40. Voittaja -fiilis!

Tänään päätin kohdata okseri pelkoni ja rakensin kentälle okserit molempiin suuntiin ja kavaleteilla pikkupystyn keskelle, että saan suunnan sujuvasti vaihdettua. Otin verkkahyppyjä kavaletille ja ristikolle. Laukka pyöri tänään älyttömän hyvin, myös heikompaan (vasen) suuntaan. Pystyin pidentämään ja lyhentämään laukkaa, sekä laskemaan oikeasti tahtia. Joskus, varsinkin huonoina päivinä, laukka on ajoittain suoraan sanottuna räpellystä. Osaksi varmasti johtuen Peten vielä huonohkosta tasapainosta ja osaksi esteinnosta.

Alotettiin todella pienestä, n. 40cm okserista. Olin esteitä rakentaessani tehnyt toisesta okserista n. 140cm korkean, ihan vain jotta vertailukohde, 40cm okseri, näyttäisi pieneltä. Todellisuudessa olisi se näyttänyt joka tapauksessa pieneltä. Pete kuunteli todella hyvin ja pääsinkin hyvään fiilikseen nopeasti ja sain korkeutta nostettua hyvää tahtia, ennen kuin Pete väsyi. Tavotteena oli ottaa paljon toistoja, yksinkertaisia hyviä hyppyjä ja saada korkeutta nostettua tarpeeksi.

Alusta asti laskin kolme viimeistä askelta ennen estettä, olen näin tehnyt joskus Pyryn kanssa, jos on kieltänyt. Hahmotan ponnistunpaikan paremmin ja saan hevosen rohkaistua hyppyyn. Tällä kertaa rohkaistava ei ollut hevonen, vaan minä itse. Pete kuunteli kiltisti ja käyttäytyi järkevästi. Pari kertaa se päätti viime hetkellä muuttaa mun määräämää ponnistuspaikkaa, mutta ei radikaalisti. Näillä kerroilla vaan ei jostain syystä tasapaino riittänyt lähteä hyppyyn niin kuin minä olisin halunnut, oikein siis Peteltä korjata parempaan paikkaan.

Mun jännitys oli melko hallinnassa, varsinkin oikeaan kierrokseen. Sitten kun mun olisi pitänyt hypätä vasempaan kierrokseen 90cm korkea okseri, mikä ei Petelle ole iso, eikä yleensä ole mullekaan ollut iso, alkoi vähän jännittää. Hengittelin sitten hetken ja lähdettiin esteelle. Ongelmitta päästiin yli ja useampaan otteeseen. Otin vielä muutaman hypyn molempiin suuntiin ja lopetettiin siihen, kun jäi hyvä mieli.

Askel lähempänä taas ollaan esteistä nauttimisesta. Hauska ajatella, että olen viime syksynä hypännyt 110cm ratoja kotona Pyryn kanssa ilman minkäänlaista ongelmaa, myös 120cm oksereita ja nyt kehitän 80cm oksereista kammon. Noh, eiköhän me tästä yli päästä. Alla on kuitenkin esteistä rakastava, varma hyppääjä, joten siltä kannalta ongelmaa ei ole, kunhan mun korvien väli vaan saataisi nyt kuntoon. Päätin nyt, että mennään viikonloppuna myös 80cm ja ratsastan vaan jokaiselle okserille laskien kolme vikaa askelta. Jos alkaa menemään holtittomaksi, niin jätetään mielummin kesken. Mennään kuitenkin alle pienempi rata, niin saadaan kunnolla verkattua myös oksereita. Ja sunnuntailta jälkiviisaana, verkataan kunnolla ja ajatuksen kanssa.

Pyry sai tänään juosta irtona ja päädyttiinkin hyppäämään pikkuristikkoa, minä ensin ja Pyry hölkkäsi perässä. Rapsuttelin sitten kentällä sitä hetken ja pääsi sitten vielä tarhaan hetkeksi. Outo ajatella, että kolme päivää lauantaihin ja sitten se on ohi. Huomenna varmaan mennään sen kanssa maastoon, torstaina varmaan hypätään jotain ja perjantaina mennään luultavasti jotain helppoa koulua. Sen lisäksi perjantaina on luvassa kamojen pesutalkoot ja myös Pyry itse joutuu suihkuun ja siistittäväksi, kamatkin pitäisi pakata loppuun. Lauantain aikatauluista ei ole vielä mitään tietoa, joten olen varmaan aamu seitsemältä tallilla ja lähdetään pitkälle maastolle, ihan kahdestaan.