18. Puolikuntoinen

Mä en ole ikinä kipeä. Olishan se siis pitäny arvata, että kun ylioppilaskokeet lähestyy ni saan jonkun sata eri kiputilaa. Eli tosiaan vasen ranne vähän rajottaa tekemistä, kurkku ihan tajuttoman kipeä ja mitäs kaikkea vielä. Tästä voi siis arvailla, että Pojatki ollu vähän rennommalla käytöllä.

Viikko on kuitenkin ollut ihan jees, ennen mun sairastumista. Pyry on ollut tosi kiva. Sain sen vihdoin ratsastettua sellaseks, kun halusin ja sen lisäks saatiin aikaseks vihdoinkin lähteä PULKKARATSASTAMAAN! Pyry oli enemmän, kuin innossaan. Se on juttu mistä se tykkää ja jos pulkkailijat tippuu kyydistä, pitää olla tosi nopeesti takasin kyydissä, sillä kyyti ei välttämättä odota. Pyry on niin fiiliksissä, että alkaa usein steppailemaan, hyvin epäpyrymäisesti. Se ei kuitenkaan sekoa mitenkään sen enempää tai lähde käsistä, vaan on koko ajan hallinnassa, mikä on tietenkin turvallisuussyistä ihan must. Ajattelin tossa, että voisi ehkä kokeilla, mitä Pete sanois pulkasta. Luultavasti ei muuta, kuin että jarrut saattaisi olla vähän hukassa.



2010

Tänään olikin alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus päästä Petellä hyppäämään, kun meidän kenttä oli siinä kunnossa että pystyy hyppäämään ja vihdoin pakkaset lauhtui, mutta päätin sitten parannella oloani, etten kuolisi ensiviikon kirjotuksiin. Harmittaa sikana, koska odotus päästä hyppäämään on kova. Viime hyppykerrasta on jo sen verran, että pikkuhiljaa pitäisi saada rutiinia takaisin ajatellen kisoja.

Kisoista tuli mieleen, että meidän kisakausi jää vähän lyhyeksi, painottuen kevääseen ja toivottavasti myös Suomenhevosten Kuninkaaliisiin, jotka ovat kauden päätavoitteena Peten kanssa. Pyryn kisat jäävät todennäköisesti nyt välistä, että saan Petelle tarpeeksi kisoja alle.


Putet tarhaili tänään hetken kahdestaan, kun kaverit oli hyppäämässä :)

Ensiviikolla on siis tosiaan taas rankempaan treeniin palautumista, kunhan saan itseni taas terveeksi ja vihdoin, sään salliessa, hyppäämistä!