66. Ypäjäkirous murrettu!

Pudotus - Hylky - Kielto

PAHOITTELEN, ETTÄ VIDEOT PUUTTUAVAT. NIIDEN LATAAMISEEN MENEE MILJOONA VUOTTA, JOTEN LUPAAN LAITTAA NE TÄMÄN VIIKON AIKANA OMAAN POSTAUKSEEN...

 

Torstaina lähdettiin liikenteeseen. Neljä ja puoli tuntia matkattiin Ypäjälle, jossa oltiin ilta kahdeksan aikoihin. Laitettiin Pete karsinaan pienen kävelylenkin kautta, kamat karsinan eteen (pysyttiin koko viikonloppu suht siisteinä!) ja ruuat hepalle nenän eteen.

 

 

Perjantaina aamu alkoi kamojen pesulla, kun olin sen jättänyt tarkoituksella kotona tekemättä. Lähdettiin hyvissä ajoin kohti estekenttää, vaikka meidän kansliareissun takia meinas pieni hoppu tulla. Hyvään aikaan oltiin kentän luona ja ehdin katsoa pari rataa ennen verkkaa. Rata oli kahdessa vaiheessa ja rata vaikutti ihan hyvältä, sarja oli todella lyhyt kaksi. Mietin jo siinä vaiheessa, että pitänee tulla ravilla sisään että puomit pysyy ylhäällä. Verkassa laukkasin suht paljon, jotta sain ylimääräisen energian karsittua hevosesta. Verkka meni todella hyvin, Pete kuunteli ja hyppäsi hyvin. En silti odottanut kovin suuria radan osalta, tekihän se edellisellä viikollakin melkein samalla tavalla ja levisi sitten radalla käsiin.

 

 

Rata kuitenkin eteni todella hyvin. Laukkojen vaihdon kanssa oli ongelmia ja useampaan otteeseen joutui ravin kautta vaihtamaan, mutta niihin en niinkään radan aikana keskittynyt. Pete ei oikein kytännyt mitään, vaikka välillä varmistelinkin ääneen kehottamalla. Sarjaa lähestyttiin laukassa, enkä sitten ottanutkaan raviin ja sehän kostautui ja B-osa tuli alas. Loppurata taas hyvin, paitsi toka vikalle Pete yritti vähän mutkitella, kun esteen alla oli valkosia laatikoita, jotka aivan varmasti voi syödä pienen suomenhevosen. Olin kuitenkin tyytyväinen rataan, sillä Pete oli hallinnassa ja ratsastettavissa koko radan ajan. Niimpä ensimmäisen päivän saldo oli yksi pudotus.

 

 

 

Lauantaille lähdin ehkä vähän turhan rennoin fiiliksin ajattelematta radan ratsastamista, vaan ehkä taas tyhmänä sorruin aikaratsastukseen, vaikka meillä tavotteet ei tällä kertaa ollut voitossa. Verkassa Pete oli taas todella hyvä, yksi hassu hyppy tuli verkkaokserille, muttei suurempia hämminkejä. Niimpä lähdettiin hyvillä fiiliksillä radalle. Arvostelu oli A.2.0, eli yhdessä vaiheessa aika ja virhepisteet ratkaisivat. Jo heti ykköselle Pete yritti mutkitella, mutta hyppäsi kuitenkin hyvin ja tuli oikeassa laukassa alas. Toka este olikin sitten okseri, jossa on punainen portti alas. Niimpä Petensyöjähirviö oli muuttanut valkoisesta laatikosta punaiseen porttiin ja jäätiin siihen, kun tökättiin kahteen kertaan sen eteen. Hyppypaikka olisi ollut ihan hyvä, mutta kun hevonen ei uskalla, eikä ratsastaja tarpeeksi käske, niin eihän siitä yli mennä. Vähän siinä alkoi sitten harmittamaan, mutta verkan puolella tuli ihan hyvät hypyt vielä, joten en jäänyt kauheasti murehtimaan enää hylkyä.

 

 

Verkasta



Ainut este, josta päästiin lauantain radalla yli.

 

 

Lauantai-iltana sitten oli vähän pakko ajatella viime vuoden kuninkaallisia, josta Pyryn kanssa otettiin ekasta radasta yksi puomi alas, tokalla kiellettiin ulos ja kolmannella valuttiin yhdestä esteestä ohi, tuloksena yksi kielto. Ajattelin, että tässä nyt sitten on joku kirous meillä päällä, että sunnuntailta tulee sitten se yhden kiellon rata. Niimpä asetin tavotteet uudelleen sunnuntaille ja mitä vaan tapahtuisi, me ylitettäisi punanen porttiokseri ja päästäisi maaliin hyväksytyllä tuloksella. Piste. Ei vaihtoehtoja, pakko olisi ratsastaa.

 

 

Sunnuntai aamuna pakattiin suurinosa kamoista valmiiksi, jotta lähtö sujuisi helposti luokan jälkeen. Verkka meni taas todella hyvin, olin tosi yllättynyt siitä, että joka päivä Pete toimi hyvin verkan puolella. Radalle lähtiessä sain onneksi suljettua mielestä sen, että kaikki muut hanatti ihan täysiä saaaden ihan hullun nopeita aikoja. Meillä oli omat tavotteet, mitä lähdettiin tältäkin radalta hakemaan. Kerrankin voin ylpeänä sanoa, että ratsastin joka esteen, myös vikan. Vaikka mun rohkaisuhuudot aiheuttikin pientä hilpeyttä katsomon puolella, niin menipähän yli! Tosissaan kakkoseste oli meille hurja portti, jolle Pete yritti jo kauempaa mutkitella, mutta muutaman MENE -huudon jälkeen teki sille oikein hyvän hypyn. Valkoiset laatikot sisältävä este tarvitsi myös vähän lisäkannustusta. Ennen viimeistä estettä päässä vaan pyöri, että ratsastaratsastaratsasta ja niin se vikakin puolipidäte meni läpi ja puhtaasti mentiin! Peten eka aluenolla ja mihin paikkaan. Olin ihan fiiliksissä koko kotimatkankin. Sijotukset jäi kauas yläpuolelle, mutta meidän tavotteet täytty ja meille tämäkin tulos oli voitto. Niimpä hymy korvissa loppuverkkojen jälkeen suunnattiin talliin ja sieltä alkoi kotimatka, joka meni taas hyvin.

 

 

Onnellinen vikalla esteellä!

 

 Meidän ypäjäkirous murrettiin jo ennen kuin se ehti kunnolla edes syntyä. On mulla hieno heppa, josta voin olla ylpeä!