16. Erikoispostaus: Elämäni hevoset

Mulla on näin koeviikon kunniaksi ylimäärästä aikaa, niin ajattelin muistella elämäni aikana mukana olleita tärkeitä hevosia.

Ensimmäinen tärkeä hevonen, tai itseasiassa poni, oli Husön ratsastuskeskuksen tuntiponi Nico. Ratsastin Nicolla tosi pitkään joka tunti, paitsi estetunnin, kun Nico ei enää hypännyt.

Nico oli todella vauhdikas ja menevä poni, jolla oikeasti aina riitti energiaa mennä. Vuoden 2006 joulun jälkeen aloin kuitenkin olla Nicolle jo vähän turhan iso, niin en sillä saanut enää mennä. 17.2.2007 kuitenkin aloin hoitamaan ponia, loppujen lopuksi kävin kolmesti viikossa hoitamassa sitä.

Nico oli hoidettaessa vähän hapan, mitä kyllä en huomannut ikinä, koska sen luonne ja asenne mua kohtaan muuttui aika nopeasti. Nico oli paras :)

Nico oli mulle todella todella tärkeä ja jos se olisi mahdollista saada takaisin mun elämään, en harkitsisi sekuntiakaan. Kesällä 2009 se myytiin kuitenkin Husöstä muualle (silloin mulla oli jo Pyry) ja nykyistä paikkaa en tiedä, se on muutamassa kodissa käynyt tässä välissä.

Nicon rinnalle 2007 syksyllä tuli keväällä Husöön muuttanut ja kesäleireillä mut vallottanut poni Prinssi. Prinssi oli muuttanut esteponin elämästä tuntiponiksi ja sopeutui alusta asti vähän huonosti hälinävaltaiseen talliin. Hoidin Prinssiä vain kerran viikossa. Prinssi kuitenkin rauhoittui ja oli todella kiltti hoitajiaan ("tutut ihmiset") kohtaan ja oikeanlaisella pelottomalla asenteella pääsi pitkälle Prinssin kanssa.

Prinssi on edelleen Husössä, mutta sen hoitamisen jouduin lopettamaan, kun lopetin keskiviikkoisin käymisen Husössä Pyryn tulon takia helmikuussa 2009.

Jossain vaiheessa yhden todella huonosti menneen tunnin jälkeen joskus päätin että nyt riittää, opettelen ratsastamaan. Kyseinen poni jolla tunti oli mennyt huonosti loppujen lopuksi vei mun sydämen. Rivaldo tai tutummin Ripa. Siinä ponissa oli vaan sitä jotain. Se heitti viikossa ainakin viisi ihmistä ainakin kaksi kertaa alas. Se veti päätä alas, oli vahva edestä ja vähän sellainen... Ripa! Siinä kuitenkin oli vaan jotain.

Menin todella pitkään Ripalla, kunnes se joutui lomalle temppujensa takia. Kun se tuli takaisin tunneille, ehdin mennä sillä vain pari kertaa, kunnes se sitten lopetettiin. Tipuin Ripalta muutaman kerran, kerran päälleni ja monta kertaa oli lähellä. Silti olisin ollut täysin 100% valmis ostamaan sen ponin, jos tilaisuus olisi vaan tullut.

No 2009 helmikuu mullisti sitten elämäni lopullisesti. Sieltä monien vaikeuksien kautta koppiin saatu hevonen sitten tuli. Odotus oli ollut pitkä, mutta siinä se sitten oli. Pyry. Tätä tuskin tarvitsee sen enempää valottaa?

2006 eteenpäin kesähepat Jetti ja Pete varsinkin kesällä 2009 ovat kuuluneet tärkeisiin ja ainakin ratsastusuraa parantaviin hevosiin. Jetti on opettanut paljon omalla tavallaan, sillä oon mennyt ekoja kertoja yksin, ilman opetusta ja ekoja kertoja yksin maastossa. Muutenkin olen monena kesänä sillä ratsastaneena oppinut siltä ratsastuksellisesti paljon. Ja Peteä tuskin tarvitsee Pyryn tapaan edes perustella!

Näiden lisäksi on tottakai kuulunut muutama muukin Husön tuntihevonen, kuten esimerkiksi Aida ja Anja. Molemmat olleet "vakkariheppoina", kun vielä kävin tunneilla.

Aida



Anja











En kertonut tarkemmin Petestä tai Pyrystä, koska mulla on suuri suunnitelma niiden tarinoiden varalle ;)