15. Motivaatio hukassa?

Oho, päivät menee tosi nopeesti, joten ei edes ehdi huomata että postailuväli on viikon. Yritän ryhdistäytyä.

Motivaatio. Motivaatio ratsastukseen, ei sentään koko hevosharrastukseen. Eikä itseasiassa kokonaan ratsastukseenkaan. Oikeastaan vain Pyryllä ratsastamiseen ja nimenomaan kentällä. En tiedä mitä on tapahtunut, liittyykö asia jotenkin siihen, että on tiedostanut sen että Pyry lähtee pian vai mistä on kyse. Mun on ollut koko tammikuun todella vaikea ratsastaa Pyry tasaiseksi, kevyeksi, niin että Herra olisi itse vähän motivoituneempi toimimaan. Tämä voi tietenkin olla niitä Pyryn vaihtelukausia, mitä sillä on ollut kolmen vuoden aikana paljon, että tiettyinä kausina menee tajuttoman hyvin pitkään, yhtäkkiä mikään ei taas toimi ja sitten on siltä väliltä. Mulla vaan ittelläni on ollut paljon enemmän motivaatiota ratsastamaan asiat läpi ja kuntoon, kun on tiennyt, että siitä on jotain hyötyä tulevaisuudessa. Nyt on sellainen fiilis, että ei ole motivaatiota tehdä asioiden eteen niin paljon, kuin ennen kun hevonen lähtee pian. Ja tälläisinä kausina Pyry tarttee just tosi paljon tsemppiä ja kehuja ja asioiden toistamista, jotta se itsekin jaksaa tehdä asioiden eteen töitä ja olla motivoitunut. Motivoituneena Pyry on aivan mahtava, silloin meillä molemmilla on fiilis kohdallaan ja päästään läpi mistä vaan. Tästä esimerkkinä viime kesän kotitreenit esteillä, hypättiin ihan tajuttomia ratoja.

Nyt varsinkin torstaina tuli fiilis, että olisi voinut vaan nousta alas ja jättää siihen. Ratsastin kuitenkin sen verran, että sain Pyryn edes sinnepäin pehmeeksi ja tasaiseksi. Eilen oli taas samallaista tappelua alussa. Kokoajan pitää tehdä töitä ja silti ei tunnu samalta, kuin jokin aika sitten. En tarkoita, että hevosen pitäisi automaattisesti liikkua tasaisesti ja pehmeästi, mutta ennen Pyrynkin kanssa pääsi nopeammin yhteisymmärrykseen asioista. Eilen nyt tappelun jälkeen päästiin kuitenkin loppuakohden parempaan fiilikseen. Ei se edelleenkään ollut ihan sitä mitä haluaisin, mutta Pyry alkoi kuitenkin tehdä itsekin töitä oikeaan suuntaan. Jospa tämä tästä.



Tätä fiilistä etsiessä.

No, jottei nyt ihan negatiivisesksi elämä menisi, niin sitten on tämä toinen yksilö. Nimittäin Herra Pete. Muutama postaus aikaisemmin ihmettelin, miten se pystyy koko ajan yllättämään mut. No se on tehnyt sen taas. Lauantai iltana kiipesin selkään ja kentälle. Alusta asti Pete oli täysin pehmeä, kulki tasaisesti peräänannossa. Olin ihan että what. No ajattelin että kaikki leviää, kun ruvetaan laukkamaan. Laukassa Peten tasapaino ei vielä riitä peräänantoon, mutta mihinkään ei herralla ollut kiire. Laukattiin pitkään rauhassa ja tasaisessa tahdissa. Raviin siirtyessä Petestä tulee yleensä hetkeksi todella kiireinen ja mitä vielä, ei kun Pete päätti taas yllättää. Olin ihan fiiliksissä siitä, miten se alkaa kehittymään. Samalla se on todella outoa, koska olen jotenkin ajatellut että se tulee olemaan aina projekti ja se HeC tasoinen puskaputte. Eipä taida sittenkään jäädä sille tasolle. Odotan innolla kevättä, että päästään taas treenaamaan myös esteitä ja kisoihin.

Eilen jatkettiin edelleen kentällä. Pete ei ollut ihan yhtä tasainen, mutta Peteksi kuitenkin hyvä. Tehtiin paljon laukannostoja, koska ne ovat Petellä vielä vähän heikkoja. Itse nostot olivat aika hyviä, lähti takapäästä ja terävästi. Se mitä tapahtui ennen nostoa onkin sitten toinen juttu, Pete ei meinannut malttaa odottaa käynnissä, vaan olisi halunnut mennä milloin mitäkin askellajia. Se kuitenkin rauhoittui hetken päästä, kun ymmärsi ettei saa laukata, ennen kuin kävelee. Laukka oli edelleen lauantain tapaan rauhallista ja siirtymiset alaspäin olivat ihan hyviä myös. Hyvä Pete!

Ainiin lauantai-iltapäivänä Putet ja puttejen toinen tarhakaveri lähtivät lenkkeilemään, ties missä käyneet kunnes joku napannut kiinni ja vienyt viereiselle tallille, josko olisivat sieltä. Nopeasti kuitenkin saatiin yhteys meidän talliin ja meiltä käytiin hakemassa porukat kotiin. Pojilla ei onneksi ollut mitään haavereita reissuilta, muuta kun hirvittävä jano. Onni onnettomuudessa.

Tänään oli vihdoin lukion viimeinen oikea koulupäivä. Edessä enää koeviikko ja sitten alkaakin "lukuloma" ja ylioppilaskirjotukset. Jei! Puttejen kanssa josko taas lähdettäisi pellolle :)

14. Peltoilua

Apua, kun taas ollut kiirettä ja mitä oon tehny? En mitään.

Alkuviikko meni ihan normaalisti poneja liikuttaen. Perjantaina en ollut tallilla, joka oli taas tosi outoa. Meillä siis siivotaan ite karsinat, joten on tosi harvinaista että en käy tallilla. Lauantaina sitten pesin jotain nahkakamoja, kun odottelin, että kaveri saapuu kuvaamaan putteja.

Ensin lähdettiin Peten kanssa pellolle. Pellolla oli reippaasti lunta, ainakin Peteä polveen, joten siellä oltiin hyvin vähän aikaa. Ravailtiin ja laukkailtiin. Ravi oli ihan tajuttoman vaikea keventää, kun Pete joutu oikeesti nostelemaan jalkoja. Laukka oli taas ihan tajuttoman hyvää. Ei päässy lähtemään käsistä ja joutu polkemaan laukan kolmitahtiseksi, joten hyvää treeniä lihasten lisäksi myös Peten laukalle. Peltoilun jälkeen mentiin hetkeksi kentälle, jossa Pete oli vähän epätasanen, voinee johtua myös pohjasta, joka ei ollut paras mahdollinen, kun kenttää ei oltu vielä aurattu. Tuli kuitenkin pitkiä hyviäkin pätkiä.

Peten jälkeen lähdettiin myös Pyryn kanssa käymään pellolla. Pyry nautti menemisestä enemmän kun Pete, mutta pysy kuitenkin hanskassa hangen takia. Pellon jälkeen mentiin käymään kentällä, jossa Pyry oli ihan hyvä. Pitkästä aikaa se yritti oikeasti itekin tehdä töitä, joten olisi varmaan ollut todella hyvä, jos pohja olisi ollut parempi. Onneksi kenttä kuitenkin aurattiin, joten päästään taas kunnolla töihin.

Kuvista kiitos Emelle!
Eilen kenttä oli tosiaan aurattu, joten päästään taas kunnolla menemään. Petekin saa vihdoin kengän keskiviikkona, joten paljon ratsastusta tiedossa!

13. Todellinen flow-fiilis!

Apua mikä viikonloppu. Pete on taas osottanu olevansa maailman yllättävin hevonen, se pystyy vieläkin yllättämään mut useamman kerran viikossa.

Lauantaina kiipesin selkään ilman mitään odotuksia, edellisestä kunnon kouluratsastuskerrasta oli kuitenkin jo jonkin aikaa, laiska minä. Pete kuitenkin vaikutti alusta asti tosi motivoituneelta ja valmiilta tekemään töitä. Tehtiin alkuun pari pohkeenväistöä molempiin suuntiin. Vähän ensin keskusteltiin, että mikä jalka laitetaan missä vaiheessa ja minne, loppujenlopuksi saatiin kuitenkin pari ihan väistöltä tuntuvaa ja luultavasti näyttävää askelta. Sitten siirryttiin raviin ja mun yllätykseksi Pete kulki alusta asti tasaisessa muodossa ilman mitään kiirettä minnekään. Yhdessä vaiheessa kaikki levisi hetkeksi käsiin, kun yritin laukata. Laukattiin yksi ympyrä ja sitten totesin pohjan olevan turhan liukas Peten tasapainolle. No tyydyttiin sitten ravailemaan ja olisin voinut ravata vaikka kuinka kauan, Pete oli aivan tasainen ja ihanan tuntuinen! Jossain vaiheessa se kuitenkin sai ihme päähänpiston, että lähtee kaikista liukkaimmassa kohdassa lisäämään vauhtia, no tuloksena liukastuminen ja samassa rytäkässä vasen etukenkä irti. Pete kuitenkaan ei ikinä reagoi mitenkään siihen, ei ontumalla tai aristamalla, joten ei periaatteessa näin lumisilla keleillä vaikuta muuta kun vähän liukasteluun. Meillä on  kengitys vasta kolmen viikon päästä, joten yritän kuitenkin saada jonkun laittamaan sen kengän takaisin.



Pete syyskuu 2011

Peten jälkeisen mielentilan yritin nollata, kun kiipesin Pyryn selkään, koska Pyryn kanssa ei ikinä mene hyvin, jos Pete menee hyvin. No en ihan saanut nollattua, joten alku menikin vähän tapellessa, että pitääkö herra oikealta kiinni vai eikö pidä. Taistelu päättyi ensin tasapeliin, jonka jälkeen vaihdoin hetkeksi suuntaa, tein ravi-käynti siirtymisiä, vaihdoin suuntaa ja samaa toiseen suuntaan. Jopa oli helpompaa ja saatiin lopetettua parempaan fiilikseen. Pyry osaa olla paljon parempi, mitä oli lauantaina lopuksi, mutta siinä tilanteessa nyt kuitenkin oltiin tyytyväisiä siihen tulokseen.



Pyry kevät 2011

Jäin sitten lauantaina yöksi tallille (kaverit asuvat tallin vieressä), joten aamutalli odotti. Molemmat putet odotti jo, että pääsisivät ulos, mutta sähläsivät yllättävän vähän. Pyryllä varsinkin on paha tapa alkaa kolata oven kanssa, jos toiminta on liian hidasta. Pääsivät kuitenkin ripeästi ulos ja saivat mutustaa aamuheinät, ennen kuin joutuivat töihin.

Otin taas Peten ensin, enkä odottanut mitään tai jos odotin niin katastrofia. Ja mitä mä sain, uudelleen saman flow-fiiliksen ku edellisenä päivänä. Se ei ollut ihan yhtä tasainen, kuin lauantaina, mutta Peteksi todellatodella hyvä. Edelleen mentiin ihan vaan ravia, pitää päästä pellolle taas laukkaamaan. Pyryllä päätin ihan suosiolla lähteä maastoon ilman satulaa. Mentiin reilu puoli tuntia ja ravailtiin myös aika paljon. Pyrde oli aluksi vähän säikkynä, mistä lie johtui. Otti kerran myös kivan sivuloikan lumihankeen, kun säikähti kaukaa kuuluvaa porakonetta. Ja minä roikuin mukana. Sitten se keksi pellolla hypätä olemattoman ojan yli, (joka siis on ehkä kymmenen senttiä syvä ja 30 senttiä levee) jota se ei ikinä hyppää, tuli vähän yllärinä. Ja minä roikuin taas mukana. Päästiin kuitenkin iloisin mielin takasin kotiin ja Pyry takas ulkoilemaan.




Pyry maastoilee kevät 2011

Ensi viikolle ei ole taas mitään erityistä, kuin perus arkea. Kentällä, maastossa ja pellolla.

12. Perusarkea

Meillä viikko on mennyt hyvin arkisissa merkeissä, onko se sitten huono juttu, en tiedä. Jotenkin oon ite paljon motivoituneempi käymään tallilla ja liikuttamaan hevoset.

Alkuviikko meni pellolla. Yksi hevonen per päivä, toinen sitten liikkui kentällä juoksuttaen tai kävellen. Maanantaina ei Peten kanssa päästykkään totuttelemaan yksin, kun kaverit tuli mukaan. Herra kuitenkin mun yllätykseksi käyttäytyi tosi järkevästi. Virtaa ja puhtia riitti, mutta pysyi kuitenkin hanskassa suurimman osan ajasta. Rauhallinen se ei ollut, eikä kovin hitaasti menty, ravilla pysymisestä puhumattakaan! Päästiin sitten kuitenkin vähän hanattamaan, kun meillä pellot niin pitkiä että pysähtymisvaraa on kuitenkin riittävästi. Tästäkös Pete sitten innostui, kovaa mentiin ja tuli vähän äkkikäännös, että pysähtyi. Pete kuitenkin tykkäsi, eli mennään pian uudestaan!



Pete viime talvena

 Tiistaina olikin sitten Pyryn vuoro päästä pellolle. Odotin, että Pyry olisi ihan ok hanskassa, no eipä ollut. Tai oli suurimman osan ajasta, mutta vähän villiinty ja meinasi lähteä viemään, kun baanattiin. Herralla oli niin hauskaa, että meinasi pelto loppua kesken. Oli kuitenkin ihana nähdä, miten toinen nauttii täysiä laukkaamisesta.



Pyry pellolla maaliskuussa 2009

 Keskiviikkona Pyryllä olikin sitten hieronta. Pojilla käy hieroja aina silloin tällöin, kun koen sen olevan tarpeessa. Esimerkiksi, kun satuloita topataan tai huomaan jotain jäykkyyttä tai muuta. Pyry on nyt ollut vähän jäykänoloinen takaa, tosin parantunut jo ennen hierontaa. Hieroja kuitenkin sanoi, että on vähän jäykempi vasemmalta takaa. Ei kuitenkaan mitään suurempaa ja Pyry on hyvässä kunnossa. Sama hieroja on käynyt Pyryllä jo muutaman vuoden epäsäännöllisensäännöllisesti ja hieroi Petenkin syksyllä ekan kerran.

Eilen en ollut ollenkaan tallilla, joka oli tosi outoa. Tänään olikin sitten jo hirveä hinku tallille, olisin halunnut samantien hevosen selkään. Ihme mitä päivän tauko tekee! Tyydyin kuitenkin juoksuttamaan herrasväen taas irtona. Tälläkertaa pohja oli jo vähän vähemmän liukas, kun on lunta päällä, niin pääsivät taas molemmat riehumaan. Vuorotellen osotti takajalat kohti taivasta ja ihme ninjapotkuja Pyrykin onnistui tekemään.



Hengähdystauko :)

Viikonloppuna olisi taas tarkoitus päästä selkään ja joko baanaamaan taas pellolle tai sitten tyydytään menemään kunnolla koulua pitkästä aikaa. Tai sitten tehdään molemmat, saa nähdä :)

11. Loma loppui..

Oho hupsis, jäänyt kaikki vähän lomalle. Minä, Putet ja näköjään myös blogi :D

Tosissaan tämäkin viikko meni tosi rennosti, pojilla oli useampi vapaapäivä erinäisistä syistä. Virtaa alkoi siis molemmilla jo olemaan. Perjantaina pojat juoksivat yhdessä kentällä irtona, jotta vähän saisivat purkaa energiaa. Kenttä oli kuitenkin sen verran jäässä, ettei normaalista riehumisesta tullut oikein mitään. Pojat, varsinkin Pete, rakastaa irtona juoksemista ja pukittelee ja kiihdyttelee aika paljon silloin. On myös opettanut Pyryn vähän riehumaan, mikä on todella suloista, koska Pyry ei oikein ole riehujatyyppiä. Muutoksena Peten irtojuoksuttamisessa on suuri verrattuna syyskuuhun, milloin sitä ensimmäisiä kertoja juoksutin Helsingissä irti Pyryn kanssa ja vielä suurempi ero on kesän irtojuoksutuksiin Keski-Suomessa. Kesällä sain kirjaimellisesti juosta sen perässä puoli tuntia tuloksetta, jonka jälkeen luovutin ja hain sille ruokaa, jonka jälkeen oltiinkin kilttiä poikaa. Syksyllä se alkoi tottumaan siihen, että pyydettäessä luokse tullaan, koska Pyry on niin kiltti että tulee. Nyt kuitenkin lauantaina Pete oli ensimmäisenä tulossa luokse, myös silloin kun sitä ei pyytänyt. Nousi vähän hymy huulille, kun Pyry vielä ravailee ja Pete yrittää jo tulla luokse.
Tässä muutama kuva lauantailta:

Nyt loppuikin sitten loma ja palattiin arkeen, joten hepatkin alkavat liikkua taas aktiivisemmin kohti kisakautta. Vihdoin saatiin myös lunta (ainakin hetkellisesti) myös Etelä-Suomeen, joten pellot odottavat. Saas nähdä kuinka Herra Pete osaa käyttäytyä, aluksi mennään ihan vaan kahdestaan pellolle ja jos lumet pysyy ja Herra pysyy käsissä, voidaan harkita kavereita mukaan. Pyry on aivan ihana kun mennään kahdestaan, ihan missä tahansa, mutta riehaantuu yleensä kaverin kanssa. Eli mielenkiinnolla odotan, mitä tulee, kunhan lumet vaan pysyvät.

Ja edelleen saa erikoispostausaiheita toivoa :)

10. Mitä tapahtui vuonna 2011?

Monessa blogissa on mietitty vuoden 2011 tapahtumia ja tavotteita vuodelle 2012, joten pohditaanpas sitten meidänkin vuotta.

Vuosi alkoi liian talvisissa merkeissä, lunta oli varmaan metrin tai yli ja pakkasta tuhat astetta. Kenttä oli yksi lumikinos, joten Pyryn liikuttaminen tapahtui maastossa (josta olen kyllä ylpeä, sillä kun kenttä taas oli kunnossa, oli Pyry todella hyvässä kunnossa). Tammikuun lopussa tuli sitten elämän mullistava tapahtuma, jota en ole katunut, kuin sekunnin sadasosia huonoina päivinä. Huomasin että tutut ovat laittaneet Peten myyntiin ja heitin äidille vitsillä et ostetaan. Tähän äiti vastasi, että no ostetaan ja sitten laitoin tarjouksen menemään. Asioista päästiin sopimukseen ja sitten alkoi hirveä odottaminen ja päivien laskeminen.

Helmikuun loppupuolella oli wanhojen tanssit, joita ei ehtinyt jännittämään, kun kaksi päivää sen jälkeen ajeltiin ostamaan hevosta Keski-Suomeen. 20.2.2011 Pete siirtyi meidän omistukseen. Pete jäi asumaan vielä vanhan omistajan talliin, joten vietti aika rentoa elämää.

Onnellinen hevosenomistaja 21.2.2011

Keväällä päästiin taas aktiivisemmin hyppäämään Pyryn kanssa, joten kisoissa käytiin muuallakin kuin lähitalleilla. Ensimmäiset kisat "kauempana" oli Upseeriratsastajat ry:n järjestämät estekisat Eriksnäsissä, josta haettiin kotiin kaksi sinivalkoista ruusuketta. Muutenkin kisakausi alkoi todella hyvin, jokaisista kisoista tuli yksi ruusuke kotiin. Kevään seuramestaruuksien jälkeen päädyinkin pitkän suostuttelun jälkeen hommamaan alueluvan.

7.5. Voittaja

Keväällä kävin useaan otteeseen viikonloppuja viettämässä Keski-Suomessa Peten kanssa. Viikonloput menivät nopeasti, joten treenaaminen ja kehittyminen oli hyvin katkonaista. Kesäkuussa kuitenkin lähdettiin Rautalammille leirille, jonne Pete lähti mukaan. Kokonaisuudessaan leiri meni ihan hyvin ja se paransi minun ja Peten suhdetta valtavasti. Pieniä kehityksen siemeniäkin löytyi, vaikka tunnit ei ihan aina loistavasti menneetkään. Hevonen kuitenkin parani viikon edetessä ja leirikisoista sain kaksi rataa, joihin olin tyytyväinen.

Tarhassa Rautalammilla

Heinäkuussa Pyryn kanssa käytiin muutamat aluekisat hyppäämässä, mitkä eivät menneet ihan niin hyvin kuin odotin, mutta opimpahan ratsastamaan jokaisen esteen ja loppuun asti, myös sen kirotun viimeisen esteen. Heinä-elokuunvaihteen Pyry lomaili, kun olin Peten luona hieman pidempään. Oli mukavaa ratsastaa metsässä keskellä ei mitään, mitä nyt kerran törmättiin johonkin metsäneläimeen, minkä lajia ei jääty selvittämään. Päästiin taas treenaamaan intensiivisemmin ja myös hyppäämään isompaa.

Pyryn ensimmäiset aluekisat, Husö Jump



Petellä esteitä heinäkuu 2011

Elokuu menikin taas Pyryn kanssa treenatessa ja valmistautumisessa vuoden yhteen kohokohtaan, Suomenhevosten kuninkaalisiin. Syyskuun alku oltiin siis Ypäjällä ja hypättiin kahtena päivänä. Kisat itsessään olisi voinut mennä paremminkin, mutta kokemuksena se oli hieno, ensimmäiset "yönyli"-kisat. Muutama viikko myöhemmin lähdettiin sitten isän kanssa ajamaan reilu neljä tuntia Keski-Suomeen, pakattiin Pete mukaan ja ajettiin samana päivänä takaisin. Pete muutti Etelä-Suomeen lähemmäs, että päästäisiin treenaamaan paremmin. Sen jälkeen ollaankin päästy treenaamaan yhtäjaksoisesti ja edistys niin luottamuksessa, kuin myös ratsastuksessa on huima.

Ekoja kertoja uudessa kodissa

Marraskuun 20. päivä oli taas aika mennä "kerran vuodessa"-koulukisoihin. Peten kanssa HeC ja Pyryn kanssa HeB. Valmistautuminen meni hyvin ja jännitys tietenkin korkealla. Peten rataa en jännittanyt niin paljon, ennemminkin hevosen käyttäytymistä kisapaikalla, kun tuppaa hevonen olemaan välillä vähän höhlä. Ja mitä vielä, Herra oli kuin olisi kotonaan ollut. Rata tasainen, Pete vähän turhan herkkänä, 57%. Hymyillen, hirveällä kiireellä (mikä oli oikeasti turha) lähdettiin vaihtamaan hevosta. Pyry oli verryttelyssä aika hyvä ja sitten lähdettiin radalle, naps, ja kaikki levis. Tuloksena jännittynyt ja huono 52%. No läpi kuitenkin.

Pete radalla

Marraskuussa sitten Pyryllä oli hyppytauko, jotta motivaatio saataisiin takaisin, kun taas Petellä haettiin rutiinia hyppäämiseen. Joulukuun alussa lähdettiinkin sitten Peten kanssa ensimmäisiin estekisoihin Kalliorinteelle. Kisat menivät varsin hyvin, hevonen oli molemmat radat hanskassa.

Jolukuu muten meni sitten perusratsastuksen merkeissä. Hyppämään ei olla päästy hirveästi, mutta sain irtohypytettyä hevoset joulukuun puolessa välissä. Pyry hyppäsi 120cm,sen enempää en viitsinyt hypyttää loman jäljiltä ja Pete hyppäsi mun yllätykseksi 135cm.

Joulu menikin sitten sateisessa säässä, mutta uudeksi vuodeksi saatiin vähän pakkasta.

Tavoitteita vuodelle 2012 ei ole mitenkään erityisen paljon.
~Petelle olisi tarkoitus saada kisarutiinia ja sitä olisi tarkoitus saada eteenpäin, niin koulu-, kuin myös estepuolella.
~Kesällä muutetaan Peten kanssa Keski-Suomeen, jossa aloitan opiskelut ensi syksynä.
~Pyry hyvästellään pitkän ylläpidon jälkeen kesällä, kun se ei lähde mukaan.
~Petelle pitäisi löytää heppa tai ponikaveri Keski-Suomeen.
~Katsotaan, mitä loppuvuosi tuo tullessaan :)