39. Hieno hevonen, huono ratsastaja

Saamarin sateenkariokseri.

Tosiaan tänään oli edessä kauden ensimmäiset ja Peten ihkaensimmäiset aluekisat. Suunnattiin hyppäämään 80cm Keravalle. Näin jälkiviisaana usean asian olisi tehnyt toisin. Alkaen sieltä, että olisi ilmoittautunut myös seuraluokkaan 60cm, mutta ei.

Aamu meni ihan hyvin, sain Peten letitettyä, kamat kasattua ja Peten kyytiin. Oltiin siis periaatteessa kahdestaan liikenteessä isän kanssa. Yleensä meillä on ollut kisahoitaja mukana, loistavasti pärjättiin kahdestaankin, kun Pete on vähän oppinut käyttäytymään kisapaikalla ja suostuu seisomaan nykyään traikussakin yksin. Kisapaikallakin kaikki alkoi hyvin. Opetttelin radan, jossa ei muuten ollut sateenkaari estettä! Huh. Päädyin sitten varsin hyvään aikaan selkään ja verkkaamaan. Pete tuntu ihan hyvältä, vähän hösis, niin kuin aina kisaverkassa. Mutta toisen suunnan verkka oli maneesissa, niin mahduttiin hyvin muutaman ratsukon lisäksi sinne.

Seuraava jälkiviisaus tulee ensimmäisistä verkkahypyista. Miksi en laittanut ensin ristikoksi, kun apukäsiä oli kuitenkin maneesinpuolella mukana. No eka hyppy pystylle päin metsää, toinen paremmin. Seuraavaks herää kysymys, miksi en hypännyt okseria ensin pienenpänä? Varsinkaan, kun näköjään jäi se okseristoppi kummittelemaan omaan takaraivoon. Niimpä varmistin liikaa, enkä ollut hyppäämässä. Eikä Pete viisaana heppana hypännyt, olisin sittenkin halunnut hypätä ja jalkauduin varsin kauniisti alas. Olisin jäänyt jaloilleni, mutta Pete nykäsi vähän eteenpäin, kun peruutti askeleen ja muksahdin polvilleni hiekkaan. Eka ajatus oli että "kiva nää valkoset housut". Siinä sitten keräilin hetken itseäni. Mustelmareiteen jomotti tosi mukavasti, hengitin syvään ja eikun kyytiin. No eikös tämä sitten lisännyt mun hiljaa kasvavaa okserikammoa, tosi kiva. Aika alkoi pikkuhiljaa loppumaan, joten siirryttiin sitten ulkokentälle, jossa oli toisen suunnan verkka. Siellä oli sitten turhan moni ratsukko ja Petekös tästä kuumeni. Otettiin sitten kielto verkkapystylle ja meinasin jalkautua uudestaan. Ihan oikein teki Pete siinä vaiheessa, jäin varmistamaan ihan liikaa. Päästiin sitten kunnialla yli pystystä, mutta kattelin vaan kauhulla okseria siinä vieressä. Niimpä jätin sen sitten hyppäämättä. No oliko viisasta? Ei. Mutta pitkän pohdinnan käytyä ajattelin tsemppaavani paremmin radalla, jos nyt ei otettais siihen stoppia. Stoppi kuitenkin oli aika todennäköinen sillä mielentilalla.

Pian meidät sitten kuulutettiin radalle valmistautumaan. Ja herranjumala mua jännitti, mua ei ikinä jännitä estekisat. Ei oo ikinä jännittäny ja toivottavasti ei jännitä enää ikinä. Se oli ihan kauheeta. Kattelin vaan oksereita ja ne tuntu kasvavan nelkyt senttiä sen odottelun aikana. Petekin alko käymään ihan turhilla kierroksilla, mun hermostuneisuuden takia. Saatiin sitten lähtömerkki. Lähdettiin tavalliseen tapaan liikkeelle ravissa, erona se, etten antanut Peten ravata. Askellaji oli kyllä ravi, mutta en antanut ravata. Niimpä se hiipu ykköselle, mikä oli aivan oikein siltä. Ei sen tarvii estettä hyppäämään, jos en pyydä. Sit päätin että ihan sama mitä tapahtuu, niin nyt ihan totta, ei nää oo ees kunnon esteitä Petelle. Niimpä tsemppasin itteni ja päästiin ykkönen yli. Tosi hyvä väli ja hyppy kakkoselle. Ite jännitin edelleen niin, etten saanut pidätteitä läpi ja istunta ei auttanut sillä hetkellä yhtään. Kolmoselle tuli vähän reilu hyppy, kun Pete aisti että nyt jännitetään, niin varmisti sen yli. Sit vilkasin nelosokseria ja päätin, että nyt riittää... Niimpä käänsin voltille ja moikkasin tuomaria. (Meidän vihellettiin hylätyksi, vaikka missään vaiheessa en volttia tee loppuun, eli oikeasti oli keskeytys, mutten sitä sitten jaksanut enää käydä selvittämässä. Tämä näkyy ihan videoltakin.)

Pyysin apukäsiä maneesiin ja otin parit hypyt ristikolle ja pystylle, että saadaan hyvä mieli molemmat. Pakattiin heppa ja ajettiin kotiin.

Eli nyt on kehkeytynyt pahemman laatuinen okseriongelma, joka on kuskin korvien välissä. Tätä lähdetään selvittelemään viikon aikana, kun päästään hyppäämään. Luultavasti hypätään ihan pelkästään okseritreeniä tai jumppaa, jossa on oksereita. Petellähän ei mitään ongelmaa ole. Se vaan on alkanut luottamaan muhun ja antaa mun tehdä päätökset, kun ei ole enää niin tohkeissaan aina esteista, kun on saanut rutiinia. Hieno hevonen siis! Olen täysin tyytyväinen siihen, mitä Pete teki. Kaikki mokat on mun syytä, mun päätöksistä ja mun päänsisässä. Rata oli sellainen, mistä Pete olisi mun skarpatessa suoriutunut helposti puhtaana, joten aluekisat: täältä me vielä noustaan! Emme siis lannistu vaan kohtaamme pelkomme viikon aikana ja ensi sunnuntaina lähdetään hakemaan puhtaita ratoja (ja okserihyppyjä) seurakisoista!

Tässä vielä kuvia tästä päivästä, en videota viitsi julkaista, kun siinä ei oikeastaan ole mitään nähtävää. Myöskään valitettavasti mistään hypyistä tai tippumisesta ei ole kuvia.

Aamuheinät ennen kisoja.



Selvästi kisoihin lähdössä..




YKSISARVINEN!




Peten kisaletit




Ihan varmuuden vuoksi, potkii maastossa kavereitakin, niin en välttämättä halua mitään välikohtauksia.







Kisaloimi<3




Valmiina lähtöön!



Erittäin fiksu<3





Verkkaan menossa.





Saas nähdä tuleeko enää valkoset....

 

38. Estetreeniä

Tosissaan tänään sitten päästiin vihdoin treenailemaan sunnuntaita varten. Mustelma ei ihan innostunut estesatulasta, vaikka koulusatulassa ei ollut suurempia ongelmia. Ongelmaksi kuitenkin ilmenivät estepenkin polvituet, jotka ajoittain osuivat mustelmaan. No, kipu ei menoa haitannut. Huomasin itselleni jääneen päälle vähän varmistaminen ja pienen pieni epävarmuus oksereita kohtaan, kiitos vihollisemme sateenkaariokseri. Pete ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan oli ihan menossa. Paitsi peloke-esteemme (kavalettipalat+puomi+koiran agilityputki, jonka päällä pressu) osoittautui hetkellisesti ongelmaksi. Pari kieltoa siis siihen, vaikka Pete sen oli jo kiltisti muutamaan kertaan hypännyt. Selätettiin kuitenkin ongelma ja saatiin hyvä mieli. Ei hypätty isoa, pystyt oli korkeimmillaan n.70 ja okseri 90. Tämä ihan vaan, koska haettiin ainoastaan tuntumaa ja rutiinia, sunnuntaina kuitenkin jo seuraava hyppykerta.

Käytiin vielä pellolla hypämässä tukkiestettä, joka tänään rakennettiin. Pete oli ihan fiiliksissä ja liikkuikin vähän turhan reippaasti, kun pohja ei ollut ihan kokonaan kuiva. Hokkien avulla, kuitenkin pysyttiin pystyssä vaikka reippaasti mentiinkin. Ravailin Peten vielä rennoksi pellolla, joka onnistui yllättävän hyvin isolla alueella. Hieno Pete! Jouduin laittamaan Petelle jo ötökkämyrkkyä, kun itikat meinasivat kiusata herraa, joten kesä on selvästi jo tulossa!!

Pahoittelen edelleen huonoa laatua, pokkarilla ei saa valitettavasti parempaa.. ihme kyllä. Ja musiikkivalintani oli myös varsin loistava. Noh, näkeepähän vähän miten meni!

37. Takaisin selkään..

Noniin tänään sitten jalka oli vihdoin siinä kunnossa, että selkään uskalsin nousta. Edelleenkään en pysty juoksemaan, eikä kovat tärähdykset tunnu kivoilta, MUTTA käveleminen sujuu jo ongelmitta.

Ensin oli vuorossa Pete, jonka kanssa mentiin kentälle. Pete oli ihan hyvä ratsastaa. Tasainen peräänanto ei tänään löytynyt, mutta ongelma siihen löytyi vaan ja ainoastaan satulan päältä. Varoin jalkaani kuitenkin sen verran, osin myös tiedostamatta, etten istuntaa ihan kohdilleen saanut. Pete kuitenkin rentoutui hyvin ja kulki pätkiä tasaisesti. Kokonaisuudessaan Peteltäkin löytyi vähän turhaa enegiaa, joka ilmeni tänään säpsyilynä ja kiireellisyytenä. Saatiin kuitenkin kivojakin pätkiä. Päätin sitten tehdä vähän väistöjä ja niistäkös jäi molemmille hyvä mieli! Käyntiväistöt sujui molempiin suuntiin todella hyvin. Käynti pysyi tahdikkaana ja tasaisena väistön läpi. Ajattelin sitten, että kokeillaan nyt sitten vähän ravissakin. Ensimmäinen kerta oli vähän hakemista, kun ravi ei pysynyt tasaisessa tahdissa ja Pete rikkoi käyntiin. Ajattelin sitten keventää väistön läpi, niin saan paremmin kontrolloitua tahtia. Keventäminen auttoi paljon ja saatiin molempiin suuntiin hyviä muutaman askeleen raviväistöjä ja pari pidempää väistöpätkää. Niihin oli hyvä lopettaa ja käytiin vielä kävelemässä maastossa loppukäynnit.

Peten jälkeen hain sitten Pyryn ylös tarhasta ja lähdettiin sen kanssa maastoon. Tai oikeastaan mentiin suurimmaksi osaksi pellolla. Pyry oli tosi kivan tuntunen, vaikka puhkuikin intoa, kun pääsi laukkaamaan reippaammin. Pellolta lähdettiin sitten maastolenkille metsään, jossa kohdattiin vesilätäkkö lumenkeskellä, joka aivan varmasti olisi voinut syödä pienen suomenhevosen, jos suomenhevonen ei sitä varoisi. Siinä hetki puhistiin ja yritettiin poistua paikalta, mutta päästiin sitten kompromissiin; mä olisin halunnut mennä lätäkön läpi ja Pyry poistua takavasemmalle, päädyttiin kiertämään lammikko ja jatkamaan kuitenkin eteenpäin. Lammikon jälkeen ei enää kohdattu pelottavia esteitä reissulla ja päästiin hengissä kotiin.

Huomenna olisi tarkotus hypätä Petellä, mikäli jalkani nyt pysyy samassa kunnossa eikä päätä ottaa itseensä kahden hevosen ratsastuksesta. Tuntuisi tällä hetkellä olevan vähän turvonneempi, kuin aamulla... Mutta edelleen ratsastuskunnossa.

36. Tapaturmainen kesänaloitus

Tänään olin suunnitellut hyppääväni ajatellen ensi sunnuntain kisoja. Suunnitelmat muuttui, kun eilen Peteä tarhasta hakiessani päätti tallin tammavarsa käydä kurittomaksi. Käänsi takapuolensa ja potkaisi mua kohden. Oikea reisi otti vähän osumaa ja jäin hetkeksi suu auki miettimään mitä tapahtui. Pete hurjana miehenä alkoi tilanteen tajutessaan mua puolustamaan, tamma oli kuitenkin sen verran vikkelä, ettei Peten potku ehtinyt neitiin osumaan. Siinä sitten linkkasin tarhalta tallille ja totesin ettei mun herrat enää tarhaa varsan kanssa, kun en edes heppoja voi turvallisesti alhaalta hakea (varsalla siis tapana uhota, ei tätä ennen ole kuitenkaan saanut osuttua..). Jalkaa lievästi sanottuna kuumotti, eikä kävely ollut helppoa. Pete sai sitten juosta hetken irtona ja pääsi takaisin alas tarhaan. Illan mittaan jalkaa vain särki enemmän ja se poltteli ihan tajuttomasti. Mustelmaa pukkasi, mutta mitään ei kuitenkaan ole rikki...onneksi. Osumakohta on kuitenkin reilu pari senttiä polvesta, joten ois voinut tulla pahaa jälkeä. Tänään edelleen kävely tuottanut tuskaa, jos kävelee jonkin aikaa niin pystyn kävelemään suht normaalisti linkkaamatta, mutta jos hetkenkään istuu paikallaan on liikkeelle lähtö tuskaa.

Mustelma ei välttämättä näytä niin kipeältä, kuin mitä se todellisuudessa on.. Kuva otettu aamulla, joten mustelma tällä hetkellä kauniimman liila.

Tänään ei todellakaan käynyt edes mielessä käydä ratsastamassa, joten loppujen lopuksi päätin aloittaa kesän pesemällä Peten. Voi mikä loisto idea alkaa pesemään rampana vesikammoista hevosta, joka ei viime syksynä antanut edes jalkoja huuhtoa rauhassa puhumattakaan vesilätäköihin kävelemisestä! Noh, kai meidän suhde on jotakin uusia luottamuspiireitä saanut, kun herra ei sanonut mitään vedestä. Suoraan sai päälle suihkuttaa eikä korvakaan heilahtanut. Loimi päälle ja lähdettiin sitten maastoon kuivattelemaan. Tässä vaiheessa olin jo sen verran ollut liikkeellä, ettei reisilihas sanonut kävelemisestä mitään. Toinen ylläri tuli maastossa, kun vastaan tuli vesilätäkkö. Normaalisti Pete kiertäisi lätäkön kaukaa ja venkoilisi mahdollisuuksien mukaan, jottei yhtään joutuisi kosketuksiin veden kanssa. Ja mitä Pete tekee? Pistää korvat höröön ja kävelee mutkitta suoraan vesilätäkön läpi. Hetki meni että oikeasti uskoin mitä tapahtui. Ja kyse ei ollut vain yhdestä vesilätäköstä, vaan useasta. Ehkä siitä sittenkin tulee kenttähevonen ja himouimari, vastoin mun epäilyksiä. Taisi herra pesusta tajuta, ettei vesihirviöt syö pikkuponia.

Nyt sitten huominen menee ainakin vielä ratsastuksetta ja tiistaina yritän jo kivuta selkään, että ehditään kunnolla valmistautua kohtaamaan hurja sateenkaarieste ensi sunnuntaina. Keskiviikkona ajattelin mahdollisuuden mukaan ottaa vähän hyppyjä niin saadan myös vähän treeniä alle, ennen ensimmäisiä aluekisoja!

35. Kuusitoista päivää..

Pakko myöntää, nyt on vähän tyhjä olo. Päässä soi vaan tyhjä hiljasuus, kun on tekemättä mitään tai ajattelee asiaa. Kuudentoista päivän päästä, 5.5.2012, pala mun sydäntä, iso osa mun elämää kävelee traileriin ja lähtee. Se, että on asetettu päivämäärä, konkretisoi yhtäkkiä koko jutun. Pyry ihan oikeasti lähtee kahden viikon päästä.

Joulun jälkeen oon elänyt oikeastaan "pari kuukautta jäljellä" fiiliksellä. Vielä eilen ja tänään aamulla, oli "kuukausi jäljellä" -fiilis. Avasin sähköpostin ja kaikki konkretisoitui kahden viikon päähän. Ei oikeasti ole enää kuukautta jäljellä, ei neljää viikkoa, ei edes kolmea. Tiesin, että se päivä tulee. Tiesin että se on tavallaan munkin päätöstä, oikeastaan se on tietyllä tavalla suuresti mun elämää tulevaisuudessa helpottava asia, mutta silti. Se hevonen on vaan niin osa mua. En sano, että se olisi mun elämän hevonen, ei ole. En ole edes varma, onko Pete mun elämäni hevonen. Se yks, joka vie sydämmen kokonaan ja on vaan se ainoa oikea tyyppi. Pyry on persoona, aivan mahtava persoona, mutta se ei ikinä oo, eikä tule olemaan mun oma. Pete on siis lähempänä sitä elämäni hevosta, sen näkee tulevaisuudessa..

Pyry on silti osa mun sydäntä, sen ansiosta mulla ees ikinä kävi mielessä ostaa Pete. Sen ansiosta oon oppinut kaiken hevosen omistamisesta, hevosen eteenpäin viemisestä. Pyryn takia mä en ole enää poniratsastaja, vaan olen suokkiratsastaja henkeen ja vereen. Pyry on se, joka 14.3.2009 muutti mun elämän siihen, että mä oikeesti osaan käsitellä ja viedä Peteä kohti niitä tavotteita, jotka mä oon meille asettanu.

5.5. on viimenen päivä, kun oon Pyryn oma ihminen. Mitä sen jälkeen käy? En tiedä. En tiedä onko Pyryllä sen jälkeen enää ihmistä jonka kustannuksella on parasta mennä piehtaroimaan tarhan mutaisimpaan kohtaan. Onko Pyryllä ihmistä, jolle kannattaa höristä satulahuoneen ovelle saadakseen leipäpalan. En epäile, etteikö Pyrystä pidettäis hyvää huolta ja etteikö sillä riittäisi kavereita ja tekemistä uudessa paikassa. Jotenkin se on silti ollut niin onnellinen, kun on saanut oman ihmisen. No, toivottavasti Pyry saa arvoisensa ihmisen, joka oikeesti pitää siitä huolta. Meidän elämä Peten kanssa jatkuu ja päästään kehittämään meidän suhdetta tiiviimmäksi, kun aikaa ei tarvitse jakaa muulle osalle mun sydäntä.

Pakkasin tänään Pyryn tavaroita ja käytiin sen jälkeen maastossa. Pyry meni ihan fiiliksissä korvat hörössä laukkasi täysiä, just niinkuin Pyry tykkää. Kaks seuraavaa viikkoa tuskin mennään montaa kertaa koulua, enimmäkseen varmaan maastoillaan ja muutama kerta varmaan hypätään. Tehdään kaikkea kivaa.



</3

34. Kisaviikonloppu

Eli tosissaan oltiin nyt molempina päivinä Peten kanssa kisoissa, sekä lauantaina että sunnuntaina. Haettiin hyviä tasasia ratoja ja kisakokemusta.

DAY 1

Ajettiin Kalliorinteelle Keravalle. Luokkina 70 ja 80. 70 verkka oli ihan ok, Pete kävi vähän kuumana, mutta saatiin kuitenkin ihan hyviä hyppyjä. Verkan jälkeen mentiin kävelemään ulos, kun maneesissa sai olla vain suorittava ja valmistautuva ratsukko. No päästiin sitten radalle ja Pete tuntu tosi kivalta. Oli menossa, mutta kuitenkin pysy hanskassa, käänty älyttömän hyvin. Annoin laukata vähän reippaammin, kun pysy kuitenkin hanskassa, eikä riko raviin silloin niin herkästi. Voittohan sieltä sitten tuli, n. 13 sekuntia mentiin nopeammin kuin toinen sijoittunut. Noh, mentiinhän me vähän turhan lujaa, mutta tehtiin myös pienet tiet.




Pete näyttää just siltä, että on voittanu äsken jotain..


Kasikympin verkassa Pete kävi vähän turhan kuumana, eikä oikein mikään onnistunut. Olisi halunnut vaan säheltää. Itse hypyt oli kuitenkin ihan hyviä, mutta lähestymisistä ei sitten sen enempää. Rata oli aivan tajuttoman hyvä. Pete laukkasi hallitusti (joo no ei välttämättä näytä siltä, miltä tuntu selkään) ja vaihto jopa pari kertaa laukkaa. Tosin tippu raville parissa kohtaa. Pari mutkaa tuli ja niistä sitten komensinkin yli. Sarjan jälkeen lähti vähän vyörymään etupainoseks, jonka takia tuli kiire nostaa koivet perusradan tokavikalle. Punanen bootsi ja puomi alas. Neljä virhepistettä ei meitä kuitenkaan haitannut, kun heppa oli hieno!

DAY 2

Tänään sitte ajeltiin Keravan ratsastuskeskukselle harjoituskilpailuihin. Luokkina 60cm ja 80cm. Ekan luokan verkassa Pete kävi jo vähän kuumana. Pysy kuitenkin ihan ok hanskassa ja saatiin ihan hyviä hyppyjä. Lähdettiin verryttelyryhmän ekana, joten ei jouduttu edes odottamaan. Pete liikkui ihan hyvin eteenpäin ja laukkasi ihan hyvin. Esteet ei ollu sille isoja, joten keskityin vähän enemmän kontrolliin. Uusinnassa annoin taas mennä vähän lujempaa ja tehtiin mahdollisimman pienet tiet. No jaettu toinen sija sieltä sitten tuli ja olin mahdottoman ylpeä Petestä.

Kasikympin verkka oli täysin kaoottinen. Pete vaan olisi halunnut sinkoilla joka suuntaan ja mennä kovaa etupainosena. Pitkä ja raskas viikonloppu alko painaa jaloissa ja päässä. Petellä on väsyessään tapana vain painaa tuhat kertaa kovempaa, joten pidätteillä meni hetki mennä läpi. Verkkaokseri koitui meidän kuolemaksi. Kaksi kertaa Pete sen kiltisti hyppäs ja yritin vaan roikkua mukana, kypärä silmillä. Sitten rupesin varmistelemaan liikaa ja herra sano ettei mennä sitten. Päästiin yli vasta kun takapuomi otettiin pois. Jouduttiin hetki kävelemään ennen omaa rataa, mikä oli ihan hyvä niin sain kerättyä itteni. Radalle lähdettiin vähän hätäsenä, mutta kuitenkin hallinnassa. Kaksi ekaa meni hyvin, kolmas tuli alas, mikä ei vielä yksinään olisi haitannut mitään. Nelonen oli verkkaokseri ja kuten huomaatte videosta, ei ollut meidän kaveri se este. Pete kuitenkin kilttinä hyppää paikaltaan. No siinä sitten kaarteen kehun heppaa ja keräilen itteni. Sitten tulikin vähän kiire ratsastaa sarjalle. En ehtinyt henkisesti valmistautua jatkamaan, Peteä väsytti ja se oli vähän hallitsemattomassa mielentilassa. Tökättiin siis sarjalle jo a-osalle. Siinä sitten lähdin kävelemään viereisen esteen ympäri ja tulin lopputulokseen, että ihan turha jatkaa tälläistä rataa, kun hevonen on väsynyt, vähän holtiton ja itse ei pysty enää kunnolla keskittymään. Niimpä päätin keskeyttää.

Viikonlopusta tuli opittua paljon, kuten se, että neljä rataa on Petelle liikaa kahden päivän sisään. Ainakin tässä vaiheessa. Vaikka 80 radoista ei nollia tullutkaan, olen Peteen tyytyväinen. Se hyppäsi hyvällä motivaatiolla ja käyttäytyi radoilla ja kisapaikoilla yleisestiottaen todella mallikkaasti. Ja sijoitukset molempina päivinä, ei todellakaa paha! Onhan Petellä vasta vähän kisakokemusta. Tästä jatketaan hyvillä mielin kohti uusia haasteita! Joista seuraava on kahden viikon päästä olevat ensimmäiset aluekisat.

33. Extempore-estevalmennus

Valitettavasti mulla ei mitään kuvamateriaalia ole sunnuntailta, niin käytän jotain vanhoja kuvia syksyn hyppykerrasta.

Eli lähdettiin sunnuntaina estevalmennukseen, että päästään vähän paremmin hyppäämään ennen ensiviikon kisoja ja jos saataisiin jotain hyviä vinkkejä. Valmennus oli läheisen tallin maneesissa ja valmentaja oli mulle ihan uusi tuttavuus. Mukana oli toinen poni meidän tallilta, sekä kyseiseltä tallilta toinen ratsukko.

Käveltiin maneesille, koska matkaa on pari kilometriä, niin saadaan hyvät alkukäynnit. Pete käyttäytyi matkalla ihan hyvin, vaikka maastoon ei olekaan hirveästi nyt päässyt. Maneesilla jouduttiin sitten odottelemaan aika pitkään, kun aikataulu ei ihan mennytkään niin kuin piti ja oltiin aika aikasin paikalla. Päästiin kuitenkin sitten lopulta maneesiin ja kun Pete oli hetken saanut pelätä yhtä kulmaa ja hurjaa peilikuvaa, niin alettiin verkkaamaan.

Pete oli verkassa tosi hätänen, eikä oikein keskittynyt. Kävi kuitenkin niin kuumana että laukkasi ihan tajuttoman hyvin. Olisin voinut jäädä vaan fiilistelemään sitä laukkaa, mutta alettiin kuitenkin sitten hyppäämään.

Tehtävät ei ollut monimutkaisia, eikä erityisen haastavia. Esteet pysyivät melko pieninä, mikä oli hyvä, niin pystyttiin keskittymään muihin asioihin. En nyt tarkalleen muista mitä tehtäviä tultiin, mutta lopuksi tultiin n. 80-90cm rataa useamman kerran, kunnes suurimmat osat mun mokista saatiin korjattua. Pete oli tosi kiva hypätä ja vaihto jopa laukkoja useampaan otteeseen. Muutaman kerran jopa askeleessa, mikä yllätti mut totaalisesti. Teki ne vielä vähän "töksähtäen", niin meni hetki tajuta että se oikeasti vaihto laukan.

Valmennus meni kokonaisuudessaan ihan hyvin alkuhermostuksen jälkeen ja saatiin hyviä vinkkejä. Kuten että vielä tässä vaiheessa pitää antaa hevosen hypätä omalla tavalla, niin se tasapainottaa itsensä hyppyyn (kuten raviin rikkominen vähän ennen estettä tai kiihdyttäminen muutama askel ennen hyppyä) ja mun täytyy itse tasapainottaa hevosta koko istunnalla ja antaa Petelle vähän enemmän tilaa hypätä ja ottaa takaisin vasta esteen jälkeen, esteellä se ei voi kuitenkaan kiihdyttää. Varsin hyödyllinen reissu siis, kun saatiin vinkkejä ja päästiin kunnolla hyppäämään ennen kisoja.

Anteeksi, tästä tuli nyt vähän tylsä ja lyhyt valmennuspostaus, kun ei tosiaan ole mitään materiaalia.

32. Ostoksia

Eilen kävin vähän heppakaupoilla, kun piti muutama asia käydä hakemassa. Ensin ajettiin hööksiin, josta mukaan tuli vaan läppämartingaali. Tai siis rintaremmiin martingaaliosa. Herra tykkää syödä ohjia ja martingaalia kun seistään paikallaan, meinas käydä vähän köpelösti valmennuksessa, niin päätin että kokeillaan nyt tätä.



Tummanruskea full, sopii täysin meidän estekamojen ruskeaan

Hööksistä ajettiin espooseen Hipposportiin, kun halusin ostaa Petelle myös toisen huovan kisoihin ja huopaan korvahupun. On vaihtoehtoja sitten, että mitä laitetaan. Eikä mun tarvii aina heti sitten pestä toista kisahuopaa ennen seuraavia kisoja, laiska kun olen pesemään yhtään mitään. Mukaan tarttui Eskadronin aika perus ruskea huopa ja samaa ruskeaa oleva Eurostarin korvahuppu.

Näiden lisäksi kävin ostamassa Tarjoustalosta Petelle uuden vesiastian, kun oli todellisesti palasiksi tuhonnut edellisen. Mukaan tarttui ihana(not) turkoosi astia, josta ei ole kuvaa. Tämä uusi on nyt taas sellaista pehmeämpää muovia, mikä on ainakin Pyryllä osoittautunut kestävämmäksi.


31. Pikapäivitys

Tuntuu olevan kauhea kiire koko ajan, eikä koneelle ehdi millään. Mitään oikeasti ei ole tapahtunut, mutta silti en ole kerennyt tietokoneen ääreen istua. Päivitän nyt kuitenkin nopeasti kuulumisia, ettei ihan pimennossa teitäkään pidetä!

Torstaina puteilla oli kengitys. Molemmille laitettiin kengät kantahokeilla, kun lunta on, mutta kevään pitäis kuitenkin tulla. Petellä varsinkaan ei kaviot ollut kasvanut taas paljoakaan, vaikka väli oli sen kahdeksan viikkoa. Pyryllä vähän paremmin. Seuraava kengitys on taas kahdeksan viikon päästä ja silloin saatta jo olla pelkkä Pete kengitettävänä. Mutta jos Pyry on vielä viimeistä viikkoa mulla, niin laitetaan sekin sitten.

Perjantai ja lauantai liikutin vaan Peten, Pyry sai olla vapaalla. Olen nyt tietoisesti vähentänyt sen liikutusta, ettei ihan täyspainosesta kuuden päivän liikutuksesta siirry sitten vapaalle. En tosiaan tiedä millaiseen liikutukseen menee omistajalle, niin pidän kuitenkin peruskunnon hyvänä.

Eilen sitten lähdettiin yllätysvalmennukseen Peten kanssa hyppäämään (siis oli sovittu kyllä muutama päivä aikaisemmin..) ja voin sanoa että hyvin meni. Kirjoitan tarkemman postauksen valmennuksesta, kunhan on enemmän aikaa. Hyviä vinkkejä saatiin ja Pete käyttäytyi varsin mallikkaasti.. suurimman osan ajasta.

Tällä viikolla varmaan Pyry taas vähän kevyemmällä, että pystyn liikuttamaan Peten paremmin, koska viikonloppu tulee olemaan Petelle hauska ja raskas. Edessä siis kahdet kisat kahtena päivänä, että saadaan ratoja alle. Vihdoin alkaa olemaan paljon kisoja!



Pete syksyllä

30. Tavoitteiden muutoksia

Kirjoitin tavoitteistamme postauksessa, jossa muistelin vuoden 2011 tapahtumia. Tavoitteet on kuitenkin muuttuneet jonkin verran siitä, sillä suunnitelmat on muuttuneet aika olennaisesti siitä mihin Pete muuttaa.

Lähden siis opiskelemaan Keski-Suomeen ensi syksyksi (olettaen että pääsen) ja muutto sinne on edessä heinäkuun alussa. Alun perin Peten piti muuttaa meille pihaan jonkun uuden hevoskaverin kanssa. Päädyttiin kuitenkin siihen, että etsitään Petelle joku vuokrapaikka, koska silloin en ole niin sidottu olemaan kotona aina. Ajatus siitä, että omassa pihassa on hevosia on aivan mahtava ja aion sen toteuttaa myöhemmin elämässäni. Tällä hetkellä vain tuntuu siltä, että kaikki muuttuu muutenkin jo niin paljon, että on helpompaa vielä jos olen vähän "vapaampi", kun ei tarvitse aina olla tekemässä aamutallia tai iltatallia. Muutenkin kouluaikataulut varmasti hankaloittaisivat tätä suuresti. Haemme siis tallipaikkaa hyvin läheltä tulevaa kouluani, paikkoja menne katsomaan kevään aikana, kun lähden käymään veljen ja muiden sukulaisten luona Keski-Suomessa.

Peten edistymistavoitteitakin ajattelin avata vähän tarkemmin, kuin mitä olen ennen kertonut. Todellisuudessa mennään ihan hevosen kehittymisen mukaan, mitään ei tapahdu päivässä tai viikossa. Varsinkaan kun Petestä on kyse, kun se saattaa välillä oivaltaa jotain kerrasta, välillä kestää sata vuotta ja välillä se vain esittää osaamatonta. Kuitenkin nyt kevään aikana on tarkoitus päästä hyppäämään ainakin 80cm ratoja, toivottavasti myös 90cm ratoja. Tulevaisuudessa realistisena pidän ainakin metrin ratoja, siitä ylöspäin alkaa(ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä) olemaan Peten ratakapasiteetin ylärajoilla. Koulupuolella pitäisi kehittyä ainakin tasaiseksi HeB:ksi, toivottavasti päästäisiin HeA:han asti. Peteltä kuitenkin kapasiteetiiä löytyy niin, että se olisi realistista. Olen kuitenkin itse sen verran esteratsastaja, että koulupuolella etenemme mahdollisesti hyvinkin hitaasti, kunhan hevonen liikkuu rentona ja tasaisena, siinä vaiheessa aletaan vasta opettelemaan muita liikkeitä. Eli askel kerrallaan. Tarkoituksena on kuitenkin opetella väistöt kunnolla (tällä hetkellä käyntiväistöt alkavat jo toimimaan), avot, sulut ja luultavasti myös muuta jossain vaiheessa. Koulupuoli kuitenkin tulee luultavasti olemaan ihan vain meitä varten, eikä ikinä tulla kunnolla koulua kisaamaan. Ikinä ei silti saisi sanoa ei ikinä, koska todellisuudessa ei voi tietää. Itse kuitenkaan en tykkää kisata koulua, mutta saa nähdä mitä käy. Kenttää olisi joskus kiva päästä kokeilemaan, mutta mitään tavoitteita en sille puolelle aseta, koska keskitytään enemmän esteisiin ja käydään vaan omaksi iloksi hyppäämässä maastoesteitä. Sitä paitsi vesipelkoinen-Pete ei ehkä ihan heti soveltuisi kenttähevoseksi.

Tässä meidän tämän hetken tavoitteet ja suunnitelmat. Ne muuttuvat ajan mittaan, mutta tällä hetkellä mennään näitä tavoitteita kohti.

29. Treenaus jatkuu

Kevät, kenttä alkaa olemaan hyvässä ratsastuskunnoss ja mitä yöllä sataa, lunta. Ei voi olla totta. Noh, ehkä se kevät joskus tulee..

Viime postauksessa kerroin, ettei Pete ollut syönyt yöheiniä. Seuraavanikin yönä oli jättänyt osan syömättä, vaikka heinät oli verkossa ja helpommin syötävissä. Torstai-perjantai välisenä yönä herra oli sitten jo kuitenkin syönyt kaiken, joten päästiin vähän liikkumaan. Liikutin tosi rennosti ja mitään vaatimatta, lyhyen aikaa kentällä. Oli aika huono, mutta rentoutui pikkupätkiä. Ei olla menty kunnolla koulua pariin viikkoon ja eilen vihdoin päästiin sitäkin tekemään. Vaihtelevin tuloksin. Jossain vaiheessa Pete oli mahtavan tuntunen. Liikkui tasaisesti peräänannossa ja hyvässä tahdissa. Sitten tapahtui jotain ja tapeltiin seuraavat kymmenen minuuttia. Nollasin tilanteen seisomalla keskellä kenttää muutaman minuutin. Sen jälkeen haettiin hyvä fiilis takasin ja lopetettiin siihen. Laukka pyöri yllättävän hyvin, kun ei liukastellut koko ajan. Eli hyvään suuntaan sekin menossa.

Pyry oli torstaina ja perjantaina aivan mahtava ratsastaa. Vihdoin löydettiin se pitkään kadoksissa ollut kipinä siitä, miten mennään. Pyry oli kevyt, kuunteli ja oli motivoitunut. Ei siellä selässä tavinnut sitten enää paljon tehdä. Nyt yritetään säilyttää sama fiilis vielä pari kuukautta!

Kenttä alkoi jo näyttää eilen siltä, että vihdoin päästään kunnolla hyppäämään. Peten kanssa pitäisi ehtiä nyt pari kertaa hyppäämään parin viikon sisään, kun sitten alkaa kisoja olemaan paljon. Pyrynkin kanssa olisi kiva päästä vihdoin hyppäämään, kun se ei ole tämän vuoden puolella kunnolla hypännyt vielä kertaakaan. Tänään en ole vielä käynyt tallilla, niin en tiedä missä kunnossa kenttä on lumentulon jälkeen. Toivotaan nyt vaan kunnon kevättä ja lumien lähtöä!