Viime viikon alku meni aika rennosti valmistautuen torstain estevalmennukseen. Koulullemme tuli siis Kati Mallat pitämään valmennuksia ja päätin kerrankin repästä ja osallistua. Juuri kun lähdettiin tallilta kohti koulua alkoi satamaan lunta/räntää ja kaikkialla oli yhtäkkiä super liukasta. Niimpä luisteltiin maneesille, mutta selvittiin hengissä. Valmennuksessa hypättiin melko pientä, mikä osottautui meille hyvinkin hyödylliseksi. Meillä oli toisella pitkällä sivulla kolmen esteet suhteutettu väli, muistaakseni neljä tai viisi laukkaa per väli. Toisella sivulla oli kaarevalla linjalla pysty -innari. Kolmen esteen innarin jälkeen taas kaarevalla tiellä porttipystylle. Tehtäviä tultiin erikseen. Alotettiin ihan puomeista ja kontrollitehtävistä. Pete vastasi apuihin yllättävän hyvin, vaikka kävi vähän kuumana. Sain hyviä neuvoja omaan ratsastukseen, jonka avulla on hyvä jatkaa eteenpäin. Uudestaan mennään varmasti, kunhan valmennuksia järjestetään taas. Kokonaisuutena en oikein tiedä menikö valmennus hyvin vai huonosti, vai jotain siltä väliltä. Vaikka sain hyviä pätkiä, niin Pete kävi silti turhan kuumana. Nyt vaan siis treeniä lisää. Valmennuksesta on videomateriaalia, mutta suurin osa on kavereiden kameroilla, omani teki kylmäkuoleman. Laitaan siis materiaalia, mikäli saan ne käsiini.
Perjantaina aamulla olikin sitten jo ihan kunnolla lunta ulkona, reipas 20cm. Ensin aurasin ja liukastelin tieni koululle ja sieltä tallille ja tajusin, ettei Petellä ole mitään mahdollisuuksia pysyä pystyssä maastossa. Niimpä päädyin villiintymään ja mentiin tallin ympärillä käyntiä ja ravia PELKÄLLÄ riimulla ja narulla. En ikinä olisi uskonut niin Petellä tekeväni. Vuosi sitten ei mitenkään päin olisi käynyt mielessä tehdä mitään vastaavaa. Pete käyttäytyi aivan järjettömän hyvin ja ravissa jopa rentoutui nopeasti.
Lauantaille olin suunnitellut, että lähdetään maneesille ja juoksuttaisin Peten irtona. Hetken pohdittuani päädyin jäästä ja lumesta huolimatta liukastelemaan tieni sinne. Pete käyttäytyi tosi järkevästi, vaikka yritti vähän ottaa kipinää asioista, joita ei yleensä pelkää. Kuten autot ja traktorit. Selvittiin kuitenkin hengissä, pienten tilsojen saattelemana, maneesille. Päästin Peten irti ja ajattelin sen riehaantuvan täysin. Pete oli ihan tylsä eikä meinannut ensin tehdä mitään muuta kun vähän ravailla. Sain sen kuitenkin spurttaamaan laukassa kerran ja sitten se esittikin ihan järjetöntä ravia hetken. Päädyin ratsastamaan kaikki askelajit läpi, että sain vähän Peteä avuille. Totesin kuitenkin nopeasti sen olevan jo hyvin avuilla. Yllätyin myös siitä, miten sen laukka on oikeasti parantunut myös jo syksystä. Se aika nopeasti rentoutuu ja laukkaa pyöreänä ja kevyenä, varsinkin oikeaan kierrokseen. Vasempaan pitää vielä vähän hakea tasapainoa, mutta kivasti on edetty jo silläkin saralla. Pitäisköhän sitä villiintyä ja mennä koulukisoihin?
Sunnuntaina palloiltiinkin sitten taas oman tallin pihalla ja Pete oli ihan hauska, vaikka mitään en siltä tosissani mitään pyytänytkään. Lumipohjan vähän tasottuessa alkoi se olla vähän liukas, eikä siinä enää pystynyt oikein ravaamaankaan. Sain kuitenkin riittävän pitkän liikutuksen aikaiseksi, jotta voitiin lopettaa.
Eilen Petellä oli vapaa ja tänään mennään varmaan taas pihassa. Pitäisi nyt päättää, että odotanko että lumet sulaa (mitä luvataan ja ei luvata) ja olla kengittämättä uuteen kenkään vai soitanko kengittäjän laittamaan hokkeja alle. Petehän on ihan muutama viikko sitten kengitetty, enkä viitsisi ihan nyt heti laitattaa uudestaan, sillä kun muutenkin on huonot kaviot, niin mitähän ne tykkäisi parin viikon kengitysvälistä. Noh pitää katsella.
 |
| Kunnon hankia odotellessa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti