Tämä viikko on edennyt jo pitkälle. Aika menee niin kauhean nopeasti. Pete liikkuu edelleen melko kevyesti, koska sillä on kesäkengät alla... Vieläkin. En viitsi huonokavioista hevosta turhan usein kengityttää, kun on pystytty liikkumaan kuitenkin sen verran. Täällä kelit vaihtelee koko ajan. Toisina aamuina on kaikki paikat jäässä ja toisina ihan sulaa. Yritä siinä sitten liikuttaa ja varsinkin loimittaa. Hengissä kuitenkin pysytty ja toistaiseksi myös pystyssä, ilman turhia liukastelemisia. Ensi viikolla on onneksi jo kuusi viikkoa edellisestä kengityksestä, niin voi ruveta soittelemaan kengittäjälle, josko vihdoin laitettaisi talvikengät alle. Peten tuntien siitä tosin sitten alkaa vielä ahkerampi bootsien käyttö, ettei vain saataisi turhia polkeamia ruununrajoihin.
Tiistaina juoksutin Peten juoksutusvyön ja sivuohjien kera. Pohja oli vähän kovahko, joten pyysin pelkkää ravia ja käyntiä. Keskiviikkona käytiin suht rento maasto. Eilen ratsastin pihassa avut läpi ilman satulaa. Huomasi, ettei ole tullut ratsastettua kunnolla hetkeen. Joutui vähän tappelemaan, että pidetäänkö vasemmalta kiinni ja taivutaanko kunnolla. Loppujen lopuksi päästiin asiasta yhteisymmärrykseen ja voitiin lopettaa. Tänään meillä on koulusta vapaata, joten vietin koko aamupäivän tallilla. Tein aamutallin (Pete ja toinen suokki ulos mutustamaan aamuheiniä, oli rankkaa!) ja Peten syödessä ulkona siivosin karsinan, laitoin huomiset ja illan heinät valmiiksi ja siivoilin vähän tallia. Olen tullut siihen tulokseen syksyn aikana, että päästään miljoona kertaa iloisemmin liikenteeseen, jos Pete saa syödä heinät ulkona (siis jos olen lähdössä aamusta ratsastamaan). Niimpä siis tälläinen ratkaisu. Lähdettiin sitten maastoon ja Pete oli vähän hämmentynyt, kun ei ollutkaan pimeää. Kaikkea piti tuijotella, vaikka lenkki ollaan menty noin sata kertaa. Kaikkialla oli uutta ja ihmeellistä, kun olikin yhtäkkiä valosaa. Ei se kuitenkaan mitään säikkyillyt tai sinkoillut, kuhan kyttäili.
Asiasta kukkaruukkuun. Pete on herkkä yskimään pölystä, jonka takia koko syksyn kastelin sen iltaheinät. Niistä heinistä, mitä se syö ulkona (aamu- ja päiväheinät), se ei yski vaikka niitä ei kastelisi, mutta sisällä syödyistä heinistä se on yskinyt. Kasteltuna se ei ole yskinyt, kunnes huomasin tässä viime viikolla, että se yskii muutaman kerran, kun aletaan ravaamaan. Päätin sitten kokeilla, yskiikö sen enempää, vaikka jättäisi iltaheinät kastelematta. Niimpä siinä sitten kävi, että saa nyt heinänsä kuivana.. myös sisälle. Ei yski yhtään enempää, vähän vaikuttaisi että jopa vähemmän. Saattaa yskäistä illalla kerran tai maksimissaan pari, kun syö heiniä. Liikuttaessa kun siirrytään raviin kerran, yleensä ei sitäkään. Katsellaan, miten edetään. Jos pysyy tälläisenä, saa syödä heinänsä kuivana. Jos menee pahemmaksi palataan kastelemiseen.
Ainiin! Olen ihan totaalisesti unohtanut kertoa mun uusista rakkauksista. Mullahan oli Mountain Horsen (en nyt muista mitkä) ratsastussaappaat, joihin mulla oli niin sanottu viha-rakkaussuhde. Ne oli ihan älyttömän kivat jalassa ja toimivat suurimman osan ajasta hyvin. Niiden kanssa oli kuitenkin ikuinen ongelma: ne aukesivat ratsastaessa. Joskus ne saattoivat pysyä kiinni koko ajan, joskus niitä piti olla koko ajan repimässä takaisin kiinni. Siihen tottui. Kuitenkin noin kuukausi sitten, suunnilleen, päätti vasen saapas kuolla ihan totaalisesti. Vetoketju hajosi, eikä sitä saanut enää kiinni. Missä täällä on suutari, joka tietää millainen vetoketju kannattaa ratsastussaapaisiin laittaa? En tiedä. Ja koska saappaat olivat kokeneet jo pitkän ja raskaan elämän, ainakin olivat sen näköiset, päätin ostaa uudet. Kävin sitten muutama viikko takaperin Helsingin reissullani Horzella hakemassa uudet saappaat. Nämäkin ovat Mountain Horset. Mallia en taaskaan muista. Samanlaisen kuin edelliset, vain pehmeämmällä nahalla ja (se kiinnitysjuttu mikä on saappaan yläpäässä...) nepparilla. Onko edes ihanat? Parhaat! Ja se luxus, kun saapasta ei tarvitse koko ratsastuksen ajan olla kiskomassa kiinni, vaan se pysyy. Sanoin kuvaamaton rakkaus! Okei, vähän liioiteltua, mutta ihanat ne on silti!
Huomenna ajattelin olla aktiivinen (kunhan vain taas muistan!) ja tehdä kuvapostauksen päivästä. Saa nähdä, mitä saan aikaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti