20. Erikoispostaus: Pete ja vuosi täyteen

Tosiaan, tasan vuosi sitten, 20.2.2011, ostettiin Pete. Kerron nyt kuitenkin meidän koko tarinan, alkaen vuodesta 2007. Oikeasti näin Peten ensimmäisen kerran jo 2006, kun kävin ensimmäisen kerran Peten omistajan tallilla ratsastamassa. Se oli ensimmäinen kesä, kun sain palkaksi serkun hoidosta ratsastustunteja Peten tallilla. 2006 kuitenkin päädyttiin vähän rauhallisempaan ja tasaisempaan kyytiin, kuin Peteen.

2007 kesällä sain kuitenkin päättää, tuttu tapaus vai vähän haastavampi Pete. Pakko mainitä tähän väliin, että olin oikeasti ratsastanut silloin jo reilusti yli viisi vuotta. No minä sitten haasteitapelkäämättömänä sanoin että Pete tietenkin. Pete katsoi söpösti karsinastaan valkoinen tukka silmillä. Ehkä se oli se ratkaseva päätös, minkä takia vuosia myöhemmin Pete päätyi meille. No mitään aavistamatta nousin sitten selkään ja kaikki alkoi ihan hyvin. Ravia mentiin tosin kovaa, hiljempaa jos antoi vaan pitkät ohjat ja rapsutteli. Mutta sitten Pete tajusi, ettei mulla ole mitään mahdollisuuksia, jos se haluaa päättää suunnan. Niimpä se vei mua ihan mihin halusi, onneksi se oli kuitenkin perusluonteeltaan niin kiltti, että vain käynnissä. Voitte kuvitella sitä häpeän määrää, mikä mun sisällä nousi, kun hevonen vie mua käynnissä ihan mihin se halusi; keskelle kenttää, mutkitteli, käveli sinne sun tänne, varsinkin kun on ratsastanut pidempään. No loppujen lopuksi päädyttiin sitten liinan päähän ja lopputunti menikin ihan hyvin. Samana kesänä myös hyppäsin ekan kerran Petellä, tosin vähän kontrolloidummissa olosuhteissa, kun ei menty ihan Peten tahdon mukaan..



2007 vuodelta ei kuvia, tämä 2009

2008 menikin sitten jo paljonpaljon paremmin. Ei menty enää niin päättömästi, vaikka Petelle ominaisesti varmasti vähän reippaasti. Sinä kesänä menin myös useamman kerran, kuin vain kahdesti Petellä. Useamman kerran koulua ja kerran esteitä. Esteet sujuivat jo paremmin, vaikka edelleen kiihdyteltiin esteille 

2008 estekerta

2009 onkin sitten se mullistava vuosi, minkä jälkeen opin oikeasti ratsastamaan ja ymmärtämään Peteä. Olin koko heinäkuun töissä Peten tallilla. Siivosin kolme karsinaa (eli kaikki), tein milloin mitäkin muita juttuja tallilla ja ratsastin keskimäärin kaksi hevosta päivässä, joista aina yksi oli Pete. Hypättiin myös, mikä meni jo huomattavasti paremmin, kuin vuosi aikaisemmin.

Kuukauden jälkeen mulla oli todella vahva side Peteen, vaikka se olikin "viimeinen kerta", kun Petellä menin. Mulla oli silloin jo Pyry ylläpidossa, joten reissut Keski-Suomeen vähentyivät huomattavasti, eikä niillä ehtinyt enää katsomaan Peteä ja muita. Monta kertaa piti käydä kattomassa, mutta se sitten aina jäi.

2011 tammikuussa sitten huomasin ht.netissä tutun naaman, kun selailin tylsyyksissäni myyntihevosia. Pete oli laitettu myyntiin. Silloin tosiaan puoliksi vitsillä heitin äidille, että ostetaan ja yhtäkkiä olinkin tehnyt omistajalle tarjouksen, jonka omistaja hyväksyi. Niimpä ajettiin wanhojen tansseja seuraavana päivänä Keski-Suomeen ja 20.2 Peten tallille. Ei mennyt kauaa, kun löysin itseni menemästä täysiä maastossa. Se oli ehkä maailman oudoin koeratsastus. Olisi saanut tapahtua jotain todellatodella suurta, ettei Peteä olisi ostettu. Tavallaan oli se jo päätetty että hevosettomana, ei kotiin palata, mutta se koeratsastus. Herranjumala. Jos sen perusteella olisi hevonen pitänyt ostaa, olisi Pete jäänyt ostamatta. Tunsin kuitenkin Peten sen verran hyvin, että tiesin sen olevan vaan päivästä, maastosta, energiasta ja Peten maastokäyttäytymisestä kiinni. Hevonen vei mua kun märkää rättiä ja pysähtyi vasta metsänreunaan. En silti epäillyt hetkeäkään, eikö siitä papereita kirjoitettaisi.



Oma 20.2.2011

Pete jäi kuitenkin asumaan vanhaan talliin ja seisoikin sen takia aika paljon. Keväällä sitä kuitenkin kävivät tutut tytöt liikuttamassa muutaman kerran viikossa, ylläpitämässä jotain kuntoa. Petellä on myös tapana alkaa pelkäämään KAIKKEA, kun sillä on liika energiaa. Kävinkin sitten koko kevään harvoin viikonloppuja Peten luona. Treenaaminen oli todella hajanaista ja sen takia edistymistä ei tapahtunut.

Kesäkuun alussa lähdettiin sitten Rautalammille leirille, joka lähensi meitä ja paransi todella paljon meidän yhteistyötä ja sidettä. Opittiin paljon asioita toisistamme ja ratsastuksellisesti kehityimme isoin harppauksin.

Heinäkuussa kehityttiin sitten taas lisää, kun olin pari viikkoa yhtäjaksoisesti Peten luona. Sen jälkeen oli fiilis, ettei halua lähteä ollenkaan kotiin. Jo silloin kasvoi idea päänsisällä Peten siirtämisestä, mutta mitään varmaa ei ollut. Kuitenkin abivuosi ja kirjotukset lähestyivät. Pete vaan oli niin paras, että harmitti suuresti jättää se Keski-Suomeen, kun ei päässyt tekemään yhtäjaksoisesti. Heinäkuun lopussa hypättiin myös meidän eka metrin este.

Syyskuun alussa kävin sitten viimeisen kerran Keski-Suomen viikonloppureissulla Peten takia, kun päätettiin se sitten syyskuun aikana siirtää. Syyskuun alussa tuli ensimmäisen kerran Peten selässä oikeasti se wou-fiilis, kun se yllätti todella paljon koulua mentäessä.

Tosiaan syyskuun puolessa välissä sitten ajeltiin hakemaan Pete ja ajeltiin takasin vielä samana päivänä. Peten alku Helsingissä oli katastrofaalinen ja meinasin jo vaipua epätoivoon. Pete oli niin paljon Pyryn perään, että tuli suuria ongelmia ratsastaa Pyryä, kun Pete juoksee päättömästi laitumella. Muistan yhden aamun, kun oltiin lähdössä Pyryn kanssa kisoihin. Pete jäi huutamaan ja juoksemaan päättömästi laitumelle. Olin ihan varma, että se tulee läpi. Siellä se kuitenkin odotti, kun tultiin takasin.

Viikon sisään Pete kuitenkin rauhoittui ja yhteistyö alkoi parantua joka osa-alueella. Luottamus on kasvanut aivan tajuttomasti. Sellainenkin pieni asia, ettei joudu juoksemaan hevosen perässä tarhassa on yksi ilon asia nykyään.

Eniten Pete on kuitenkin kehittynyt tammikuun alusta lähtien. Silti meidän kehittyminen jatkuu edelleen ja odotan innolla mihin asti päästään, niin este- kuin koulupuolella. Ja varsinkin meidän välisen suhteen kanssa, kun opin lähes joka päivä Petestä jotain uutta ja se yllättää mut aina uudestaan ja uudestaan, se saa mut tykkäämään Petestä koko ajan enemmän ja enemmän.