48. Kahlaamista ja hyppyjä

Perjantaina, kun pääsin Keski-Suomesta kotiin kävin irtojuoksuttamassa Peteltä ylimääräset energiat pois. Pikkasen oli energiaa kertynyt parin päivän aikana, mutta suurimman osan se juoksi hyvin pois.

Lauantaina lähdettiin Husöön maastoon pitkästä aikaan. Mentiin metsän kautta, missä Pete välillä vähän yritti mennä lujaa, mikä ei oksista johtuen ollut mulle se paras vaihtoehto. Päästiin kuitenkin turvallisesti Husöseen asti. Siellä sitten hypättiin vähän maastoesteitä, kunnes ratsastuskoulun tuntilaiset tulivat hyppäämään. Pete hyppäsi oikein nätisti ja oli koko ajan hallinnassa, vaikka odotin vähän muuta. Lähdettiin sitten maastoesteiltä kohti meren rantaa, jossa ajateltiin käydä vähän kattomassa, mitä hepat sanoo merivedestä. Ajattelin, että Pete vetää samantien liinat kiinni, eikä edes harkitse mereen menemistä, meressä kuitenkin on aaltoja ja se ei lopu ihan hetkeen. Mun yllätykseks Pete käveli korvaa heilauttamatta melko syvällekin mereen, melkein mahaan asti ja kahlasi siellä pitkään. Parin viikon päästä olisi tarkoitus yrittää päästä uimaan. Ehkä siitä tuleekin vesipeto!

Tänään sitten ajattelin irtohypyttää pitkästä aikaan, kun ne kisatkin ehdin perua. Joten rakensin kujan väleillä ristikko - innari - ristikko - 1 laukka - pysty - 1 laukka - okseri. Pete hyppäsi alusta asti innoissaan ja meni aina kujaan, kun huusin, että kuja. Se on kyllä miljoona kertaa helpompi irtohypyttää kun Pyry. Pyryä sai aina jahdata kujaan asti, mutta Pete menee sinne mielellään. Okserin noustessa huomasi, ettei herra ole vähään aikaan hypännyt irtona. 120cm meni vielä helposti, mutta 130cm veti sitten stopin. Tiedän, ettei se ollut kapasiteetistä vaan rohkeudesta kiinni, Pete kuitenkin joulun alla hyppäsi 135cm helposti yli. Haettiin kuitenkin hyvä fiilis takaisin ja jätettiin 120cm. Alla videopätkä, muistaakseni okseri on 110cm.

Tänään sitten oli taas ötökät syöneet Peteltä nivuset auki. Viime kesänä ötökät kiusasi Peteä niin, että sekä nivuset, että välillä myös turvassa olevat puremat tiputtivat verta. Olen yrittänyt suojella varsinkin nivusia nyt jo myrkyttämällä Peteä, muttei se näytä hirveästi auttavan. Tänään oli taas toinen takajalka ihan veritipoissa, kun ötökät repineet ihon auki. Huuhtelin sen sitten vedellä, mutta tuntui kutiavan ja kirvelevän sen verran, että Pete meinasi hermostua liikaa. Yritän nyt keksiä jonkun hyvän suojelukeinon herralle. Samoin kaikki ötökät tykkäävät ärsyttää Peten silmiä niin, että ne vuotavat todella paljon. Niimpä ajattelin tässä, kunhan kerkeän, käydä ostamassa ötökkähupun. Pyryllä oli todella hyvä, mutta sen mallista en ole löytänyt enää mistään.



Jäljellä vielä osa veripisaroista pesun jälkeen.




Todettu hyväksi hupuksi, mutta ei mallia en löydä enää mistään :(

Viikko menee taas treenatessa ja viikonloppuna on molempina päivinä taas kisat. Sen jälkeen onkin viikon hyppytauko ja sitten leirille lähtö!