Eilen päätin sitten sysätä kurkkukipuni hetkeksi syrjään ja hypätä Peten kanssa. Kentälle rakensin ihan vain kolme pystyä, joista sai ihan hyvän radan. Hetken hyppytauon jälkeen ajattelin aloittaa ihan helpolla, kun en tiennyt mitä pommia odottaa. Kentälle kävellessä Herran ilme kyllä muuttui, muttei mitään sen enempää. Odotin ryntäämistä, kaahottamista ja kuuntelemattomutta.. ja mitä vielä, ei mitään ongelmia. Pete käyttäytyi täysin selväpäisesti, laukkasi oikeaan kierrokseen jopa hevosmaisesti ja VAIHTOI LAUKKOJA! Siis mitä ihmettä? Petellähän siis on vielä vaiheessa laukan vaihto esteen päällä. Lähes poikkeuksetta se vaihtaa edestä kyllä, mutta takajalat jäävät ristilaukalle. Tämän takia sillä on kyllä todella vahva ristilaukka, saattaa irtonakin laukkailla pitkiä pätkiä vaihtamatta laukkaa, kun ei koe sitä tarpeelliseksi. Siis tosi kiva. Laukanvaihtamisen lisäksi mentiin vain kerran ohi, mikä oli kesällä suuri ongelma, kun ei oltu ihan yhtämieltä ylimenemisestä. Petellä oli tapana valua ohi esteestä, jos ei tuonut suorana. Nyt se on alkanut taas hypätä myös vinosti, mutta isommilla esteillä se ei anna ihan kaikkea anteeksi. Hyvä niin. Eilinen valuminen oli ihan oma vika, jäin vähän palloilemaan huonon lähestymisen jälkeen ja tunsin jo kaukaa että valuu ohi.
Mutta sen enempää selittämättä, video kertoo paljon enemmän, joten kuunnelkaa kauniit äänitehosteeni:
Tosiaan mulla on tapana jutella hevoselle hypätessä, kehua käskeä ja pyytää odottamaan. Molemmilla Puteilla tämä on todettu toimivaksi, mutta kuulosaa kisoissa varsinkin varsin hauskalta.
Peten jälkeen lähdettiin Pyryn ja kavereiden kanssa maastoon. Mentiin kaikki ilman satulaa, ravailtiin paljon ja laukattiin vähän. Pyry oli ihan innoissaan, kun sai olla johtohevosena.
Tällä viikolla ei taas ole sen kummempaa näköpiirissä Puttejen osalta, mutta itse lähden perjantaina juhlimaan koulun loppumista abiristeilylle, jei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti