Sunnuntaina veljen kanssa ajettiin Jyväskylään käymään ja mukaan tarttui Petelle uusi fleecevuorellinen sadeloimi. Merkkiä en muista, mutta Petellä on samanlainen loimi erivärisenä, joten hyväksi on todettu. Samaisella reissulla mulle tarttui mukaan sadettapitävä takki, jossa on iroittettava toppavuori. Takki on hyvin käytännöllinen, kun se on lämmin ja vedenpitävä.
Samaisena iltana tilasin Hööksiltä edellisessä postauksessa olleet sade- ja toppahousut, sekä Petelle uudet neopreenibootsit, jotka yritän pitää vähän siistimpänä, että olisi kisoihin talveksi siistimmässä kunnossa olevat suojat.
Tiistaina mulla alkoi vihdoin ja viimein koulu, joka tarkoitti meille kentän ja maneesin käyttömahdollisuuden. Joten heti tiistaina lähdettiin taivaltamaan koululle. Matka ei ole pitkä ja tulee ainakin kunnon alku- ja loppukäynnit. En odottanut mitään suurempaa onnistumista, Pete ei ole pitkään aikaan koulun kentällä ollut ja muutenkin varmaan vähän jännittäisi, joten tavoitteena oli vaan rento tutustuminen paikkaan. No aluksi jo Pete teki selväksi, että kentän laidalla naputtava sähköpaimen syö pieniä suomiputteja, jes. Noh kunnioittaapahan ainakin sähkölankoja. Kenttä meidän onneksi oli sen verran iso, että pystyttiin fiksun kokosella alueella treenaamaan ilman paimenen läheisyyttä. Mun yllätykseksi (taas vaihteeksi...) Pete oli alkujännityksen jälkeen todella super! Ikinä ei varmaan ole ollut noin hyvä ja rento. Säilytti tasaisesti tuntuman ja rentoutui ja myötäsi jopa laukassa, eikä vain muutaman askeleen mittaisia pätkiä, mitä on joskus tehnyt, vaan ihan pitkää pätkää tasaisesti. Hyvällä fiiliksellä oli kiva lähteä kävelemään kotiin. Reilu puoltoista tuntia tuli reissun pituudeksi, josta käyntiä n. tunti.
 |
| Pete viime syksynä (mulla kisakamat päällä, kun oltiin Pyryn kanssa kisoissa samana päivänä) |
Keskiviikkona ajattelin, että käydään rento maasto. No maastoon mentiin, mutta rentous oli kaukana. Joka puolella oli vihreitä pieniä miehiä tai kuoppia tai mitä tahansa pelottavaa. Päästiin onneksi hengissä kotiin ja oli matkalla ihan positiivisiakin pätkiä. Kuitenkaan rento "aivot narikkaan" -maasto oli kaukana.
Torstaina taas lähdettiin matkaamaan koululle, tällä kertaa maneesille. En taas odottanut mitään lottovoittoa, vaikka pieni toive takaraivossa olikin. Kunhan vihreä lana pysyi paikoillaan, eikä tallin puolella (pikku ovi maneesista talliin oli auki) tapahtunut mitään ylitsepääsemättömän kiinnostavaa oli hevosen keskittyminen ja ratsastettavuus taas super. Mitään kummallisen ihmeellistä ei tehty, koska ajattelin pitää treenin vielä kivana molemmille (mitä se oikeasti olikin). Tasaisuus ja kuuliaisuus oli taas huipussaan ja myös laukka toimi upeasti. Huh, mikä hevonen. Nyt sitä vasta on pakko ajatella mistä mihin ollaan päästy viime syksystä... Pitäisi saada vertailukuvia tännekin näytille, vaikka se fiilis on kaikista paras, vaikka ulospäin ei yhtä suurelta muutokselta aina välttämättä näyttäisikään.
 |
| Viime hyppykerralta |
Tänään matkamme kävi taas Peten vanhalle tallille hyppäämään. Pidettiin treeni aika nopeana ja esteet suhtpieninä (herranjestas, oon saanut itseluottamukseni takaisin, jee!). Tällä kertaa jo huomasin, miten pieniltä 90cm esteet tuntuivat. Tehtävät ei olleet kovin haastavia, meillä oli kolmen askeleen pysty-pysty linja, josta lävistäjälle pystylle ja siitä toiselle pitkälle sivulle okserille. Peten laukka pyöri kivasti ja odottikin ihan hyvin. Hypyt oli hyvä, samoin paikat. Yhtään puomia ei tullut alas, eikä (KERRANKIN!) räpelletty yhtäkään estettä. Näillä fiiliksillä on tosi kiva jatkaa kohti aluekisarupeamaamme. Ensi viikolla käydään kisafiiliksen hakemiseksi hyppäämässä 80cm ja sitä seuraavalla viikolla onkin jo kuninkaalliset, joihin odotukset nousivat taas vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti