82. Masennus

Keskiviikkona: En osannut ratsastaa
Torstaina: Juoksutin
Perjantaina: En osannut ratsastaa
Tänään: En osannut ratsastaa
Huomenna: Katastrofi?

Jep, tällänen viikko. Onhan tätä voinutkin odottaa, kun kaikki on menny aika jees. Mutta hevosessa ei ole ollut mitään vikaa, se on mennyt pitkälti juuri silleen, miten olen ratsastanut. Eli aika paljon metsän puolelle...

Kaikista parasta tässä tilanteessa on nyt se, että jalkauduin lahjakkaasti tänään. Mentiin maneesissa, jossa oli esteitä. Jo heti alku käynneissä Pete nähdessään sateenkaaren muotoiset fillerit (eivät kuitenkaan ole sateenkaaret, vaan niissä lukee Safety System..), kasvoi se ensin kolmekymmentä senttiä, nosti pään kirjaimellisesti mun syliin ja sen jälkeen meni palloksi, joka tuntui sinkoavan millä hetkellä hyvänsä kaikkiin ilmansuuntiin samaan aikaan. Oikeastaan oli ihan hauska, mutta pääsi onneksi melko nopeasti asiasta yli. Ajattelin ottaa muutaman hypyn sekä muurille (joka oli siis valehtelematta 30-40cm  korkea ja Pete on sen kesällä hypännyt ilman kyttäystä), että muutamalle pikku pystylle ja sarjalle, jossa oli nämä Safety System fillerit. Muurille Pete kyttäsi jo heti ekalla kerralla, en oikein tiedä mitä se siinä näki. Ehkä sitä hämäsi valkoinen puomi tai se, ettei muuria ollut koko pituudelta, mutta käynnistä jänisloikka yli. Sitten poistuin Maiju -maailmaan ja tultiin laukasta kohti muuria uudestaan ja liinat täysiä kiinni ja loikka vasemmalle.. päässäni kuului muutama voimasana siinä vaiheessa, kun laskeuduin melko pehmeästi alas ja Petelle tyypillisesti, se nykäisi taaksepäin ja tipahdin vasemman polven päälle. Hups. Ei kun takaisin kyytiin ja muutama toisto lisää, kaikki tosin ravista ja loppuun asti ratsastaen. Epäilyttävä este oli edelleen Peten mielestä. "Normaalit" esteet meni ihan ok, mitä nyt vauhtia oli välillä vähän turhan paljon. Seuraava ongelma olikin sitten sarja. Tiesin Peten kyttäävän, joten olin valmis ratsastamaan loppuun asti. Ravissa lähestyttiin ja sit tuli jäätävä jänisloikka taas, siinä katosi jalustimet ja toinen ohja, joten ajauduttiin loikkaamaan toinen osa ihan vasemmasta reunasta, äkkiä tarrauduin tukkaan kiinni ja roikuin mukana. Peten villisti laukaten sain sitten koottua itseni ja ohjat ja sain hallinan takaisin. Muutama hyvä hyppy vielä helpolle ristikolle ja voitte arvata, että jäi tosi rento ja luottavainen fiilis huomista kisakauden avausta ajatellen... Loppuraveissa Pete oli kuitenkin aika kiva ja ravasi rennosti hyvin.

Huomenna tosissaan avataan kisakausi täällä seurakisoista, korkeutena 70cm. Tämän viikon treenit on nyt jättänyt vähän huonot fiilikset ja radalle lähdetään selviytymisfiiliksellä. Elikkä taas kerran lähdetään hyppäämään este kerrallaan. Ainahan voi toivoa, että yön aikana tapahtuu ihme ja huominen menisi superisti. Huomisesta lisää lähipäivinä!....
..Olettaen, että selvitään ehjin nahoin...



Todistettavasti ylitetty hengissä...