81. 7 päivää töitä takana

Jep, tänään oli 7 työpäivä ja edessä on kolmen päivän vapaa. Huomenna aamulla lähden ajelemaan Helsinkiin "loman" viettoon ja palaan keskiviikkona takaisin.

Keskiviikkona Pete oli vapaalla, kun aikataulut pissi ja pahasti, enkä löytänyt mitään rakoa mistään jolloin olisin ehtinyt sitä liikuttamaan. Torstaina nousin heti aamusta selkään ja mentiin maneesissa puomitehtävää. Kaksi puomia oli 17,5m etäisyydellä toisistaan. Ensin otin ravista käyntiin ja takaisin raviin siirtymisiä puomien välissä, jonka jälkeen tultiin laukasta käynti/seis siirtymisiä. Jarrutusmatka jäi vähän pitkäksi suurimmassa osassa kerroista, mutta avut meni selvästi läpi ja siirtyminen tapahtui puomien välissä. Välikäyntien jälkeen otettiin sitten laukan säätelemistehtävää. Vaihtelin laukka-askeleiden määrää välissä, oikeaan kierrokseen saatiin vaihteluväli jopa neljästä kuuteen. Ja yllättäen kuusi oli huomattavasti parempi, tasapainosempi ja hallitunmpi, kuin neljä. Vasempaan kierrokseen saatiin neljä ja viisi askelta. En kuutta viitsinyt edes kokeilla, kun laukka tuntui häviävän helposti räpellykseksi ja viisi meni kuitenkin tasapainoisesti ja hallitusti. Loppuravit rennosti eteenalas. Hieno heppa.

Perjantaista ei ole mitään muistikuvia, ollut vissiin erikoinen päivä! Eilen illalla mulla oli iltatalli tehtävänä ja kävin juoksuttamassa Peten irtona ennen kuin aloin sitä tekemään. Pete otti vapaudesta ja tilasta kaiken irti. Ravaili reippaasti eteen ja spurttaili jonkin verran. Muutama pukkikin sieltä löytyi.

Tänään oli pitkästä aikaa Peten vuoro leikkiä kilttiä heppaa ja toimia alkeisratsuna. Kummityttöni äitinsä kanssa tuli katsomaan Peteä ja vissiin vähän myös minua. Pete oli taas superkiltisti ja oli pienen lapsen ollessa lähellä miltei hengittämättä. Kummitytön äiti sai kokeilla jopa laukkaa vähäsen oikeaan kierrokseen ja ravasi urhoollisesti molempiin suuntiin. Pete käyttäytyi superisti ja antoi aina välillä vähän anteeksi istuntavirheitä, mitä alottelijalla vielä tottakai on... Vois joskus antaa mullekin... Nousin sitten selkään ja maneesissa oli valmiina ristikko- yksi askel -pysty- yksi askel -okseri -jumppasarja, jota olin suunnitellut tulevani muutaman kerran. Okseri oli ensin ihan maassa ja sen jälkeen pieni n.60cm. Pete oli tosi skarppina ja teki pyöreitä tasaisia hyppyjä. Lopussa tulin pari kertaa niin, että okseri oli 90cm. Hyppykertoja ei ollut montaa, mutta hypyt oli kaikki tosi hyviä ja Pete oli kivantuntunen. Loppuravit rennoksi ja takaisin tallin kautta tarhaan.

Tää fiilis ku vaan jatkuis, niin olis super. Tasan viikon päästä olisi tarkotus hakea taas kisatuntumaa, kun hypätään täällä eka kisarata melkein puoleen vuoteen. Korkeus on vaatimaton 70cm, mutta etsitään taas fiilistä, miten sitä pitikään kisoissa mennä. Josko viiminen kisasuoritus Ypäjältä olisi jäänyt molempien mieleen!

Tämä fiilis hakusessa, iloinen hevonen ja vielä iloisempi kuski!