lauantai 23. kesäkuuta 2012
56. Ylioppinut
Käytiin äidin kanssa ottamassa tänään vihdoin ylioppilaslakkikuvia Peten kanssa. Oli kyllä lievästi sanottuna vaikeaa. Monen monta kuvaa otettiin, mutta vaan muutama kelpas. Millon oli hepan korva vinossa ja millon mulla tyhmä ilme. Onneksi nyt kuitenkin saatiin se muutama onnistunut kuva, että saadaan kortit lähetettyä!
perjantai 22. kesäkuuta 2012
55. Päivittelyä
Huh, kun muutto vaan lähestyy. Sen takia tuntuu kokoajan olevan kiire jonnekin. Pakkaaminen vaan jatkuu ja jatkuu eikä lopu koskaan, samoin pyykkivuori vaan ei lopu, vaikka pesukone melkein kokoajan pyörii. Pikkuhiljaa onneksi aletaan olla voiton puolella. Eiköhän blogiinkin tule vähän enemmän eloa, kunhan saadaan muutto pois alta ja päästään taas elämään rauhassa.
Mutta tähän viikkoon. Maanantain tapahtumia en nyt millään saa tähän hätään muistettua. Jotain tehtiin. Tiistaina Pete sai vapaapäivän, kun lähdin kaverin kanssa ajamaan aamusta Keski-Suomeen. Kävin vaan aamulla ruokkimassa sen.
Keskiviikkona tultiin jo takasin. Tallin parivuotiasta tammaa irtohypytettiin, niin päätin hypyttää Peten myös. Ei hypännyt isoa, kun jonkun ihmeen takia (luultavasti irtohypytystauon..) Peten rohkeus hypätä irtona on vähän laskenut. Metrisen menee vielä, kuin vettä. Kympinkin ongelmitta, mutta kahteenkymppiin haluaa juuri oikean paikan, vaikka huonommastakin pääsisi varmasti yli. Näin ainakin huonompaan suuntaan. Pitäisi varmaan kokeilla mitä tapahtuu parempaan suuntaan. Sai kuitenkin hyviäkin hyppyjä ja hyppäsi vielä pikkuesteinä lopuksi.
Eilen olikin sitten tuska päivä. Mentiin koulua kentällä ja päädyttiin vääntämään melkein kaksi tuntia. Oli vähän kuollut olo sen jälkeen. Alkuverkkojen jälkeen otin muutamat vastalaukat oikeassa kierroksessa, kun se on hankalampaa Petelle. Ne meni jo paremmin ja lopetettiin muutaman onnistumisen jälkeen. Sen jälkeen kaikki oli vielä ihan hyvin. Jossain vaiheessa siinä ravaillessa mun istunnalle kävi jotain ja sitä sitten haettiinkin se reilu tunti. Könötin kokoajan johonkin suuntaan, niin että Pete meni jännittyneenä. Yritin löytää ja löytää ja löytää oikean istunnan takasin, tuloksetta. Monen miettimistauon ja muutamien välikäyntien jälkeen sain muutamaksi sekunniksi istuntaa oikeaan suuntaan ja Petekin rentoutui samantien. Vaihdoin suuntaa ja lopetettiin melkein samantien työstäminen ja treeni loppuverkkojen kautta. Että turhautti. Heppa oli ihan jees ratsastaa, teki niinkuin pyysin ja yritti minkä kerkesi, vaikka istuin ihan päin pyllyä. Toivottavasti ei samallaista koitosta tule ihan heti vastaan, ei mun tai hepan hermot ihan käyneet yksiin tollasen vääntämisen kanssa.
Tänään tehdään jotain oikeasti kivaa, en tiedä vielä mitä, mutta kaukana pysytään kouluratsastuksesta. Luultavasti lähdetään maastoilemaan!
Mutta tähän viikkoon. Maanantain tapahtumia en nyt millään saa tähän hätään muistettua. Jotain tehtiin. Tiistaina Pete sai vapaapäivän, kun lähdin kaverin kanssa ajamaan aamusta Keski-Suomeen. Kävin vaan aamulla ruokkimassa sen.
 |
| 1.6.2012 |
Keskiviikkona tultiin jo takasin. Tallin parivuotiasta tammaa irtohypytettiin, niin päätin hypyttää Peten myös. Ei hypännyt isoa, kun jonkun ihmeen takia (luultavasti irtohypytystauon..) Peten rohkeus hypätä irtona on vähän laskenut. Metrisen menee vielä, kuin vettä. Kympinkin ongelmitta, mutta kahteenkymppiin haluaa juuri oikean paikan, vaikka huonommastakin pääsisi varmasti yli. Näin ainakin huonompaan suuntaan. Pitäisi varmaan kokeilla mitä tapahtuu parempaan suuntaan. Sai kuitenkin hyviäkin hyppyjä ja hyppäsi vielä pikkuesteinä lopuksi.
Eilen olikin sitten tuska päivä. Mentiin koulua kentällä ja päädyttiin vääntämään melkein kaksi tuntia. Oli vähän kuollut olo sen jälkeen. Alkuverkkojen jälkeen otin muutamat vastalaukat oikeassa kierroksessa, kun se on hankalampaa Petelle. Ne meni jo paremmin ja lopetettiin muutaman onnistumisen jälkeen. Sen jälkeen kaikki oli vielä ihan hyvin. Jossain vaiheessa siinä ravaillessa mun istunnalle kävi jotain ja sitä sitten haettiinkin se reilu tunti. Könötin kokoajan johonkin suuntaan, niin että Pete meni jännittyneenä. Yritin löytää ja löytää ja löytää oikean istunnan takasin, tuloksetta. Monen miettimistauon ja muutamien välikäyntien jälkeen sain muutamaksi sekunniksi istuntaa oikeaan suuntaan ja Petekin rentoutui samantien. Vaihdoin suuntaa ja lopetettiin melkein samantien työstäminen ja treeni loppuverkkojen kautta. Että turhautti. Heppa oli ihan jees ratsastaa, teki niinkuin pyysin ja yritti minkä kerkesi, vaikka istuin ihan päin pyllyä. Toivottavasti ei samallaista koitosta tule ihan heti vastaan, ei mun tai hepan hermot ihan käyneet yksiin tollasen vääntämisen kanssa.
 |
| 1.6.2012 |
Tänään tehdään jotain oikeasti kivaa, en tiedä vielä mitä, mutta kaukana pysytään kouluratsastuksesta. Luultavasti lähdetään maastoilemaan!
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
54. Leirikuvat!
Tässä vihdoin nämä leirikuvat, kun huijasin bloggeria lataamalla ne äidin koneen kautta! Tosiaan kuvia vain maastoestetunnilta ja "leirikisoista".
 |
| Peten tyylinäyte nro1 |
 |
| Este 20cm, Peten mielikuvituseste 80cm |
 |
| Peten tyylinäyte nro2 |
 |
| Peten tyylinäyte nro3 |
torstai 14. kesäkuuta 2012
53. Sota bloggeria vastaan (kuulumisia)
Tosissaan ollaan nyt aika sodassa bloggerin kanssa... siis ton kuvanlisäyksen kanssa. Yritin äsken saada tänne niitä leirikuvia. Latas ne ongelmitta, mutta jos yrittää tallentaa tai julkasta niin koko juttu lagaa ja pahasti. Pitäis varmaan yrittää selvittää mistä johtuu.. (Eli nyt toistaseks on näitä supersuper tylsiä selitystekstejä ilman kuvia...)
No mutta, meidän viikkoon. Koko viikko on liikuttu rennon rankasti. Tänään oli ensimmäinen oikeasti rento päivä.
Sunnuntaina päätettiin lähteä kokeilemaan uimista. Uskalsin jopa toivoa, että saan Peten uimaan (hui, olipas outoa tunnustaa...). Sinnehän se poni sitten meni. Epäröimättä uimaan vaan. Ei siis uitu pitkiä matkoja, vain muutamia vetoja useampi toisto. Uimisesta Pete oli ihan innoissaan (en kyllä viime syksynä olisi uskonut...), mutta kauempana menevät veneet olivatkin sitten todella hurjia ja niitä piti kytätä ihan urakalla.
Maanantaina mentiin puomitreeniä. Alussa Pete oli aika vahva, eikä oikein olisi halunnut lyhentää ja odottaa laukassa. Taistelin kuitenkin avut läpi, jolloin saatiin hyviäkin pätkiä. Vaikka kokonaisuutena treeni ei ollut mikään ihmeellisen hyvä, niin olin ihan fiiliksissä tajutessani, että voidaan tehdä ihan oikeita asioita ja voin ihan oikeasti vaatia Peteltä jotain. Viime syksynä ja talvellakin ratsastaminen oli kuitenkin osaksi vielä sellaista, että mennään vähän sinne päin, kun mitään kauhean suurta ei voi vaatia. Nyt oikeasti vaadin, että pitää odottaa ja ottaa avut läpi. Sai mennä isompaa laukkaa, mutta ohjeet piti mennä perille. Tämä onnistui loppujen lopuksi ihan hyvin.
Tiistaina mentiin sitten koulupenkillä ja ajatuksena oli jatkaa puomeilla, mutta päädyttiinkin vastalaukkoihin. Vasemmassa kierroksessa oikea laukka nousi todella todella hyvin, jopa uralla. Vasemman nostot aiheuttivatkin sitten paljon enemmän vaivaa. Pete tarjosi kokoajan parempia ja parempia, napakampia takaa-alkavia nostoja... mutta aina oikeassa laukassa. Siinä sitten veti jossain vaiheessa herneen nenukkiin tehtävästä ja kuumeni niin paljon, että meinasi alkaa vähän pomppimaan. Tilanne oli sen verran koominen, ettei siinä oikein pystynyt kuin nauramaan. Ajatus Petestä keulimassa oli hauska, vaikkei todellakaan turvallinen. Päästiin kuitenkin tilanteesta nopeasti pois, eikä molemmat etujalat ehtineet käydä samaa aikaa ilmassa. Rauhoitin tilanteen ja sitten jatkettiin. Muutaman vasemman laukan noustua (tosin pienten kiemuroiden kautta), jätettiin asia muhimaan pääkoppaan ja ravasin hepan rennoksi. Tyytyväinen olin kuitenkin herran suoritukseen ja motivaatioon tehdä, sille vielä vaikeita asioita. Se kuitenkin yritti parhaansa, vaikkei joka sekunti ymmärtänyt mitä teki. Toinen kerta kuitenkin vasta vastalaukkojen parissa, joten siihen nähden oli ihan hyvä. Ei kaikkea voi tajuta sekunnissa.
Keskiviikkona oli sitten vuorossa pidempi maasto, jossa mentiin jonkin verran ravia ja yksi laukkaylämäki. Muutama silta ja puron ylitys. Yksi meidän pidemmistä lenkeistä.
Tänään (eilen) oli sitten oikeasti rento päivä, kun käytiin vaan vähän kävelemässä ilman satulaa.
Nyt alkaa sitten jatkosuunnitelmatkin selviytyä. Meillä on reilun kahden viikon päästä muutto edessä (hui ja paljoakaan en ole vielä pakannut. Koira, hevonen ja ihminen pakattavana, voi tulla kiire...) ja sitten meitä odottaa uudet haasteet!
No mutta, meidän viikkoon. Koko viikko on liikuttu rennon rankasti. Tänään oli ensimmäinen oikeasti rento päivä.
Sunnuntaina päätettiin lähteä kokeilemaan uimista. Uskalsin jopa toivoa, että saan Peten uimaan (hui, olipas outoa tunnustaa...). Sinnehän se poni sitten meni. Epäröimättä uimaan vaan. Ei siis uitu pitkiä matkoja, vain muutamia vetoja useampi toisto. Uimisesta Pete oli ihan innoissaan (en kyllä viime syksynä olisi uskonut...), mutta kauempana menevät veneet olivatkin sitten todella hurjia ja niitä piti kytätä ihan urakalla.
Maanantaina mentiin puomitreeniä. Alussa Pete oli aika vahva, eikä oikein olisi halunnut lyhentää ja odottaa laukassa. Taistelin kuitenkin avut läpi, jolloin saatiin hyviäkin pätkiä. Vaikka kokonaisuutena treeni ei ollut mikään ihmeellisen hyvä, niin olin ihan fiiliksissä tajutessani, että voidaan tehdä ihan oikeita asioita ja voin ihan oikeasti vaatia Peteltä jotain. Viime syksynä ja talvellakin ratsastaminen oli kuitenkin osaksi vielä sellaista, että mennään vähän sinne päin, kun mitään kauhean suurta ei voi vaatia. Nyt oikeasti vaadin, että pitää odottaa ja ottaa avut läpi. Sai mennä isompaa laukkaa, mutta ohjeet piti mennä perille. Tämä onnistui loppujen lopuksi ihan hyvin.
Tiistaina mentiin sitten koulupenkillä ja ajatuksena oli jatkaa puomeilla, mutta päädyttiinkin vastalaukkoihin. Vasemmassa kierroksessa oikea laukka nousi todella todella hyvin, jopa uralla. Vasemman nostot aiheuttivatkin sitten paljon enemmän vaivaa. Pete tarjosi kokoajan parempia ja parempia, napakampia takaa-alkavia nostoja... mutta aina oikeassa laukassa. Siinä sitten veti jossain vaiheessa herneen nenukkiin tehtävästä ja kuumeni niin paljon, että meinasi alkaa vähän pomppimaan. Tilanne oli sen verran koominen, ettei siinä oikein pystynyt kuin nauramaan. Ajatus Petestä keulimassa oli hauska, vaikkei todellakaan turvallinen. Päästiin kuitenkin tilanteesta nopeasti pois, eikä molemmat etujalat ehtineet käydä samaa aikaa ilmassa. Rauhoitin tilanteen ja sitten jatkettiin. Muutaman vasemman laukan noustua (tosin pienten kiemuroiden kautta), jätettiin asia muhimaan pääkoppaan ja ravasin hepan rennoksi. Tyytyväinen olin kuitenkin herran suoritukseen ja motivaatioon tehdä, sille vielä vaikeita asioita. Se kuitenkin yritti parhaansa, vaikkei joka sekunti ymmärtänyt mitä teki. Toinen kerta kuitenkin vasta vastalaukkojen parissa, joten siihen nähden oli ihan hyvä. Ei kaikkea voi tajuta sekunnissa.
Keskiviikkona oli sitten vuorossa pidempi maasto, jossa mentiin jonkin verran ravia ja yksi laukkaylämäki. Muutama silta ja puron ylitys. Yksi meidän pidemmistä lenkeistä.
Tänään (eilen) oli sitten oikeasti rento päivä, kun käytiin vaan vähän kävelemässä ilman satulaa.
Nyt alkaa sitten jatkosuunnitelmatkin selviytyä. Meillä on reilun kahden viikon päästä muutto edessä (hui ja paljoakaan en ole vielä pakannut. Koira, hevonen ja ihminen pakattavana, voi tulla kiire...) ja sitten meitä odottaa uudet haasteet!
lauantai 9. kesäkuuta 2012
52. Esteleiri vuosimallia 2012
PAHOITTELEN, EN SAA KUVIA LISÄTTYÄ TÄHÄN POSTAUKSEEN, BLOGGER LAGAA. LISÄÄN NE OMAAN POSTAUKSEEN, KUNHAN SE ONNISTUU.
Noniin eli lupaamani leiripostaus. Kuvia ei ole kuin muutamasta tunnista, mutta selostusta sitten senkin edestä!
Sunnuntai
Pakattiin heppa aamulla koppiin ja lähdettiin ennen yhdeksää liikkeelle. Pysähdyttiin kerran kattomaan, että Herralla on kaikki okei. Puolen päivän jälkeen saavuttiin sitten leiripaikalle ja Pete pääsi tarhailemaan pitkän seisomisen jälkeen. Oli ihan okei, eikä stressanut yhtään.
Illalla sitten mentiin maneesissa vähän koulua. Ei tehty mitään ihmeellistä, mutta molemmille jäi hyvä fiilis. Viime vuoden alkukatastrofista ei ollut tietoakaan, vaan ratsastettavuus oli lähes samanlainen, kuin kotonakin. Aluksi ajattelin, että saan vallata koko maneesin, mutta pari muutakin ratsukkoa eksyi sinne ötököitä karkuun. Mahduttiin kuitenkin suht hyvin reilun kokoiseen maneesiin.
Maanantai
Kurssi vasta virallisesti alkoi (leiri siis oli oikeasti kurssimuotoinen, vaikka siitä leirinä puhunkin). Iltapäivällä oli ensimmäinen tunti, jolla mentiin koulua. Pete toimi oikein hyvin, vaikka ite könöttelinkin milloin mihinkin suuntaan. Ja vitsit mitä laukannostoja sieltä tulikaan! Tehtiin väistöjä käynnissä ja ravissa, mitkä Pete suoritti tosi hyvin! Suurin osa tunnista mentiin ilman jalustimia, miten en olekaan ennen Petellä mennyt. Askeleet oli kuitenkin yllättävän helpot istua ilman jalustimia, ainoastaan laukasta raviin siirtymisissä oli lieviä tasapaino-ongelmia.
Illalla oli sitten ensimmäisen estetunnin aika. Ei tehty mitään ihmeellistä, yksittäistä pystyä ja sitten sarjaa. Pete oli ihan kiva. Välillä painui vähän etupainoiseksi, mutta hyppäsi kaiken kiltisti. Mitään isoa ei hypätty.
Petelle linimentit jalkoihin ja nukkumaan.
Tiistai
Tiistaina aamulla mentiin koulua ulkona hetki, mutta päädyttiin takaisin maneesiin ötököiltä suojaan. Tunti meni ihan hyvin, varsinkin ravissa ja käynnissä. Laukka tehtävä oli Petelle varsinkin vasempaan kierrokseen todella vaikea, mutta herra kuitenkin yritti parhaansa ja olin siihen varsin tyytyväinen.
Illalla hypättiin vinoja esteitä. Esteet pysyivät pienenä, joten Peten keskittyminen ei ollut ihan 100%. Saatiin kuitenkin hyviäkin pätkiä, eikä Pete enää valunut etupainoiseksi maanantain tapaan.
Keskiviikko
Oli Petelle vähän iisimpi päivä, kun en sillä halunnut ryhmämaastoon lähteä. Sai siis ensimmäisen tunnin vapaata, kun menin keskuksen hevosella (suokki tämäkin tapaus, joka on aivan mahtava! Menin tällä kaverilla leirejä, ennenkuin ostettiin Pete).
Iltapäivällä hypättiin jumppasarjoja, joissa oli lyhyet välit, joten Pete joutui keskittymään koipiinsa. Oli vähän höslä esteiden ollessa pieniä, eikä meinannut oikein väleihin mahtua. Kuitenkin kun esteet nousivat alkoi Herrakin keskittyä ja saatiin todella hyviä hyppyjä.
Torstai
Aamulla mentiin ilman satulaa reilu puolisen tuntia. Leikittiin myös hetki hippaa, jossa Pete osottautui oikein fiksuksi kaveriksi.
Iltapäivällä mentiinkin sitten maastoesteitä, jossa hypättiin ensin tukkia kentällä ja sitten muita maastoesteitä kentän vieressä. Lopputunnista käytiin sitten laukkailemassa vesiesteellä, johon Pete meni kiltisti ja laukkasikin sen lopulta. Pete oli maastoesteistä ihan fiiliksissä ja hyppäsi kaiken minkä nenän eteen laittoi. Tyyli ei tietenkään aina ollut hieno ja välillä oli itsellänikin keikkumista selässä, mutta selvittiin hengissä.
Perjantai
Alettiin hyppäämään jo aamusta. Hypättiin radan osia ja niistä rakennettuja tehtäviä. Pete oli jotenkin tosi energinen, niin oli vähän hallintaongelmia välillä. Selviydyttiin kuitenkin hengissä. Myös sinisestä portista, joka aiheutti vähän harmaita hiuksia. Siitäkin kuitenkin päästiin yli, tosin kerta toisensa jälkeen mitä ihmeellisemmillä tyyleillä.
Pienen hengähdystauon jälkeen pidettiin sitten "leirikisat", joissa ensin hypättiin esterata ja sen jälkeen ratsastaja alas, tukkihumalaan ja pujottelutehtävä juosten. Sen jälkeen hepan kanssa maaliin. Meidän rata hajosi jo ensimmäiselle esteelle, mikä tuli alas. Joku toinenkin puomi radan aikana tuli alas. En siis ratsastanut ajatuksella, vaan aikaa. Lopullisesti meidän (tai oikeastaan mun...) tie loppui tukkihumala kohtaan. Tukkihumala sekotti mun pään ihan totaalisest ja olin ihan tööt. En siinä sitten viitsinyt lähteä juoksemaan (enkä varmaan olisi pystynyt vaikka olisin halunnut) ja niimpä lopetettiin siihen. Saatiin onneksi hypätä vielä esterata ajatuksella muiden jälkeen uudestaan. Puhtaasti kaikki.
Lauantai
Tänään sitten pakattiin kamat ja poni autoon ja matkattiin kotiin. Kävin vielä illalla ratsastamassa Peten ja tehtiin vastalaukkoja, jotka menivät ihan hyvin näin ekaksi kerraksi. Hieno heppa!
Nyt mennään rennosti hetki ja sitten alkaakin olla muuton aika.
Noniin eli lupaamani leiripostaus. Kuvia ei ole kuin muutamasta tunnista, mutta selostusta sitten senkin edestä!
Sunnuntai
Pakattiin heppa aamulla koppiin ja lähdettiin ennen yhdeksää liikkeelle. Pysähdyttiin kerran kattomaan, että Herralla on kaikki okei. Puolen päivän jälkeen saavuttiin sitten leiripaikalle ja Pete pääsi tarhailemaan pitkän seisomisen jälkeen. Oli ihan okei, eikä stressanut yhtään.
Illalla sitten mentiin maneesissa vähän koulua. Ei tehty mitään ihmeellistä, mutta molemmille jäi hyvä fiilis. Viime vuoden alkukatastrofista ei ollut tietoakaan, vaan ratsastettavuus oli lähes samanlainen, kuin kotonakin. Aluksi ajattelin, että saan vallata koko maneesin, mutta pari muutakin ratsukkoa eksyi sinne ötököitä karkuun. Mahduttiin kuitenkin suht hyvin reilun kokoiseen maneesiin.
Maanantai
Kurssi vasta virallisesti alkoi (leiri siis oli oikeasti kurssimuotoinen, vaikka siitä leirinä puhunkin). Iltapäivällä oli ensimmäinen tunti, jolla mentiin koulua. Pete toimi oikein hyvin, vaikka ite könöttelinkin milloin mihinkin suuntaan. Ja vitsit mitä laukannostoja sieltä tulikaan! Tehtiin väistöjä käynnissä ja ravissa, mitkä Pete suoritti tosi hyvin! Suurin osa tunnista mentiin ilman jalustimia, miten en olekaan ennen Petellä mennyt. Askeleet oli kuitenkin yllättävän helpot istua ilman jalustimia, ainoastaan laukasta raviin siirtymisissä oli lieviä tasapaino-ongelmia.
Illalla oli sitten ensimmäisen estetunnin aika. Ei tehty mitään ihmeellistä, yksittäistä pystyä ja sitten sarjaa. Pete oli ihan kiva. Välillä painui vähän etupainoiseksi, mutta hyppäsi kaiken kiltisti. Mitään isoa ei hypätty.
