25. Erikoispostaus: Kolme vuotta takana ja vain muutama kuukausi jäljellä..

Tosiaan 1.2.2009 ajettiin äidin kanssa Lohjalle minun elämäni ensimmäiseen koeratsastukseen. Suokki, jota oltiin menossa katsomaan, oli tuttujen hevonen ja siitä ei tiedetty oikeastaan mitään (millanen oli ratsastaa, miten käyttäytyi). No Lohjalla odotti karvainen ja pyöreämahainen ruuna, joka oli todella söpö. Omistaja ratsasti hetken ja sen jälkeen kipusin selkään. Hevonen tuntui todella isolta, kun olin silloin vielä Husössä käyvä poniratsastaja. Se oli kuitenkin todella kiltti ja teki kaiken, mitä pyysi. Menin hetken sileällä ja hyppäsin pari ristikkoa. Intoa löytyi, mutta paikat oli täysin kateissa. Kentältä lähdettiin sitten maastoon, missä mentiin täysiä. En pyytänyt mitään, mutta hevonen kertoi että tässä aina laukataan. Se pysähtyi kuitenkin, kun sitä pyysin. Autoon istuessani sanoin äidille, että "ton mä haluan". Niimpä alkoi tallipaikan etsintä ja armoton odotus.

14.3.2009 neljän tunnin lastausoperaation jälkeen pihassa sitten olikin Valko-Pyry, jonka kanssa on siitä asti touhuiltu. Ensimmäinen kevät ja kesä meni aika pitkälti tutustuessa. Tuli tutuksi ne jee-fiilikset, mutta myös se fiilis, kun mikään ei toimi ja mistään ei tule yhtään mitään. Kunnon kasvatus alkoi pitkälti nollasta, kun Pyry oli seisonut pitkään ennen meille tuloa. Tästä johtuen maha oli Pyryksikin iso..

Kesäkuussa suuntasimmekin sitten Husöön leirille yhdessä. Leirillä ei oikeastaan kehitytty sen enempää, mutta saatiin ensimmäinen kisakokemus. Huima 60cm esterata ja toinen sija.

Syksyllä sitten päädyttiin ekoihin "oikeisiin" kisoihin, seurakoulukisat Husössä. Luokkana HeC. Kisat meni oikein hyvin (silloisen mittakaavan mukaan) ja kotiin tultiin punaisen ruusukkeen kanssa.

Seuraava vuosi kisailtiinkin satunnaisesti Husön seurakisoja ja kotona treenattiin ehkä vähän enemmän tosissaan. Ostettiin kotiinkin kunnon esteet, että päästään niitä treenaamaan.

Viime talvi sitten jäi sileällä treenaus aika vähille, kun meillä oli pitkään kenttä lumen peitossa. Liikutus tapahtui suurimmaksi osaksi siis pelloilla (kunnes lunta oli liikaa), maastossa ja käytiin maneesilla hyppäämässä. Joten, kun kevät tuli, oltiin kisakunnossa. Aluksi ajattelin että aktivoidutaan kiertämään seurakisoja. Muutamat seurakisat käytiin hakemassa puhtaita ratoja, Eriknäsistä kaksi voittoa. Pyry alkoi vaan olemaan siinä kunnossa, että 80cm alkoi olemaan vähän pieni. Siitä matalammista puhumattakaan. Kotona kuitenkin hypättiin metrin ratoja, usein jopa yli. No kevään viimeisissä kisoissa Husössä mulle sitten kaupattiin aluelupaa ja vihdoin siihen sitten päädyin. Niimpä meidän ekat aluekisat oli heinäkuussa Husö Jump. Perjantaina mentiin 80 ja 90. Tulokset ei ollut puhtaita, mutta olin silti hyvin tyytyväinen.

Seuraavaksi suunnattiin Laaksolle SeaHorseWeekin, mistä tulokset edelleen samat virheelliset, jolloin en enää ollutkaan niin tyytyväinen. Turhat kaksi kieltoa (molemmissa luokissa yksi) ja pari puomia alas. Todella epätyypillistä Pyryä. Ajattelin että nyt tuli joku kaava meidän aluekisoihin...

Treenattiin sitten edelleen ahkerasti, tavoitteena puhtaat Suomenratsujen kuninkaalisista. Ihan mahtava tapahtuma, oltiin perjantai ja lauantai siellä.. Perjantaina 85cm todella hyvä rata, ja jätän viimeisen esteen ratsastamatta, Pyry tulee juureen ja ottaa alas. No 90cm ajattelin että petrataan. Päästiin hyppäämään derby-kentälle, joka oli tosi siistiä. Ajattelin, että näytän kaikki erikoiset esteet. Edellinen ratsukko hylättiin, niin jäi yksi este näyttämättä. No, mitä kävi? Siihen stoppi... ja toinen. Hylätty. Olin vähän aikaa että mitä ihmettä.. Lauantaina ajattelin petrata. 85cm hiekkakentällä. Pyry oli ihan fiiliksissä, käännän yhdelle esteelle liian tiukasti ja valuttiin ohi. Loppurata puhtaasti. Rikottiimpa kaava, saatiin hieno kokemus, mutta suorituksina itselle taas pettymys.

Syksyn aikana käytiin sitten vielä kahdet aluekisat ja yhdet seurakoulukisat. Tyydyttiin kuitenkin treenaamaan kotona ja valmistautumaan seuraavaan kisakauteen. Kisakauteen, jota me ei tulla yhdessä ikinä suorittamaan. Syksyn aikana koettiin monia ahaa-elämyksiä. Sileällä työskentely tasottui ja molemmilla oli kivaa, esteitä hypättiin ihan tajuttoman sujuvasti ja korkeus sen kuin kasvoi. Ajattelin, että me näytetään kaikille vielä. Suunnittelin, että metri, mahdollisesti kymppi, on aivan realistinen tavoite. Metri piti alottaa jo keväällä kisoissa.

Tää talvi on mennyt kiireisesti. Välillä ei voimat vaan riitä kahden hevosen liikuttamiseen, tallitöihin ja lukioon. Tunnollisesti oon kuitenkin molemmat hevoset hoitanut ja liikuttanut, mitä nyt välillä vähän kevyempiä jaksoja on. Lukio sitten hoituu loppuun jos on hoituakseen (ei kyllä mä jaksan vielä nää kolme vikaa koetta, ehkä..). Tammikuussa kaikki suunnitelmat meni kuitenkin totaaliuusiks, kun selvisi ettei Pyry lähde mun mukaan Keski-Suomeen, vaan jää etelämmäks. Siitä asti jotenkin oon työntänyt Pyryä kauemmaks musta ja liikuttanut vähemmän tosissaan, viime aikoina vaatimatta oikeestaan mitään enempää.

Nyt on siis meillä edessä enää kaksi ja puoli kuukautta yhteistä matkaa. Suunnitelmissa on edelleen rennosti hyvällä mielellä liikkua ja odotetaan, että päästään hyppäämään, siitä me molemmat tykätään. Olin jo ehtinyt suunnitella vaikka mitä meidän tulevaisuuteen, "harmaannutaan yhdessä" -meiningillä, vaikka tiesin, että tää on toinen vaihtoehto siitä, mitä tulee tapahtumaan. Tavallaan tää loppu ei tullut myöskään yllätyksenä, mun täytyy nyt vaan olla se osapuoli, jonka pitää osata päästää irti.

Jottei nyt ihan negatiiviseks menis, niin ajatellaan positiivisesti, meillä on vielä se kaks ja puol kuukautta aikaa nauttia toisistamme ja sitten vasta jatketaan eri suuntiin. Pyrde mies on hieno ;)