69. Selässä jälleen

Noniin! Lauantaina sitten päätin olevani tarpeeksi terve (toisin sanoen, fiksu olisi edelleen levännyt, mutta kun mulla päätty sairasloma niin niin päättyi myös sairastaminen) ja aamulla oli tarkoitus kiivetä Peten selkään. Huono idea. Tai hyvä idea, miten sen nyt ottaa! Aamu alkoi tappelulla, käytävän sotkemisella ja harjapakin hajottamisella. Pete kun oli viikon kerännyt virtaa, niin olisi joko A. Halunnut ruokaa sillä sekunnilla nenän eteen tai B. Päästä ulos heti. Noh, minä kun päätin että liikkumaan mennään, niin ei siinä auttanut Peten riehumiset. Tosissaan siinä käytävällä seilatessa Pete sitten potkaisi harjapakkia, joka räjähti muutamaan kymmeneen osaan (pakki siis oli jo muutamasta kohdasta halki, kun ollut käytössä ensimmäisellä hoitoponillani Nicolla jo vuonna 2007). Kirosin siinä hetken. Hengitin syvään, yritin itse rauhoittua, josko Petekin siinä rauhoittuisi. Ja hah, se mitään rauhoittunut. Kävi siinä tallin omistajakin ihmettelemässä Peten touhuja, ei nolottanut yhtään. Ajattelin Peten sitten selästäkin räjähtävän käsiin, mutta kun pääsin selkään niin Pete oli kuin mikäkin lapanen. Just joo, ihan normaali hevonen mulla. Mentiin sänkkärillä koulua ja Pete toimi ihan kivasti, vähän oli hakemista loman jälkeen, eikä pohjakaan ollut ihan paras, silti jäi ihan hyvä fiilis.

Pete design!

Lauantaina lähdettiin sitten veljen kanssa Alajärvelle, kun Petelle piti hakea ruokaa. Harmikseni sain tietää, että kauppa josta olin suunnitellut Peten ruoat jatkossa ostaa lopettaa lähi aikoina. Kiva. Nyt sitten näyttäisi siltä, että pitää hakea ruoat Helsingistä tai yrittää jotenkin tilata netistä. Saatiin kuitenkin vielä pellava säkki mukaan, onneksi. Kävin sitten agrimarketissa, tarkoituksena hakea uusi harjapakki. No eihän siellä sitten mitään ollut. Onneksi äiti lupasi tuoda hööksistä samanlaisen uuden, kuin meidän vanha oli, jee! Lohdutukseksi agrimarketista kuitenkin tarttui mukaan uusi hieno heijastinloimi (edellinen on Pyrylle vuonna nakki ostettu ja alkoi olla vähän huonossa kunnossa), väliaikainen harjaämpäri ja Petelle uusi suolakivi. Eihän sitä ikinä voi päästä tyhjin käsin ulos kaupasta.

Uusi hieno heijastinloimi

Sunnuntaina lähdettiin illemmalla maastoon kera uuden heijastinloimen. Pelloilla alkoi olemaan sumua ja siitäkös Pete keksi kivoja mörköjä. Mm. auto, jonka toinen ajovalo on palanut tulee sumusta aivan varmasti syömään pienen suomenhevosen! Ratsastettavuudeltaan Pete oli kuitenkin yllättävän kiva ja möröistä huolimatta selvittiin hengissä kotiin.

Tänään käytiin vajaa puolituntia ravailemassa sänkkärillä ilman satulaa. Pete oli tosi kivan tuntuinen, vaikka meidän seurana olleet kaksi joutsenta aiheutti jonkin asteista kummastumista Petessä, niitä piti välillä vahtia.



Siellä oli joutsenia

 Mulla on tällä viikolla koululla talliviikko, joten olen suurimman ajan koululla. Peten liikutus jää siis aika pikapainotteiseksi, eikä ehditä tällä viikolla maneesille ollenkaan. Toivotaan, ettei sada niin päästäisiin sänkkärillä menemään paljon. Toisaalta ihan hyvä, ettei heti viikonlomalta aloita hurjaa treenaamista. Pitäisi yrittää ensiviikolla päästä hyppäämään joko koululle tai Peten vanhalle tallille. Alustavasti kyselin koulun klipperiäkin lainaan, että saisi Peteltä turkin pois, mutta pitää siitä vielä keskustella.