keskiviikko 8. elokuuta 2012

62. Erikoispostauslista ja ensimmäinen osa

Monessa blogissa toteutetaan erikoispostauksia tälläiseltä listalta ja ajattelin, kun meidän arjessa ei nyt oikeastaan tapahdu mitään ihmeellistä, eikä siitä ole oikein mitään kirjoitettavaa, niin teen tätä pikkuhiljaa. En kopioi listaa mistään blogista suoraan, sillä otan listalle vaan ne aiheet, joista saan tekstiä tuotettua ja ovat mielenkiinoisia!

1. Miksi harrastan ratsastusta
2. Toivelistani
3. Unelmahevoseni
4. Ratsastusurani
5. Omat varusteeni
6. Parhaat saavutukseni ratsastuksessa
7. Elämäni hevonen/hevoset
8. Mieleenpainuvimmat kilpailuni
9. Tärkein ja turhin varusteeni
10. Tavoitteeni ratsastuksessa
11. Hevoseni hyvät ja huonot puolet
12. Näin valmistaudun kilpailuihin
13. Hevosblogeja, joita luen
14. Minä hevosenomistajana
15. Parhaat itsekuvatut hevoskuvani
16. Unohtumattomin hevosmuistoni
17. Tilannekuvia ja kommelluksia



1. Miksi harrastan ratsastusta

Tämäkin tulee nyt kuvattomana, mutta yritän seuraaviin postauksiin väkertää jotenkin kuvia mukaan.
Alunperin aloitin ratsastuksen, koska perheenjäsenet ratsastivat. Olen aina tykännyt eläimistä, joten tavallaan oli itsestään selvää, että tykkään ratsastuksesta. Se, että tekee yhteistyötä monta kertaa itseään isomman eläimen kanssa, oli jo pienenä puoleensa vetävää.

Nyt kun tarkemmin alkaa miettimään, en edes tiedä mikä siinä niin paljon veti puoleensa. Jotenkin ratsastus oli vaan sellanen mikä kolahti. Nykyään se on niin elämäntapa, että ei sitä edes tulisi mieleen lopettaa. Oikeasti en tekisi paljon mitään, jos ei olisi hevosta tai ratsastusta. Rakennan päiväni sen mukaan, mitä Peten kanssa teen ja milloin pitää olla tallilla. Jos menen aamutalliin, niin herään aikaisin ja aamutallin jälkeen päivä menee miten menee. Olen sen verran laiska ihminen aamulla, että yleensä aamutallipäivinä suuntaan myös myöhemmin päivän aikana tallille liikuttamaan Peten. Iltatallipäivinä nukun pidempään ja yleensä käyn vain kerran tallilla, kun liikutan Peten samalla.

Varmaan osa viehätys ratsastuksessa on se, ettei ikinä tiedä mitä tapahtuu. Joka päivä on erilainen, vaikka hevonen edellisenä päivänä olisi mennyt tosi hyvin voi seuraavana päivänä mennä todella huonosti. Kaikki on kiinni siitä, miten itse ratsastaa ja tulee toimeen hevosen kanssa. Aina pitää ottaa huomioon se, että hevonen on eläin, joka reagoi erilaisiin ärsykkeisiin joskus hyvin yllättävälläkin tavalla. Jokainen hevonen on erilainen, ne ovat eri asioissa hyviä ja pelkäävät eri asioita. Se, miten yhteistyö kehittyy ja luottamus syntyy niinkin ison eläimen kanssa on hienoja suuri osa ratsastusharrastusta.

Nyt kun olen asiaa hetken pohtinut, alan vakuuttua, että pää syy, miksi harrastan ratsastusta on todellakin se yhteistyö, mitä tekee elävän olennon kanssa, joka loppupeleissä toimii oman tahdon mukaan. Autourheilussa ajat autolla, jotain voi aina käydä, mutta kaikki on siitä kiinni, mitä itse teet. Auto ei voi yhtäkkiä päättää poistuvansa paikalta tai olla kääntymättä sinne minne sitä käännät. Hevonen päättää itse, mitä se tekee. Jos sitä ei joku asia kiinnosta, ei se sitä tee. Se, että saa hevosen toimimaan miten tahtoo ja yhteistyö on saumatonta ja luottamus huipussaan, se on minkä takia ratsastana ja minkä haluaisin olevan tulevaisuus Peten ja muiden hevosten kanssa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti