torstai 10. toukokuuta 2012

45. Luottamuksen voittamisesta

Ajattelin kirjoittaa tämän päivän treenin innoittamana teille siitä, mitä Peten luottamuksen voittaminen mulle merkitsee.

Petehän ei ihan jokaiseen ihmiseen luota (tai luottaa, ei siis pelkää ketään tai muuta, mutta se miten käyttäytyy eri ihmisten kanssa eroaa..), tämän sain kokea silloin, kun Pete asui Keski-Suomessa. Emme päässeet suhdettamme vahvistamaan ja usein joutuikin monista asioista keskustelemaan ja joskus jopa tappelemaan. Esimerkiksi tarhasta hakeminen oli usein yhtä tappelua. Saatoin juosta reilun vartinkin Peten perässä tuloksetta. Pete on sen verran kiinnostunut... tai oikeastaan laiska... että päästää ihmisen ihan jopa metrin päähän itsestään ja sitten lähtee ravailemaan karkuun. Juoksee reilun kymmenen metrin päähän ja jää odottamaan. Tämä on erittäin turhauttava tapa, koska ehtii jo uskoa että voitti, mutta eipä todellisuudessa voittanutkaan. Ongelmaa lähdin ratkaisemaan ruuan avulla. Herra on sen verran suomenhevonen, että ruoka kelpaa aina ja antoikin sata kertaa nopeammin ruuan avulla, kun ilman. Ei aina välttämättä heti ruuankaan kanssa, mutta huomattavasti nopeammin kuitenkin. Nykyään ongelmasta on suurimmaksi osaksi päästy. Aamupäivisin on vaikeampi saada tarhasta kiinni, jolloin usein varaudunkin ottamalla suosiolla ruokaa mukaan.

Tarhasta hakemista kaurakauhan kanssa viime syksynä

Toinen ongelma oli irtona juoksuttaessa kiinni saaminen, vähän samanlaatuista, kuin tarhasta hakiessa, mutta kentällä Pete ei kuitenkaan päästä edes lähelle. Tuskastuttavin muisto on viime kesäkuulta, kun herra juoksi kirjaimellisesti puoli tuntia kentällä antamatta kiinni. Olin muka niin pelottava, ettei kiinni voinut antaa. Istuin kentän keskellä luovutettuani ja mietin miten saan herran kiinni. Päädyin ruuan hakemiseen ja kun tulin takaisin kentälle, niin siinähän herra kiltisti odotti portilla sen näköisenä, ettei mitään pahaa olisi tehnytkään. Syksyllä vielä oli alussa samallaisia ongelmia Helsingissäkin, mutta niistä päästiin melko nopeasti eroon.



Iso merkitys mulle kuitenkin on sillä, että Pete toimii maastakäsin paremmin nykyään. Ennen oli vähän nyhväke, eli käveli ihan taluttajassa kiinni. Ei rynninyt päälle ja käveli ihan rauhallisesti, mutta ihmisessä oli vaan pakko kävellä kiinni. Nyt ollaan saatu hajurako tavaksi, mikä on hyvä kun ei koko ajan tarvitse nilkoille astumista pelätä. Samoin kentällä irtona seuraaminen on mulle tärkeetä, Pyry aikoinaan alkoi todella nopeasti seuraamaan ja sen kanssa tehtiin vaikka minkälaisia seuraamisharjoitteita. Peten kanssa syksyllä sain työstettyä sen, että käynnissä voi seurata. Meni kuitenkin pitkään niin, että jos yritin juosta, niin herra kaikkosi paikalta. Nyt vihdoin kuukauden sisään Pete on oppinut myös ravaamaan perässä.

Ollaan Peten kanssa molemmat niin päättäväisiä, että viime keväänä saatiin aika tappelut aikaan, kun keskusteltiin peruuttamisesta. Mä olisin halunnut peruuttaa ja herran mielestä en ollut johtajan paikalla, joten ei oltaisi peruutettu. Siinä sitten aikamme tapeltuamme päädyimme siihen tulokseen, että on paljon kivempi peruuttaa nätisti hetki ja sitten jatkaa muihin tehtäviin. Kyse ei ollut Peten osaamattomuudesta, kyllä se nyt peruutusavut osasi, se vaan halusi olla erimieltä. Meni pitkään niin, että peruutukset piti suorittaa yksittäisinä, eikä niitä voinut toistaa useinkaan. Nyt kuitenkin on saatu luottamus pelaamaan niin, ettei peruuttamisestakaan tarvitse keskustella, vaan se hoituu myös maastakäsin, kun seison Peten edessä ja pyydän peruuttamaan.



Peten luottamus on mulle todella tärkeää, koska se helpottaa kaikkea toimimista. Pete on mulle myös enemmän ystävä ja työpari, kuin esimerkiksi kisatarkoitukseen. Meillä ei kuitenkaan mitään välttämätöntä kisatavotteita ole, vaikka molemmat kilpailuhenkisiä ollaankin. Käydään vaan omaksi iloksi kilpailemassa. Nyt viikon sisään Pete on myös alkanut hörisemään aina mut nähdessään. Se kertoo paljon meidän parantuvasta suhteesta, ihan niinkuin se ymmärtäisi mun olevan nyt vaan sitä varten. Se myös nykyään tulee vastaan tarhan portille, kun pyydän. Jännittävää nähdä, mihin asti meidän suhde kehittyy, kun nyt viime aikoina Peten käytös on muuttunut noin paljon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti