65. Kauden kohokohta lähestyy!

Tosissaan, pikku hiljaa (oikeasti ei niin hiljaa, eikä pienesti...) valmistaudutaan lähtöön Ypäjää kohti.

Viime viikko meni ihan jees, käytiin pari kertaa koululla. Molemmilla kerroilla Pete oli aluksi vähän vänkyrä ja kaikki avut oli hakusessa. Poiketen normaalista, tällä kertaa oikean puolen avut oli ihan hakusessa. Ensimmäisellä kerralla sain jonkun ajan vääntämisen jälkeen Peten taas tosi hyväksi, mutta toisella kerralla jäi vähän hakemiseksi, vaikka muuten oli ihan ok.

Muuten sitten maastoiltiin muutamana päivänä melko rennosti ja ollaan taas päästy rentoon ja kivaan maastoiluun. Meillähän oli tässä pieni vaihe menossa, jolloin Pete olisi halunnut vetää maastossa oman pään mukaan ja jos ei saanut niin tehdä, niin näki pieniä vihreitä miehiä joka puolella. Vaihdoin sitten väliaikaisesti kovempaan kuolaimeen, että joku kontrolli pysyy matkassa (vaihdoin maastokuolaimeksikin kolmipalan estekuolaimen vaihdon yhteydessä, koska toimi sillä oikein hyvin myös maastossa). Nyt sitten vihdoin on taas saatu kontrolli mukaan ja molemmilla on kivaa metsässä, kun ei tartte koko ajan olla sinkoilemassa milloin mihinkin suuntaan.

Eilen sitten oli kolmen kuukauden kisatauon jälkeen matka kohti aluekisoja. Matka meni oikein hyvin, vaikka oli aikaisin aamuherätys kisoihin, sitten viime vuoden Ypäjä reissun. Heppa saatiin puunattua ja letitettyä ajoissa ja auton startatessa tallin pihasta 7.20, oltiin jopa 10 minuuttia aikataulua edellä. Kisapaikalla oli silti vähän turhaa luppo aikaa, vaikka olin yrittänyt laskea aikataulun fiksusti.

Rata oli siis korkeudeltaan 80cm ja mielestäni todella hyvä alueradaksi. Tiet ei ollut mitenkään turhan haastavia, mutta itse esteissä oli sitten kaikennäköisiä lankkuja ja portteja, ja meidän pelokkeeksi löytyihän sieltä myös muuri. Pieni paniikki meinasi iskeä jo siinä vaiheessa (Pete siis ei mun tietääkseni ole hypännyt kun sen 20cm korkean muurin, mikä ylitettiin leirillä, eikä munkaan muurikertojen laskemiseen tarvitse, kun yhden käden sormet...). Siinä sitten opettelin rataa samalla, kun odoteltiin pääsyä verkkaan. Vihdoin kun sinne päästiin, alkoi vähän katastrofin ainekset olla kasassa, ei Peten takia tosin. Pete oli todella hyvä sileän verkassa, vaikka joka puolelta tuli hevosia vierelle ja taakse ja eteen ja väärään suuntaan ja ja ja... Meillä nyt kuitenkin hännästä löytyy punainen nauha, niin välillä porukkaa oli turhan lähellä meidän potkuetäisyyttä (joo, Pete ei aina potki, mutta kuumuessaan saattaa ladata sitäkin lujempaa ja tarkemmin). Meinasi alkaa hirvittämään.

Maneesiin päästiin sitten hyppäämään ja siinä vaiheessa Pete tajusi mistä on kyse ja alkoi keräämään turhia kierroksia innostuksensa takia. Yllättävän hyvin pysyi hallinnassa, vaikka hösäsikin jonkin verran. Pystylle hypyt tuli aika pohjaan, mutta okserille tuli ihan jees hyppy (mun ihmetykseksi verkka oli vain yhteen suuntaan, meidän onneksi meille heikompaan, eli vasempaan, kierrokseen...). Annoin Peten kävellä ja ajattelin ottaa yhden hypyn vielä pystylle ennen, kun päästiin radan puolelle valmistautumaan. Siinä sitten vedin saapasta vielä kiinni (saapas rikki, joten valuu joskus auki ratsastaessa), ennen vikaa hyppyä, niin meidän nenän edessä toinen ratsukko vetää kuperkeikan okserin sekaan, niin ratsastaja, kuin myös hevonen. Vaikka ilmeisesti mitään pahempaa ei käynyt, sekotti se meidän loppu verkan ja luultavasti muutaman muunkin keskittymisen. No jäi sitten se vika hyppy ottamatta, kun mun piti mennä radan puolelle valmistautumaan. Tietenkin, jottei liian helpoksi keskittymistä tehtäisi, päätti tuomaristo (joo ymmärrän kyllä miksi ja ihan oikein tekivätkin) pitää 10 minuutin tauon, jotta verkkapuoli saadaan kuntoon. Mun keskittyminen meni sitten siihen ja Petekin oli kävellyt jo turhan kauan ollakseen avuilla. Menin verkkapuolelle odottamaan ja ajattelin ottaa sen hypyn nyt, että saan Peten vielä kuulolle. Nostin ravin, niin eikös kuuluteta, että jatketaan. Nonni, siihen meni vikatkin keskittymisen hippuset.

Hurjan muurin ylitys (Peten tyyli on hieno!)

Ei auttanut muu, kuin yrittää tsempata rata mahdollisimman hyvin. Jo ennen lähtölinjaa Pete venkoili laukannostossa, joten ei alkanut hirveän hyvin. Kakkonen oli sitten jo muuri. Ei siinä ehtinyt sitä muuria pelätä, kun piti keskittyä ihan muuhun. Mun yllätykseksi Pete ei edes yrittänyt venkoilla mihinkään. Vähän lähti kaukaa ja nappasi sen takia yhden palasen muurista mukaan. Siitä jatkettiin kolmoselle, jonka alla oli portti (samantyyppinen, mutta erivärinen, mille kiellettiin edellisissä kisoissa keväällä ulos), ei ongelmia. Sen jälkeen pysty-okseri linja. Vähän venkoillen sinne sun tänne pystylle, mutta puhtaasti kuitenkin molemmat. Sen jälkeen oli kahden askeleen sarja. A-osan jälkeen Pete painui keskittymättömyyttään ja vauhtinsa takia vähän alas, joten otti B-osan alas. Seiska-okserille vähän mutkan kautta, mutta puhtaasti yli. Vikana oli pysty-pysty linja, joka oli vähän vino. No eikös Pete valunut vikasta ohi. Tajusin sen, ettei hevonen ole suora, muutaman sekunnin liian myöhään, joten turhaan yritin huutaa yli. Otin sitten seis, jolloin sain taas jarrut ja kaasun tasapainoon ja kontrolliin ja helposti yli toisella yrityksellä.

Mitään supersuoritusta en odottanutkaan kolmen kuukauden kisatauon jälkeen, enkä itse rataan ole tyytyväinen, suurimmaksi osaksi se oli sähellystä ja rämpimistä, vaikka hypyt oli ihan ok. Syy, miksi nyt edes lähdettiin hyppäämään oli se, ettei tälläistä rataa tulisi Ypäjällä kisatauon takia. Olen siis todella tyytyväinen päätökseen lähteä hyppäämään, koska nyt tiedän mitä odottaa ja korjata Ypäjälle ja yliturha sähellys on toivottavasti jätetty eiliseen, jotta päästään oikeita tavotteita hakemaan Ypäjältä. Olen myös supertyytyväinen Peten rohkeuteen muurille, se ei kytännyt eikä arkonut lähteä hyppäämään, vaikkei siitä ihan puhtaasti päässytkään yli. Ajatus oli kuitenkin tällä esteellä mulle tärkein!

Nyt siis lähetään Ypäjälle torstaina, perjantaina hypätään 80cm ja sekä lauantaina, että sunnuntaina 85. On siis muutama päivä aikaa korjata virheitä. Tavotteet on matalammalla, mitä vuoden alussa asetin Suomenratsujen Kuninkaallisiin, mutta selvät tavotteet silti on. Puhtaita ratoja lähdetään ensisijaisesti hakemaan, toivottavaa myös olisi hallintolaitteiden löytyminen. Toinen tavoite on siisti rata, jossa ei olisi rikkoja, eikä sähellystä. Katsotaan, miten käy!