36. Tapaturmainen kesänaloitus

Tänään olin suunnitellut hyppääväni ajatellen ensi sunnuntain kisoja. Suunnitelmat muuttui, kun eilen Peteä tarhasta hakiessani päätti tallin tammavarsa käydä kurittomaksi. Käänsi takapuolensa ja potkaisi mua kohden. Oikea reisi otti vähän osumaa ja jäin hetkeksi suu auki miettimään mitä tapahtui. Pete hurjana miehenä alkoi tilanteen tajutessaan mua puolustamaan, tamma oli kuitenkin sen verran vikkelä, ettei Peten potku ehtinyt neitiin osumaan. Siinä sitten linkkasin tarhalta tallille ja totesin ettei mun herrat enää tarhaa varsan kanssa, kun en edes heppoja voi turvallisesti alhaalta hakea (varsalla siis tapana uhota, ei tätä ennen ole kuitenkaan saanut osuttua..). Jalkaa lievästi sanottuna kuumotti, eikä kävely ollut helppoa. Pete sai sitten juosta hetken irtona ja pääsi takaisin alas tarhaan. Illan mittaan jalkaa vain särki enemmän ja se poltteli ihan tajuttomasti. Mustelmaa pukkasi, mutta mitään ei kuitenkaan ole rikki...onneksi. Osumakohta on kuitenkin reilu pari senttiä polvesta, joten ois voinut tulla pahaa jälkeä. Tänään edelleen kävely tuottanut tuskaa, jos kävelee jonkin aikaa niin pystyn kävelemään suht normaalisti linkkaamatta, mutta jos hetkenkään istuu paikallaan on liikkeelle lähtö tuskaa.

Mustelma ei välttämättä näytä niin kipeältä, kuin mitä se todellisuudessa on.. Kuva otettu aamulla, joten mustelma tällä hetkellä kauniimman liila.

Tänään ei todellakaan käynyt edes mielessä käydä ratsastamassa, joten loppujen lopuksi päätin aloittaa kesän pesemällä Peten. Voi mikä loisto idea alkaa pesemään rampana vesikammoista hevosta, joka ei viime syksynä antanut edes jalkoja huuhtoa rauhassa puhumattakaan vesilätäköihin kävelemisestä! Noh, kai meidän suhde on jotakin uusia luottamuspiireitä saanut, kun herra ei sanonut mitään vedestä. Suoraan sai päälle suihkuttaa eikä korvakaan heilahtanut. Loimi päälle ja lähdettiin sitten maastoon kuivattelemaan. Tässä vaiheessa olin jo sen verran ollut liikkeellä, ettei reisilihas sanonut kävelemisestä mitään. Toinen ylläri tuli maastossa, kun vastaan tuli vesilätäkkö. Normaalisti Pete kiertäisi lätäkön kaukaa ja venkoilisi mahdollisuuksien mukaan, jottei yhtään joutuisi kosketuksiin veden kanssa. Ja mitä Pete tekee? Pistää korvat höröön ja kävelee mutkitta suoraan vesilätäkön läpi. Hetki meni että oikeasti uskoin mitä tapahtui. Ja kyse ei ollut vain yhdestä vesilätäköstä, vaan useasta. Ehkä siitä sittenkin tulee kenttähevonen ja himouimari, vastoin mun epäilyksiä. Taisi herra pesusta tajuta, ettei vesihirviöt syö pikkuponia.

Nyt sitten huominen menee ainakin vielä ratsastuksetta ja tiistaina yritän jo kivuta selkään, että ehditään kunnolla valmistautua kohtaamaan hurja sateenkaarieste ensi sunnuntaina. Keskiviikkona ajattelin mahdollisuuden mukaan ottaa vähän hyppyjä niin saadan myös vähän treeniä alle, ennen ensimmäisiä aluekisoja!