Petelle linimentit jalkoihin ja nukkumaan.
Tiistai
Tiistaina aamulla mentiin koulua ulkona hetki, mutta päädyttiin takaisin maneesiin ötököiltä suojaan. Tunti meni ihan hyvin, varsinkin ravissa ja käynnissä. Laukka tehtävä oli Petelle varsinkin vasempaan kierrokseen todella vaikea, mutta herra kuitenkin yritti parhaansa ja olin siihen varsin tyytyväinen.
Illalla hypättiin vinoja esteitä. Esteet pysyivät pienenä, joten Peten keskittyminen ei ollut ihan 100%. Saatiin kuitenkin hyviäkin pätkiä, eikä Pete enää valunut etupainoiseksi maanantain tapaan.
Keskiviikko
Oli Petelle vähän iisimpi päivä, kun en sillä halunnut ryhmämaastoon lähteä. Sai siis ensimmäisen tunnin vapaata, kun menin keskuksen hevosella (suokki tämäkin tapaus, joka on aivan mahtava! Menin tällä kaverilla leirejä, ennenkuin ostettiin Pete).
Iltapäivällä hypättiin jumppasarjoja, joissa oli lyhyet välit, joten Pete joutui keskittymään koipiinsa. Oli vähän höslä esteiden ollessa pieniä, eikä meinannut oikein väleihin mahtua. Kuitenkin kun esteet nousivat alkoi Herrakin keskittyä ja saatiin todella hyviä hyppyjä.
Torstai
Aamulla mentiin ilman satulaa reilu puolisen tuntia. Leikittiin myös hetki hippaa, jossa Pete osottautui oikein fiksuksi kaveriksi.
Iltapäivällä mentiinkin sitten maastoesteitä, jossa hypättiin ensin tukkia kentällä ja sitten muita maastoesteitä kentän vieressä. Lopputunnista käytiin sitten laukkailemassa vesiesteellä, johon Pete meni kiltisti ja laukkasikin sen lopulta. Pete oli maastoesteistä ihan fiiliksissä ja hyppäsi kaiken minkä nenän eteen laittoi. Tyyli ei tietenkään aina ollut hieno ja välillä oli itsellänikin keikkumista selässä, mutta selvittiin hengissä.
Perjantai
Alettiin hyppäämään jo aamusta. Hypättiin radan osia ja niistä rakennettuja tehtäviä. Pete oli jotenkin tosi energinen, niin oli vähän hallintaongelmia välillä. Selviydyttiin kuitenkin hengissä. Myös sinisestä portista, joka aiheutti vähän harmaita hiuksia. Siitäkin kuitenkin päästiin yli, tosin kerta toisensa jälkeen mitä ihmeellisemmillä tyyleillä.
Pienen hengähdystauon jälkeen pidettiin sitten "leirikisat", joissa ensin hypättiin esterata ja sen jälkeen ratsastaja alas, tukkihumalaan ja pujottelutehtävä juosten. Sen jälkeen hepan kanssa maaliin. Meidän rata hajosi jo ensimmäiselle esteelle, mikä tuli alas. Joku toinenkin puomi radan aikana tuli alas. En siis ratsastanut ajatuksella, vaan aikaa. Lopullisesti meidän (tai oikeastaan mun...) tie loppui tukkihumala kohtaan. Tukkihumala sekotti mun pään ihan totaalisest ja olin ihan tööt. En siinä sitten viitsinyt lähteä juoksemaan (enkä varmaan olisi pystynyt vaikka olisin halunnut) ja niimpä lopetettiin siihen. Saatiin onneksi hypätä vielä esterata ajatuksella muiden jälkeen uudestaan. Puhtaasti kaikki.
Lauantai
Tänään sitten pakattiin kamat ja poni autoon ja matkattiin kotiin. Kävin vielä illalla ratsastamassa Peten ja tehtiin vastalaukkoja, jotka menivät ihan hyvin näin ekaksi kerraksi. Hieno heppa!
Nyt mennään rennosti hetki ja sitten alkaakin olla muuton aika.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)