kuvissa edes näytä niin paljolta), kun oli päässyt vähän riehaantumaan:



Ennen...



....jälkeen.























Ennen...

 

...jälkeen.

Pyryn jälkeen juoksutin Peten sivareilla, pelkkää ravia, kun pohja oli Pyryllekin liukas, niin en viitsinyt tietoisesti laukattaa Peteä nenälleen. Sen tasapaino, kun on edelleen laukassa vähän huononlainen..

Tänään pojat saivat paistatella vapaapäivää tarhassa, tosin vaihtelevassa kelissä. Huomenna pitäisi keksiä jotain kivaa Pyryn kanssa, kun meillä tulee kolme vuotta täyteen, ehkä käyn hakemassa kaupasta sille porkkanoita :)

23. Kolmen hevosen liikutusta +Peten lavat

Moi! Tosiaan maanantaina ratsastin Puttejen lisäksi kaverin hevosen (ponin), kun kaverilla sormi paketissa. Putet liikku molemmat ihan kivasti pyöreenä ja tasasena. En mitään ihmeempiä tehnyt, askellajit ja avut läpi niin, että kaikille jäi hyvä mieli.

Eilen putet juoksi irtona ja olivat jotenkin tosi ilkeitä toisilleen, luimivat ja ohittelivat koko ajan. Eivät kuitenkaan tappele tai mitään, että luultavasti molempien egot ei vaan mahdu lumesta pienentyneelle kentälle.

Tänään ajattelin sitten että leikitään hienoa kouluratsukkoa Peten kanssa ja innostuin laittamaan ihan pintelit ja uuden huovan (jonka ostin lauantaina messuilta), meidän hieno koululook kuitenkin kärsi, kun tajusin etten voi laittaakaan saappaitani. Saappaani alkavat hajoamaan vetoketjun vierestä ja ne pitäisi viedä suutarille korjattavaksi, jota en ole saanut aikaiseksi vielä. Kiltisti saappaat odottavat suutari reissua kuitenkin autoni takapenkillä, josko sitä pian saisi aikaiseksi, saappaat kuitenkin vain reilun vuoden vanhat... Noh, Pete kuitenkin näytti ihan kouluhevoselta ja toimikin ihan kivasti. Kentän pohja edelleen vähän liukas, mutta Herra kuitenkin yritti parhaansa mukaan kulkea pyöreänä ja pysyä pystyssä samaan aikaan. Ei menty kauaa, kun oli kuitenkin kiva. Pyry sai vapaapäivän.



Peten tämän päivän koululook

Huomenna on taas edessä kolmen hevosen liikutus. Onneksi on vapaapäivä, niin pääsen jo puolenpäivän jälkeen tallille. Luultavasti ratsastan kaksi ja juoksutan sitten Peten sivuohjien kanssa.

Otsikossa on kuitenkin toinenkin aihe, joka liittyy Peten lapoihin hankautuneisiin jälkiin. Klipattuna Pete on joutunut koko talven muhimaan loimien alla ja sen takia nyt joulun jälkeen sille on hankautunut karvattomat kohdat lapoihin, mikä on hyvin yleistä loimitettaville hevosille. Pyrylläkin tälläiset on, mutta se pystyy jo olemaan ilman loimia, niin ei haittaa sen elämää niin suuresti. Petelle ajattelin kuitenkin viime loimitilauksen yhteydessä tilata myös lapasuojuksen, josta olen kuullut erilaisia tarinoita. Olen kuullut, ettei se auttaisi joillain ja toisilla se taas toimii täysin tarkoituksensa mukaisesti. Mun ennakkoluuloista huolimatta Pete on nyt kuitenkin käyttänyt sitä päivittäin ja tänään tajusin, että lapoihin on kasvanut karvat takaisin! Joten suosittelen lämpimästi lapasuojusta kaikille! Alle laitan vielä kuvat, ensimmäisessä ei ole ollut suojusta ja toisessa noin kuukauden päivittäisessä käytössä.

22. Kisakauden avaus

Elikkä tänään sitten avattiin Peten kanssa kisakausi Husön seurakisoilla. Tavoitteena oli lähteä hakemaan tasaisia ja puhtaita suorituksia, suurempia en odottanut. Luokkina oli maahankaivetut 50cm ja sitten jo vähän isompi 70cm. Luokkavalinnat sen takia, että saadaan kivoja kisasuorituksia ennen kevään isompia kisoja ja myös sen takia, ettei kunnon hyppyrutiinia ole talvella saatu.

Aamu sujui kerrankin ongelmitta, aikataulut oli hyvät, ei tullu kiire, muttei ollut liikaa luppoaikaakaan. Husössä ehdittiin kävellä hyvät alkukäynnit ennen ekaa verkkaa. Verkka meni ihan ok, vähän Iso-P kuumeni esteistä, mutta oli ihan ok hanskassa. Rata alkoi ihan hyvin, vaikka en antanutkaan laukata kunnolla ja sen takia rikkoi paljon raville. Esteet ei kuitenkaa ollu esteitä Petelle, niin sai keskittyä kaikkkeen muuhun. Uusinnassa laukka pyöri paljon paremmin, kun ratsastin aikaa ja oltiin molemmat ihan fiiliksissä. Puhdas, ihan hyvä rata.

Palkintojen jakoon meidät kutsuttiin neljäntenä ja saatiin hieno punainen ruusuke, minkä Pete päätti rikkoa ennen toista verkkaa. Kunniakierroksella laukattiin pienen shettiksen perässä, mutta mentiin silti kovaa ja siitäkös Pete kuumeni. Hallintalaitteisto vähän hävisi ja meinasi sinne joku vahingossa jäädä allekin, anteeksi siitä suuresti.


Pete ja ruusuke

Toiseen verkkaan sitten nollasin tilanteen ja sinne lähdettiinkin sitten vähän vauhdilla. Pete ei millään meinannut ravata, saati laukata rauhallisesti, joten päätin tehdä nopean verkan. Verkkapystylle tuli kuitenkin hyviä hyppyjä ja laukka oli todella hyvää ennen sitä. Okseri onkin sitten toinen juttu... Esteen alla oli Husön ratsastuskeskus -fillerit, jotka oli jotenkin todella pelottavat. Ensin Pete stoppasi, sitten huusin sen yli ja kolmannella stoppasi taas. Sitten esteestä otettiin takapuomi pois, tultiin se paikaltaan ja sitten vielä kerran yli okserina. Lievästi sanottuna turhautti Herran touhut, kun olin fillerit sille kuitenkin jo näyttänyt, eikä silloin olisi voinut vähempää kiinnostaa. No päätin sitten mennä yksin kävelemään hetkeksi ennen suorituksta odotusalueelle, jossa otin vähän ravia ja käyntiä niin, että sain Peten avuille ja rauhalliseksi.

Startattiin luokan ekana, mikä oli hyvä, niin päästiin äkkiä kotiin. Radalle kävellessäni päätin, että muulla ei ole väliä, kunhan siitä verkkaokserista mennään yli. Este oli radan aikana kahdesti, kerran perusradalla ja kerran uusinnassa. Rata alkoi ihan hyvin. Neloselle tultiin ihmeellisesti mutkittelemalla. Olin ihan varma että tää jäi nyt tähän. Pete kuitenkin oli sen verran tohkeissaan, että meni kuitenkin yli ja sitten tulikin kiire suoristaa sarjalle, joten siihenkin tultiin mutkalla ja senkin Pete pelasti. No sitten vaan taas huusin herralle, että yli mennään, mutta tyyppi ei oikeesti edes kattonut pelottaavaa kutosestettä, joka oli verkkaokseri. Perusradan vikalle taas mutkiteltiin, mutta yli kuitenkin. Sitten jotenkin keskittyminen herpaantui ja Pete teki kesäisen temppunsa, että valuu ohi esteestä. Eli kieltäytyminen uusinnan tokalle. No keräsin itteni ja kuumuneen Peten sitten takas hallintaan ja loppurata todella hyvä, myös se pelottava okseri. Tuloksena neljä virhepistettä, kuuma hevonen ja tyytyväinen ratsastaja.

Vaikka 70 rata oli melkosta mutkittelemista, itse hypyt oli ihan hyviä ja laukka pyöri (silloin, kun laukkasi) yllättävän hyvin. Hevonen oli radan aikana hanskassa, vaikka verkka antoi muuta ymmärtää ja kävikin vähän kuumana. Heppa koppiin ja lyhyt ajomatka kotiin.

Video radoista (70 uusinnan loppu puuttuu, kun kameran muistikortti on jotenkin älypieni. Samoin laatu on aivan kamalaa, mutta ehkä erotatte kiitävän hevosen):

Evästettyäni lähdinkin sitten kaverin "pakottamana" maastoon Pyryn kanssa. Ravailtiin todella paljon ja laukattiinkin pari pätkää. Pyry oli ihan innoissaan ja kuumeni pikkasen. Pysy kuitenkin haskassa ja päästiin hikisenä kotiin.

Ensi viikko meneekin taas arjessa ja ylppäreihin lukiessa :)