35. Kuusitoista päivää..

Pakko myöntää, nyt on vähän tyhjä olo. Päässä soi vaan tyhjä hiljasuus, kun on tekemättä mitään tai ajattelee asiaa. Kuudentoista päivän päästä, 5.5.2012, pala mun sydäntä, iso osa mun elämää kävelee traileriin ja lähtee. Se, että on asetettu päivämäärä, konkretisoi yhtäkkiä koko jutun. Pyry ihan oikeasti lähtee kahden viikon päästä.

Joulun jälkeen oon elänyt oikeastaan "pari kuukautta jäljellä" fiiliksellä. Vielä eilen ja tänään aamulla, oli "kuukausi jäljellä" -fiilis. Avasin sähköpostin ja kaikki konkretisoitui kahden viikon päähän. Ei oikeasti ole enää kuukautta jäljellä, ei neljää viikkoa, ei edes kolmea. Tiesin, että se päivä tulee. Tiesin että se on tavallaan munkin päätöstä, oikeastaan se on tietyllä tavalla suuresti mun elämää tulevaisuudessa helpottava asia, mutta silti. Se hevonen on vaan niin osa mua. En sano, että se olisi mun elämän hevonen, ei ole. En ole edes varma, onko Pete mun elämäni hevonen. Se yks, joka vie sydämmen kokonaan ja on vaan se ainoa oikea tyyppi. Pyry on persoona, aivan mahtava persoona, mutta se ei ikinä oo, eikä tule olemaan mun oma. Pete on siis lähempänä sitä elämäni hevosta, sen näkee tulevaisuudessa..

Pyry on silti osa mun sydäntä, sen ansiosta mulla ees ikinä kävi mielessä ostaa Pete. Sen ansiosta oon oppinut kaiken hevosen omistamisesta, hevosen eteenpäin viemisestä. Pyryn takia mä en ole enää poniratsastaja, vaan olen suokkiratsastaja henkeen ja vereen. Pyry on se, joka 14.3.2009 muutti mun elämän siihen, että mä oikeesti osaan käsitellä ja viedä Peteä kohti niitä tavotteita, jotka mä oon meille asettanu.

5.5. on viimenen päivä, kun oon Pyryn oma ihminen. Mitä sen jälkeen käy? En tiedä. En tiedä onko Pyryllä sen jälkeen enää ihmistä jonka kustannuksella on parasta mennä piehtaroimaan tarhan mutaisimpaan kohtaan. Onko Pyryllä ihmistä, jolle kannattaa höristä satulahuoneen ovelle saadakseen leipäpalan. En epäile, etteikö Pyrystä pidettäis hyvää huolta ja etteikö sillä riittäisi kavereita ja tekemistä uudessa paikassa. Jotenkin se on silti ollut niin onnellinen, kun on saanut oman ihmisen. No, toivottavasti Pyry saa arvoisensa ihmisen, joka oikeesti pitää siitä huolta. Meidän elämä Peten kanssa jatkuu ja päästään kehittämään meidän suhdetta tiiviimmäksi, kun aikaa ei tarvitse jakaa muulle osalle mun sydäntä.

Pakkasin tänään Pyryn tavaroita ja käytiin sen jälkeen maastossa. Pyry meni ihan fiiliksissä korvat hörössä laukkasi täysiä, just niinkuin Pyry tykkää. Kaks seuraavaa viikkoa tuskin mennään montaa kertaa koulua, enimmäkseen varmaan maastoillaan ja muutama kerta varmaan hypätään. Tehdään kaikkea kivaa.



</3