13. Todellinen flow-fiilis!

Apua mikä viikonloppu. Pete on taas osottanu olevansa maailman yllättävin hevonen, se pystyy vieläkin yllättämään mut useamman kerran viikossa.

Lauantaina kiipesin selkään ilman mitään odotuksia, edellisestä kunnon kouluratsastuskerrasta oli kuitenkin jo jonkin aikaa, laiska minä. Pete kuitenkin vaikutti alusta asti tosi motivoituneelta ja valmiilta tekemään töitä. Tehtiin alkuun pari pohkeenväistöä molempiin suuntiin. Vähän ensin keskusteltiin, että mikä jalka laitetaan missä vaiheessa ja minne, loppujenlopuksi saatiin kuitenkin pari ihan väistöltä tuntuvaa ja luultavasti näyttävää askelta. Sitten siirryttiin raviin ja mun yllätykseksi Pete kulki alusta asti tasaisessa muodossa ilman mitään kiirettä minnekään. Yhdessä vaiheessa kaikki levisi hetkeksi käsiin, kun yritin laukata. Laukattiin yksi ympyrä ja sitten totesin pohjan olevan turhan liukas Peten tasapainolle. No tyydyttiin sitten ravailemaan ja olisin voinut ravata vaikka kuinka kauan, Pete oli aivan tasainen ja ihanan tuntuinen! Jossain vaiheessa se kuitenkin sai ihme päähänpiston, että lähtee kaikista liukkaimmassa kohdassa lisäämään vauhtia, no tuloksena liukastuminen ja samassa rytäkässä vasen etukenkä irti. Pete kuitenkaan ei ikinä reagoi mitenkään siihen, ei ontumalla tai aristamalla, joten ei periaatteessa näin lumisilla keleillä vaikuta muuta kun vähän liukasteluun. Meillä on  kengitys vasta kolmen viikon päästä, joten yritän kuitenkin saada jonkun laittamaan sen kengän takaisin.



Pete syyskuu 2011

Peten jälkeisen mielentilan yritin nollata, kun kiipesin Pyryn selkään, koska Pyryn kanssa ei ikinä mene hyvin, jos Pete menee hyvin. No en ihan saanut nollattua, joten alku menikin vähän tapellessa, että pitääkö herra oikealta kiinni vai eikö pidä. Taistelu päättyi ensin tasapeliin, jonka jälkeen vaihdoin hetkeksi suuntaa, tein ravi-käynti siirtymisiä, vaihdoin suuntaa ja samaa toiseen suuntaan. Jopa oli helpompaa ja saatiin lopetettua parempaan fiilikseen. Pyry osaa olla paljon parempi, mitä oli lauantaina lopuksi, mutta siinä tilanteessa nyt kuitenkin oltiin tyytyväisiä siihen tulokseen.



Pyry kevät 2011

Jäin sitten lauantaina yöksi tallille (kaverit asuvat tallin vieressä), joten aamutalli odotti. Molemmat putet odotti jo, että pääsisivät ulos, mutta sähläsivät yllättävän vähän. Pyryllä varsinkin on paha tapa alkaa kolata oven kanssa, jos toiminta on liian hidasta. Pääsivät kuitenkin ripeästi ulos ja saivat mutustaa aamuheinät, ennen kuin joutuivat töihin.

Otin taas Peten ensin, enkä odottanut mitään tai jos odotin niin katastrofia. Ja mitä mä sain, uudelleen saman flow-fiiliksen ku edellisenä päivänä. Se ei ollut ihan yhtä tasainen, kuin lauantaina, mutta Peteksi todellatodella hyvä. Edelleen mentiin ihan vaan ravia, pitää päästä pellolle taas laukkaamaan. Pyryllä päätin ihan suosiolla lähteä maastoon ilman satulaa. Mentiin reilu puoli tuntia ja ravailtiin myös aika paljon. Pyrde oli aluksi vähän säikkynä, mistä lie johtui. Otti kerran myös kivan sivuloikan lumihankeen, kun säikähti kaukaa kuuluvaa porakonetta. Ja minä roikuin mukana. Sitten se keksi pellolla hypätä olemattoman ojan yli, (joka siis on ehkä kymmenen senttiä syvä ja 30 senttiä levee) jota se ei ikinä hyppää, tuli vähän yllärinä. Ja minä roikuin taas mukana. Päästiin kuitenkin iloisin mielin takasin kotiin ja Pyry takas ulkoilemaan.




Pyry maastoilee kevät 2011

Ensi viikolle ei ole taas mitään erityistä, kuin perus arkea. Kentällä, maastossa ja pellolla.