15. Motivaatio hukassa?

Oho, päivät menee tosi nopeesti, joten ei edes ehdi huomata että postailuväli on viikon. Yritän ryhdistäytyä.

Motivaatio. Motivaatio ratsastukseen, ei sentään koko hevosharrastukseen. Eikä itseasiassa kokonaan ratsastukseenkaan. Oikeastaan vain Pyryllä ratsastamiseen ja nimenomaan kentällä. En tiedä mitä on tapahtunut, liittyykö asia jotenkin siihen, että on tiedostanut sen että Pyry lähtee pian vai mistä on kyse. Mun on ollut koko tammikuun todella vaikea ratsastaa Pyry tasaiseksi, kevyeksi, niin että Herra olisi itse vähän motivoituneempi toimimaan. Tämä voi tietenkin olla niitä Pyryn vaihtelukausia, mitä sillä on ollut kolmen vuoden aikana paljon, että tiettyinä kausina menee tajuttoman hyvin pitkään, yhtäkkiä mikään ei taas toimi ja sitten on siltä väliltä. Mulla vaan ittelläni on ollut paljon enemmän motivaatiota ratsastamaan asiat läpi ja kuntoon, kun on tiennyt, että siitä on jotain hyötyä tulevaisuudessa. Nyt on sellainen fiilis, että ei ole motivaatiota tehdä asioiden eteen niin paljon, kuin ennen kun hevonen lähtee pian. Ja tälläisinä kausina Pyry tarttee just tosi paljon tsemppiä ja kehuja ja asioiden toistamista, jotta se itsekin jaksaa tehdä asioiden eteen töitä ja olla motivoitunut. Motivoituneena Pyry on aivan mahtava, silloin meillä molemmilla on fiilis kohdallaan ja päästään läpi mistä vaan. Tästä esimerkkinä viime kesän kotitreenit esteillä, hypättiin ihan tajuttomia ratoja.

Nyt varsinkin torstaina tuli fiilis, että olisi voinut vaan nousta alas ja jättää siihen. Ratsastin kuitenkin sen verran, että sain Pyryn edes sinnepäin pehmeeksi ja tasaiseksi. Eilen oli taas samallaista tappelua alussa. Kokoajan pitää tehdä töitä ja silti ei tunnu samalta, kuin jokin aika sitten. En tarkoita, että hevosen pitäisi automaattisesti liikkua tasaisesti ja pehmeästi, mutta ennen Pyrynkin kanssa pääsi nopeammin yhteisymmärrykseen asioista. Eilen nyt tappelun jälkeen päästiin kuitenkin loppuakohden parempaan fiilikseen. Ei se edelleenkään ollut ihan sitä mitä haluaisin, mutta Pyry alkoi kuitenkin tehdä itsekin töitä oikeaan suuntaan. Jospa tämä tästä.



Tätä fiilistä etsiessä.

No, jottei nyt ihan negatiivisesksi elämä menisi, niin sitten on tämä toinen yksilö. Nimittäin Herra Pete. Muutama postaus aikaisemmin ihmettelin, miten se pystyy koko ajan yllättämään mut. No se on tehnyt sen taas. Lauantai iltana kiipesin selkään ja kentälle. Alusta asti Pete oli täysin pehmeä, kulki tasaisesti peräänannossa. Olin ihan että what. No ajattelin että kaikki leviää, kun ruvetaan laukkamaan. Laukassa Peten tasapaino ei vielä riitä peräänantoon, mutta mihinkään ei herralla ollut kiire. Laukattiin pitkään rauhassa ja tasaisessa tahdissa. Raviin siirtyessä Petestä tulee yleensä hetkeksi todella kiireinen ja mitä vielä, ei kun Pete päätti taas yllättää. Olin ihan fiiliksissä siitä, miten se alkaa kehittymään. Samalla se on todella outoa, koska olen jotenkin ajatellut että se tulee olemaan aina projekti ja se HeC tasoinen puskaputte. Eipä taida sittenkään jäädä sille tasolle. Odotan innolla kevättä, että päästään taas treenaamaan myös esteitä ja kisoihin.

Eilen jatkettiin edelleen kentällä. Pete ei ollut ihan yhtä tasainen, mutta Peteksi kuitenkin hyvä. Tehtiin paljon laukannostoja, koska ne ovat Petellä vielä vähän heikkoja. Itse nostot olivat aika hyviä, lähti takapäästä ja terävästi. Se mitä tapahtui ennen nostoa onkin sitten toinen juttu, Pete ei meinannut malttaa odottaa käynnissä, vaan olisi halunnut mennä milloin mitäkin askellajia. Se kuitenkin rauhoittui hetken päästä, kun ymmärsi ettei saa laukata, ennen kuin kävelee. Laukka oli edelleen lauantain tapaan rauhallista ja siirtymiset alaspäin olivat ihan hyviä myös. Hyvä Pete!

Ainiin lauantai-iltapäivänä Putet ja puttejen toinen tarhakaveri lähtivät lenkkeilemään, ties missä käyneet kunnes joku napannut kiinni ja vienyt viereiselle tallille, josko olisivat sieltä. Nopeasti kuitenkin saatiin yhteys meidän talliin ja meiltä käytiin hakemassa porukat kotiin. Pojilla ei onneksi ollut mitään haavereita reissuilta, muuta kun hirvittävä jano. Onni onnettomuudessa.

Tänään oli vihdoin lukion viimeinen oikea koulupäivä. Edessä enää koeviikko ja sitten alkaakin "lukuloma" ja ylioppilaskirjotukset. Jei! Puttejen kanssa josko taas lähdettäisi pellolle :)